Kyrklundilta saamaansa oppia jatkavat ja jakavat Suomessa muun muassa Janne Bergh, Marko Björs, Kikko Kalliokoski sekä Heidi Svanborg.
”Minun oppilaani ovat olleet vähän kuin minun lapsiani, ja heidän oppilaansa ovat vähän kuin lapsenlapsiani”, Kyra Kyrklund muotoilee hymyillen.
Perinteisesti puhutaan hevosmiestaidosta, joka on suurelta osin myötäsyntyinen ominaisuus. Synnynnäinen lahjakkuus ei kuitenkaan yksin auta kovin pitkälle.
”Tämä on tradition siirtämistä. Yksi ihmiselämä ei riitä siihen, että oppisi kaiken hevosesta. Jos katson, keneltä minä olen oppinut, tiedän myös sen tradition, keneltä he ovat oppia saaneet”, Kyrklund kuvailee.
”On mielenkiintoista ajatella, kuinka paljon vanhat hevosihmiset tiesivät hevosista, vaikka heillä ei ollut käytössään sitä tiedettä mitä nykypäivänä on. Kreikkalainen Xenofon kirjoitti jo ennen ajanlaskun alkua hevostaidosta kirjan, joka monelta osin pätee tänäkin päivänä, ja se on se juttu.”
Suhtautuminen hevoseen ja myös valmentamiseen ovat muuttuneet hurjasti Kyra Kyrklundin pitkän uran aikana.
”Kun olin nuori, moni vielä ajatteli, että hevonen on tyhmä ja se pitää pakottaa tekemään sitä mitä pyydetään. Mutta mitä enemmän teen niiden kanssa, sitä enemmän huomaan, että jos pystyt selittämään niille, mitä haluat, ne muistavat sen. Ja ne muistavat sen myös seuraavana päivänä. Joka päivä ne yrittävät tehdä parhaansa, ja se on paremmin kuin monella ihmisellä.”
Kyrklund muistuttaa suhtautumisen eläimiin muuttuneen ylipäätään yhteiskunnassa.
”Paljon puhutaan sosiaalisesta lisenssistä, ja muutoksessa täytyy pysyä mukana”, hän painottaa.
”Nykyään monella ei ole mitään tekemistä eläinten kanssa, ja he saattavat luulla hevosen ajattelevan samalla tavalla kuin ihminen ajattelee, vaikka ne ovat eläimiä. Meidän täytyy pystyä selittämään ja kertomaan heille, mitä me teemme ja miksi.”