Kilparatsastusta vastustetaan mielenosoituksin Euroopassa ‒ Suomessakin on herättävä tai hevosurheilu vaikeutuu
Kilpa- ja harrasteratsastuksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on tällä hetkellä testissä, joka päivä.Tilaajalle
Kansainvälinen askellajituomari ja valmentaja Anna Andersen korostaa koulutuksen tärkeyttä. ”Hevosihmisiä kaikilla tasoilla on koulutettava hevosen hyvinvointiin ja hyvään ratsastukseen liittyvissä asioissa.” Kuva: Minna TallbergKun Suomessa on ryhdytty virittelemään toimintaa ratsastuksen sosiaalisen toimiluvan säilyttämiseen nyky-yhteiskunnassa, keskeyttävät mielenosoittajat samaan aikaan muualla Euroopassa esteratsastuksen maailmancupin kilpailuja.
Viimeisin protesti nähtiin Ranskan Bordeaux´ssa viime sunnuntaina, kun iskulauseita ihoonsa maalanneet mielenosoittajat ryntäsivät radalle kesken kilpailijan suorituksen.
Mielenosoitukset eurooppalaisissa ratsastuskilpailuissa ovat jatkuneet jo vuosia. Viime vuonna kansainvälinen ratsastuksen kattojärjestö FEI päätti perustaa riippumattomista asiantuntijoista ja lajin edustajista kootun komission, jonka tehtäväksi muotoutui nostaa valokeilaan hevosalan etiikka ja hevosen hyvinvointi.
Suomen Ratsastajainliitto päätti viime vuoden lopulla koota hevosten hyvinvointityöryhmän. Ryhmän vetäjäksi valittiin eläinlääkäri Liisa Harmo ja ryhmään järjestetään avoin asiantuntijahaku.
SRL:n valmentajaseminaarissa tammikuun lopussa kilparatsastuksen sosiaalisesta toimiluvasta eli SLO:sta (social licence to operate) alusti suomalaisiakin kilparatsastajia valmentava saksalainen Markus Scharmann. Hän työskentelee Saksan Olympiakomitean ratsastuksen valmennus- ja koulutuskeskuksen johtajana.
Seminaarissa mukana ollut ratsastuksenopettaja ja valmentaja Tiina Tarkkala kertoo Scharmannin luennon herättäneen ajatuksia.
”Markus nosti esiin tärkeän asian, lajin sisäisen valvonnan. Esimerkkinä hyvistä käytännöistä hän kertoi saksalaisesta ammattitallista, jossa on voimassa sisäinen sopimus. Jos jollakulla on huono päivä, siitä saa ja pitää kertoa muille. Näin voidaan puuttua nätisti ja fiksusti asioihin, jotta virheet ja ylilyönnit saadaan karsittua”, Tarkkala kertoo.
Tarkkalan mukaan SLO on asia, johon Suomessakin pitää herätä ”tosi voimakkaasti”.
”Koko hevosväen täytyy pitää tässä asiassa yhtä lajeja ja toiminnan tasoa erottelematta. Ei väliä, onko kyseessä harrastus tai kisaaminen.”
Tarkkala sanoo, että eniten kyse on siitä, että hevosia kohdellaan hyvin ja osataan myös välittää tästä kuva ulospäin. Julkinen keskustelu ja sosiaalinen media elävät hänen mukaansa omaa elämäänsä.
”Meidän on oivallettava, että me emme johda keskustelua. Me hevosihmiset olemme omassa kuplassamme – emmekä ihan vähääkään. On tehtävä töitä julkisuuskuvan eteen.”
Monilla suurilla ratsastuskouluilla työskentelevä Tarkkala on työyhteisöidensä kanssa pohtinut myös ratsastustuntien taltioimisen problematiikkaa. Kuvauskiellon määrääminen talleille on hänen mukaansa monimutkainen kysymys.
”Kaiken toiminnan pitää olla sellaista, että sitä voi videoida milloin vain. Toisaalta kuvauskielto liittyy usein alaikäisten keskinäiseen kiusaamiseen. Jotain nuorta ratsastajaa voidaan raa’asti kiusata someen laitetuilla videoilla.”
”Hevosihmisiä kaikilla tasoilla on koulutettava hevosen hyvinvointiin ja hyvään ratsastukseen liittyvissä asioissa.” Anna Andersén
FEI:n lisäksi kansainvälinen islanninhevosyhdistysten kattojärjestö FEIF keskusteli laajasti viime viikonloppuna Tukholmassa kansainvälisessä konferenssissaan. Siellä SLO:sta askellajiratsastuksen näkökulmasta puhui professori Michael Weisshaupt Zurichin yliopistosta. Hän esitteli tutkimustuloksin yhtenä näkökulmana askellajiratsastuksen kestoaihetta: hevosen rasitusta ja ratsastajan painoa.
Aihetta on tutkittu islantilaisten ja ruotsalaisten yhteistutkimuksissa muutamia vuosia sitten. Parhaillaan Ruotsin maatalousyliopistossa on meneillään lisätutkimuksia islanninhevosen rasituskestävyydestä.
”Meidän pitää oppia näkemään uudessa valossa asioita, joita olemme aina tehneet. Sääntöjä ja toimintaa on mahdollisesti muokattava niin, että voimme edelleen nauttia hevosesta, joka tuo ihmiselle myös merkittävästi hyvinvointia”, sanoo askellajiratsastuksen kansainvälinen FEIF-tuomari ja valmentaja Anna Andersén Kirkkonummelta.
Hän korostaa koulutuksen merkitystä sosiaalisen toimiluvan lunastamisessa.
”Kouluttaminen on velvollisuutemme. Hevosihmisiä kaikilla tasoilla on koulutettava hevosen hyvinvointiin ja hyvään ratsastukseen liittyvissä asioissa.”
Andersén huomauttaa, että aiheesta alettiin keskustella jo 2010-luvun puolivälissä ja tuolloin muun muassa muutettiin askellajikilpailujen sääntöjä hevosystävällisemmiksi.
”Askellajiratsastus on ollut hevosen hyvinvoinnin edelläkävijä muun muassa suuterveydessä. Kilpailuissamme suutarkastukset ovat olleet rutiinia jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.”
”Meidän pitää lajin sisällä puhua asioista niiden oikeilla nimillä.” Anna Andersén
Pitkällä valmentajan ja tuomarin urallaan Andersén on nähnyt tuhansittain ratsukoita. Hän toteaa, että tärkeä osa hevosen hyvinvointia ovat sille sopivat varusteet, erityisesti satula, jonka pitää istua niin hyvin, että ratsastajan paino jakautuu oikein.
”Monesti yksi kuva ei kerro totuutta. Hevoset eivät liikkuisi niin puhtaasti ja pysyisi pitkään käyttökunnossa ja terveinä, jos tässä olisi pääsääntöisesti iso ongelma. Olen nähnyt paljon hevosia, jotka suorittavat kilparadoilla vuosikausia liikkuen tasapainoisesti ja hyvin ilman kipuilmeitä – vaikka ratsastaja olisi isompikokoinen.”
Vaikka askellajiratsastajan paino on asia, josta saa takuuvarman sanasodan aikaan, tervehtii Andersén tyytyväisenä suoraan kipupisteeseen uppoavaa keskustelunavausta.
”Meidän pitää lajin sisällä puhua asioista niiden oikeilla nimillä.”
Juttua on muokattu 11.2.2023 kello 9.17. Muokattu otsikkoa paremmin sisältöä vastaavaksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
