Kyra Kyrklund (vas.) palkittiin Suomen Olympiakomitean Suurella ansiomerkillä. Onnittelemassa komitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori. Kuva: SRL/Hanna Heinonen
Legendaarinen olympiaurheilija ja valmentaja Kyra Kyrklund hurmasi Ypäjällä ja Helsingissä: ”Perusasiat eivät muutu miksikään”
Kouluratsastaja ja -valmentaja Kyra Kyrklund osallistui maanantaina valmentajaseminaariin Ypäjällä. Tiistaiksi hän jatkoi synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin, jossa hänelle luovutettiin harvinainen Suomen Olympiakomitean Suuri ansiomerkki.Tilaajalle
Jos ratsastaja istuu vinossa, hän ei voi tuntea, missä hänen painonsa on, Kyra Kyrklund näytti Ypäjällä valmentajaseminaarissa. Kuva: Miia LahtinenOlympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori kertoi, että ansiomerkin perusteluna on Kyrklundin tekemä erityisen merkittävä työ Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi.
”Kyrklund on yli 50 vuoden ajan edistänyt kouluratsastusta ja sen arvostusta sekä kansallista näkyvyyttä omalla kilpailumenestyksellään, valmentajana ja hevosten kouluttajana sekä luottamushenkilönä. Kyrklund on osallistunut jo yksitoista kertaa olympialaisiin ratsastajana ja valmentajana, ja hän valmistautuu valmentajana Pariisiin, kahdenteentoista olympiadiinsa”, Vapaavuori lausui tiedotteessa.
Olympialaisissa Kyrklund on ollut ratsastajana kuudesti. Hän on ollut myös kahdesti nimettynä olympialaisiin, mutta joutunut jäämään pois hevosten terveysongelmien takia. Hän sijoittui kolme kertaa viidenneksi ja kerran kahdeksanneksi. Pariisin olympialaisiin Kyrklund valmentaa Portugalin maajoukkuetta sekä mitalisuosikkia, tanskalaista Catherine Laudrup Dufouria.
Kyrklund sanoi puheessaan, että jokainen suomalainen urheilija ja ihminen pitää suurimpana tavoitteena ja saavutuksena olympialaisia.
”Niin olen minäkin koko elämäni. Tämä on iso juttu minulle, mutta ennen kaikkea ratsastukselle. Tämä on kuitenkin ehkä vielä isompi juttu kaikille niille, jotka ovat auttaneet minua matkani varrella. On helppoa unohtaa mistä on aloittanut, sitä vain menee jonnekin. Mutta iän myötä alkaa ajatella, miten oikeastaan päädyin tähän kohtaan”, Kyrklund sanoi kiittäen muun muassa vanhempiaan, koekaniineina toimineita oppilaitaan sekä aviopuolisoaan Richard Whitea.
Maanantaina Ypäjällä hän ensin osallistui valmentajaseminaarin yhteen luento-osuuteen kuuntelijana ja keskustelijana. Istuntakirjan kirjoittaneen Sanna Siekkisen luennon ajan Kyrklund istui keskellä ahdasta luentosalia ja seurasi esitystä tarkkaavaisesti, esitti kysymyksiä ja selitti omaa näkemystään puheenvuoroaan pyytäen.
Kyrklund onkin kertonut yhdeksi salaisuudekseen jatkuvan ja aidon tiedonhalun ja pyrkimyksen kehittää itseään koko ajan ennakkoluulottomasti.
Omassa esityksessään Kyrklund valmensi maneesissa kolmea pitkälle edistynyttä kouluratsukkoa suomalaisten valmentajien seuratessa tarkkaavaisina.
”Perusasiat eivät muutu miksikään. Koko valmennussysteemini perustuu siihen, että ylhäällä on vaikeimmat kouluratsastuksen liikkeet ja sitten laskeudutaan alaspäin ja katsotaan, mitä niihin tarvitaan”, Kyrklund sanoi.
Esimerkiksi pirueteissa hevosen pitää kantaa itseään takaosan päällä ja kääntyä laukassa lyhentämättä kaulaansa liikaa. Asioiden pitää olla opeteltu selkeästi ja laadukkaasti yksi kerrallaan, jolloin hevoselle ei tarvitse antaa liikaa ohjeita.
”Muuten sille tulee klaustrofobinen tunne”, Kyrklund sanoi.
Jos hevonen ei vastaa apuun ja apua vahvistetaan, sen jälkeen asia toistetaan aina uudestaan pehmeällä avulla.
Kyra Kyrklund totesi Ypäjällä, että Lassi Lehmusto ja Fürstentanz Carrus ovat kuin vanha aviopari, jossa kumpikin tietää, mitä toinen tekee seuraavana. Kuva: Miia LahtinenIstunnan sijaan Kyrklund puhuu mielellään painon käyttämisestä. Se antaa hevoselle aina ensimmäisen vinkin, mitä pitäisi tehdä. Vasta sitten, jos hevonen ei vastaa painoon, käytetään ohjaa tai pohjetta.
Kyrklund kertoi, että hänen lempiharjoituksensa on kevyt ravi, ja siinä ratsastaja, joka pystyy säätelemään rytmiään ja istuntaansa.
Kun ratsastaja hallitsee painonsa erinomaisesti, hän pystyy vaikuttamaan siihen, miten hevonen laittaa painonsa maahan, ja se taas määrää sen, millainen voima tulee ylös seuraavaan askeleeseen.
Kevennyksen ja painon hallintaa voi harjoitella esimerkiksi keventämällä ollen aina yhden askelen alhaalla ja sitten kaksi ylhäällä jalustimilla.
”Peder ei pystynyt tähän alkuun ollenkaan”, Kyrklund hymyili ja tarkoitti moninkertaista olympiamitalisti Peder Fredricsonia.
Kyrklund treenaakin Ruotsissa myös maailman parhaita esteratsastajia.
”Monet esteratsastajat ymmärtävät kouluratsastajia paremmin mikä ero on jäntevyydellä ja mikä jännityksellä. Kouluridaaja menee helpommin jännityksen kautta. Jos teet samoin estehevosen kanssa se pudottaa puomin”, Kyrklund sanoi.
Anna Kärkkäisen äärimmäisen herkkä Minion Verde jännitti, kun asioita tehtiin vähän uudella tavalla pirueteissa. Kuva: Miia LahtinenKouluratsastuksesta hän totesi, että siinä oleellista on osata istua ravissa ja vaikuttaa, ja lisäksi tehdä puolipidäte niin, että hevonen pysyy kuolaimella.
”Jos ne osaa, ei GP ole rakettitiedettä”, hän väitti.
Kyrklund kertoi kysyvänsä mielellään valmennettavilta, mitä he haluavat tehdä. Samalla ratsastaja oppii itse miettimään, missä ovat vaikeudet.
Oleellista on löytää liikkeestä aina yksi asia kerrallaan, joka pyritään korjaamaan.
Hevoselle selkeys on tärkeää. Avut eivät saa pelästyttää hevosta – esimerkiksi jos peruutuksesta aina lähdetään raviin, hevonen alkaa peruuttaa huonosti, koska se alkaa odottaa, että kohta jalka taas käskee juosta eteenpäin.
Liian hiljaa ja varovaisesti toimiminen taas on hevoselle epäselvää.
Kyra Kyrklund painotti, että nivel- ja kankiohjalla on aina eri tarkoitus. Kuvassa Ville Vaurio ja Dante. Kuva: Miia LahtinenDemossa ratsastivat piruetteja parantanut Anna Kärkkäinen ponilla Minion Verde, yksittäisiä laukanvaihtoja treenannut Lassi Lehmusto Fürstentanz Carruksella ja Ville Vaurio uudella GP-hevosellaan Dantella.
Kyrklund totesi, että pystykaulainen ja pitkäkroppainen Dante ei ole rakenteeltaan ideaali, ja hän halusi sen pehmeämmälle kankiohjalle ja hakemaan paremmin ohjaa kohti.
”Mä en ole hysteerinen, jos joku hevonen on luotiviivan takana. Mielestäni se ei ole merkki siitä, että ratsastettaisiin väärin, ja eihän esimerkiksi nenä rinnassa liikkuvan friisiläisen ratsastaja haluaisi mitään muuta kuin, että se nenä tulisi eteen”, Kyrklund huomautti.
Mutta hevosen kaulalle pitää saada sopiva pituus ja korkeus, eikä hevosen pidä piiloutua kuolaimen alle.
Hän vaihtoi Vaurion kankiohjat uuteen järjestykseen ja antoi hänelle kaularemmin, jotta kädellä vämplääminen jäi pois.
”Se on nyt tottunut, että sä aina asetat jompaankumpaan suuntaan”, Kyrklund sanoi.
Kouluratsastuksessa iso asia on hevosen kokoaminen, eli sen painon saaminen takaosalle, niin että hevosen alaosa lyhentyy ja ylälinja pidentyy. Pelkän takaosan aktivoimisen lisäksi Kyrklund korosti sitä, että etuosan pitää nousta ja olla aktiivinen. Sitä treenattiin Danten kanssa.
”Mulla itsellä kesti about 35 vuotta ennen kuin aloin ymmärtää kokoamista”, Kyrklund paljasti yleisölle ja toi taas esiin nöyryyden ja jatkuvan oppimisen tärkeyden.
- Osaston luetuimmat
