20 vuotta treeniä – nyt kouluratsastaja Sami Vuoristo kehtaa kilpailla

Se on todella vähän. Niiden lisäksi Sami Vuoristo on kilpaillut parikymppisenä Englannissa joitain startteja, ja nyt viimeisen vuoden aikana laajasti Norjassa, jossa hän aloitti kilpailemisen viime elokuussa. Ensimmäisestä viidestä startista tuli neljä voittoa ja yksi kakkostila.

Tämän vuoden maaliskuussa mies osallistui jo ensimmäisiin kansainvälisiin kilpailuihinsa, ja huhtikuussa tuli pikkukierrostasolta kaksi kansainvälistä voittoakin. Viime viikonloppuna Ruotsin kesän huippukilpailuissa Falsterbossa hän oli pikkukierrostasolla finaalin neljäs ykkösratsullaan Castro Sem.

Norjaan Vuoristo muutti keväällä 2022.

”En ole aiemmin ollut aktiivinen kilpailija, ja nyt Norjassa olen kilpaillut enemmän kuin yhteensä urani aikana. Nyt tuntuu siltä, että osaan edes jotain, niin kehtaan mennä. Olen halunnut ensin oppia ratsastamaan kunnolla, enkä mennä kilpailusta kilpailuun, vaikka tulokset on mitä on. Olen halunnut, että osaan ne jutut, enkä lähde vasemmalla kädellä roiskimaan”, hän sanoo.

Valinta on ollut miehen oma. Kyllä hevosia olisi löytynyt kilparadoillekin, vaikka omia hänellä ei juuri ole ollut.

Jännitys ei ole ollut syynä kilpailemattomuuteen, mistä kertoo se, että Vuoristo oli tuomareiden edessä heti kuin kotonaan.

”Minua ei jännitä kilpailut juuri ollenkaan! Olen turhankin rento. Kun menin ensimmäisiin kansainvälisiin, ajattelin, että eiköhän tämä ala vatsassa tuntua ja odotin, koska jännitys tulee. Mutta ei se tullut”, hän sanoo.

Norjassa hän työskentelee uudehkolla Andresen Dressage -tilalla, jonne hänen ystävänsä Peterina Hakanen alun perin pyysi hänet mukaan. Sittemmin Hakanen aloitti ensin oman yrityksen Tanskassa, sitten hän palasi Suomeen.

Vuoristo jäi Norjaan. Tallilla on vajaat 70 hevosta, mutta niistä puolet siitoshevosia: kymmenisen tammaa ja paljon varsoja ja nuoria hevosia. Vuoriston omalla ratsastuslistalla on seitsemän hevosta. Hän itse voisi ottaa jonkin enemmänkin, mutta omistaja haluaa, että hevoset tehdään rauhassa.

”Työnantaja haluaa, että ei ole liukuhihnatoimintaa, jossa ratsastetaan 20 minuuttia ja otetaan seuraava, vaan kaiken saa tehdä ajatuksen kanssa”, Vuoristo kuvaa.

Hän viihtyy Norjassa hyvin, tosin ilmasto ei ole sen parempi kuin Suomessakaan. Meri näkyy ikkunasta, ja Ruotsin ja Tanskan kilpailuihin on lyhyt matka.

”Saan aika vapaasti tehdä, mitä haluan, ja on kivoja hevosia ja paljon hevosia”, Vuoristo kiittää.

Hevosia on toki tarkoitus myydä, mutta ainakin tällä hetkellä tilanne sopii Vuoristolle.

Castro Sem ja Vuoristo ovat tehneet tasaista ja hyvää työtä kouluradoilla.  Kuva: Lena Saugen

Yhteen asiaan Vuoristo toivoisi parannusta. Hän kakeltelee vähän kertoessaan kaipaavansa parempaa valmennusta, vaikka hyvä norjalainen valmentaja Anny-Hilde Lindén käy kerran viikossa. Vuoristo myöntää, että hän on vain tottunut liian hyvään, sillä hän on kahteen otteeseen päässyt valmentautumaan pidemmän aikaa Kyra Kyrklundin ja hänen miehensä Richard Whiten kanssa. Vuoristolla on valtava kunnioitus Kyrklundin osaamista kohtaan.

”Kun olin puoli vuotta Kyralla, sen jälkeen mikään ei tunnu miltään. Ei siitä pääse ympäri, kukaan ei ole niin hyvä”, hän sanoo.

Vuoristo on syntyisin Lahdesta. Peruskoulun jälkeen hän meni Rautalammin ratsastuslukioon, ja sen jälkeen hän muutti muutamaksi vuodeksi Englantiin Katja Kuistilan tallille Kyrklundin tilan lähelle. Siellä ollessaan hän vietti paljon aikaa vain katsoen Kyrklundin ja Whiten työskentelyä hevostensa kanssa.

Kun Vuoristo palasi Suomeen, hän työskenteli neljä vuotta Stella Hagelstamin tallilla. Kesän 2022 hän vietti yrittäjänä miettien uutta suuntaa, ja samana syksynä hän lähti Kyrklundille siksi puoleksi vuodeksi, jonka Englannissa saa asua ilman viisumia. Sen jälkeen piti lähteä.

Työnantajan kautta tullut ykköshevonen Castro Sem (Cantolar - Louvre S) on 8-vuotias tanskalaisruuna. Sen lisäksi Vuoristolla on yksi 9-vuotias, mutta luonteeltaan haastavampi, ja niiden takana 4-6-vuotiaita.

Castro Sem kilpailee vielä muutamat pikkukierrosluokat, ja sitten sen kanssa aletaan harjoitella GP:tä kohti.

”Mutta pitää katsoa, miten se vastaa vaikeampiin asioihin, sillä se on hieman hidas ja laajaliikkeinen. Ja kun nämä ovat myyntihevosia, sitä ei tiedä, koska matka katkeaa”, Vuoristo sanoo.

Omia hevosia hänellä on yksi, 5-vuotias Captain Anttila (Amber – Pin Rock’s Black Velvet). Vuoristo kertoo, että se on nelivuotiaan tasolla, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä hän ole oikein ehtinyt panostaa ruunaan. Nyt se on ollut kuukauden, pari aktiivisessa treenissä ja edistynyt hyvin.

”Kyllä ne menee eteenpäin, kun niitä ratsastaa”, Vuoristo naurahtaa. ”Niin kuin Kyra sanoo: niin ne menee, kun niitä ridaa.”

Lisäksi pari viikkoa sitten talliin tuli häntä varten valmis GP-hevonen, joka on jo 17-vuotias, mutta hyvässä kunnossa. Vuoristo miettii, että todennäköisesti valmentaja Lindén on ehdottanut hevosen jo 65-vuotiaalle omistajalle, että ratsu voisi mennä opettamaan Vuoristoa.

”Se on liian hyvä hevonen ollakseen vain pellossa ja maastohevosena”, Vuoristo hymyilee.

Hän toivoo, että saisi hevosen kanssa muutaman yhteisen vuoden.

Hänen oma tavoitteensa on aina ja koko ajan ollut oppia ratsastamaan, ja oikein hyvin. Kilpailullisesti olympialaiset ovat se isoin mahdollinen, ultimatum-tavoite. Niihin on tietysti omat kiemuransa, mutta tuskinpa ne lopulta ovat kovin kaukana toisistaan: kun Vuoristo osaa mielestään ratsastaa hyvin GP:tä, hän lienee lähellä edustusjoukkuettakin.

”Mutta eka steppi on, että pääsisi menemään sen GP:n. Ja silloin haluan, että tulostaso olisi heti lähempänä 70 kuin 60 prosenttia”, hän sanoo.

Aikaa laji ottaa tavallisen perheen pojalta.

”Kyllä mulle välillä tulee paniikki, että mä kuolen ennen kuin pääsen sinne GP:hen, mutta jokaisella on sinne oma matkansa, ja minä en vaihtaisi omaani. Monesti ne huonot kokemukset ovat opettaneet enemmän kuin hyvät”, Vuoristo miettii.

Hän pohtii, että menestys ratsastuksessa on kovaa työtä, mutta tarvitaan myös onnea siinä, että löytää oikeat ihmiset ympärilleen.

”Varsinkin silloin, kun ei ole omaa varallisuutta. Silloin täytyy olla hyvä porukka, hyvä tiimi, joka auttaa sua eteenpäin”, Vuoristo painottaa.