Parhaassa ratsastuskoulussa vaalitaan hevosten estesydäntä

Miila ja Tomas Kiviranta ovat luotsanneet Peikin Ratsastuskoulua kolme vuotta. Viikonloppuna nähtiin, että työtä ei ole tehty turhaan, kun Peikin Ratsastuskoulu valittiin valtakunnallisissa ratsastuskoulujen mestaruuskilpailuissa Ypäjällä parhaaksi ratsastuskouluksi ja parhaaksi esteratsastuskouluksi. Parhaan kouluratsastuskoulun titteli meni Klaukkalaan Stall Solbackaan.

Nimi kertoo paljon: Peikin ratsastuskoulun perusti kansainväliselläkin tasolla pärjännyt esteratsastaja Peik Andersin. Kun hän päätti luopua koulusta, Kivirannan pariskunta työskenteli siellä ensin puolisen vuotta, jonka jälkeen yritys päätettiin siirtää heille.

Miila Kiviranta, omaa sukua Mättölä, on Etelä-Karjalasta kotoisin oleva ratsastuksenopettaja, ja Tomas on suosittu ratamestari ja estevalmentaja. Molemmat ovat kotoisin perheestä, jossa äiti piti ratsastuskoulua. Parilla on kaksivuotias lapsi.

”Aika on mennyt nopeasti! Tähän oli tosi helppo tulla, kun oli valmis, toimiva systeemi”, Miila Kiviranta kiittää.

Kiireisestä viikonlopusta huolimatta Milo ja Tomas Kiviranta ehtivät välillä huilatakin. Kuva: Maija Andersson

Tallissa on 45 hevosta, joista kolme on Miila Kivirannan kilpahevosia. Tallin opetushevoset eivät mene laidunlomalle, mutta niillä on ympäri vuoden kiertävä lepovuoro. Sen alussa eläinlääkäri tarkistaa ja hoitaa ne tarvittaessa, jonka jälkeen ne saavat viikon tai kaksi lepoa. Joskus tämän jälkeen ne menevät opettajan ratsastettavaksi, että ne saadaan käyttämään itseään paremmin ja terveellisemmin. Jos jokin hevonen tarvitsee pidempää lepoa, se lähtee Viroon lomalle. Nytkin siellä on kaksi opetushevosta kuntoutumassa.

Yksityisasiakkaita ei ole yhtään.

”Ratsastuskouluhevonen on kannattava, yksityisasiakas ei ole”, Kiviranta tiivistää.

Tiia Harkki ja Bariloche P, jolla hän kilpaili molemmissa lajeissa ja voitti estekultaa. Kuva: Maija Andersson

Peikin ratsastuskoulu on aina painottunut esteratsastukseen ja sama jatkuu. Tallille halutaan ostaa vanhoja, kokeneita kilpahevosia, joilla asiakkaat pääsevät ratsastamaan. Sellaiset ovat osaavia myös kouluratsastukseen.

”Kun asuin Etelä-Karjalassa, en päässyt koskaan ratsastamaan niin hyvin koulutetuilla hevosilla kuin meidän tuntsarit ovat”, Kiviranta hymyilee, mutta muistaa myös kiittää sitä vahvaa pohjaa, jonka äidin pitämä Einolan talli antoi hevosammattilaisuudelle.

Peikin Ratsastuskoulun kilpailevien oppilaiden tärkeitä etappeja vuoden aikana ovat Etelä-Suomen alueen ratsastuskoulujen mestaruudet, valtakunnalliset ratsastuskoulumestaruudet sekä Helsinki Horse Show’n Amateur Tour.

Isoin osa ratsastajista on tavallisia harrastajia, mutta Kiviranta kertoo usuttavansa heitäkin kilpailemaan edes kotitallilla pari kertaa vuodessa. Kilparadat tuovat hyvin esiin ne kohdat, joita omassa ratsastuksessa pitää kehittää.

Kiviranta kertoo, että heidän tallillaan halutaan korostaa ennen muuta oikeanlaista asennetta suhteessa hevosiin ja opettaa hyvää perusratsastustaitoa. Ratsastuksen pitää myös olla mukavaa ja turvallista.

”Meillä ei koskaan tarvitse ratsastaa sellaisella hevosella, jota pelkää, koska ryhmätunnilla sellaista asiaa ei pysty ratkaisemaan”, hän sanoo.

”Ratsastuksen pitää olla kivaa. Kun elämässä on kiirettä ja on henkisesti rankkaa, voi aina sen hetken, kun on tunnilla, nauttia hevosen kanssa.”

Tallin hevosilla hypätään korkeintaan 90-senttisiä esteitä, ja se on ajatus, joka periytyy myös Peik Andersinilta.

”Jos haluaa hypätä sitä isompaa, pitää ostaa oma. Näin meidän hevoset pysyvät terveinä ja niillä säilyy estesydän”, Kiviranta sanoo.

Eli kun esteet pidetään maltillisen korkuisina hevosen kapasiteettiin nähden, ne uskaltavat ja haluavat hypätä, vaikka ratsastajat tekevät aina välillä virheitäkin.

Elsi Andersson ja Barracuda voittivat koulukultaa. Kuva: Maija Andersson

Kiviranta kertoo, että sopivia, laadukkaita hevosia on löytynyt koululle hyvin. Joskus hevosostoksia kyllä tehdään myös sydän edellä. Kun Kivirannan aikanaan ratsastama kilpahevosruuna Lipowano tuli viime talvena myyntiin konkurssipesässä, hän halusi sen heti, vaikka ikää hevosella oli jo 20 vuotta. Hän muistaa yhä, kuinka nykyinen puoliso Tomas 12 vuotta sitten kehui hänelle Lipowanon hyppykykyä.

Tänä vuonna se kilpaili mestaruuksissa kouluratsastuksessa kahden ratsastajan kanssa.

”Lipowano on kiltti ja hieno hevonen, jolla on edelleen pilkettä silmäkulmassa. Kävin sillä juhannuksena maastossa ja ei ollut tylsää. On ihanaa katsoa joka päivä sitä onnellisena ulkona rapsuttelemassa suokkiystävänsä kanssa, joka ostettiin samasta paikasta”, Kiviranta sanoo.

Miila Kivirannan ja Chanel Onen yhteistyö on lähtenyt erinomaisesti käyntiin. Kuva: Sini Mansikka

Kiviranta kilpailee myös itse. Vaikka estekorkeudet ovat korkeampia, hän pitää omassa kilpailemisessa yhtä lailla tärkeänä viisasta etenemistä ja hevosen sydämen vaalimista.

Hevosia hänellä on kolme. 15-vuotias Quintessa V on kilpaillut 120-130-tasolla. High Five (i. Highway M TN) on 7-vuotias ja kilpailee vasta 110-120-tasolla, mutta siinä on valtavasti potkua. Se on Peik Andersinin kasvatti hänen huipputammastaan Latania Z:sta, mutta se on pienikokoisempi kuin sisarensa.

”Se tulee hyppäämään tolpat loppuun, mutta se on vekkuli, se tykkää mennä kovaa ja korkealta”, ratsastaja kuvaa.

Kolmas hevonen on keväällä Saksasta tullut Chanel One. Se on 8-vuotias, 135-tasolle hypännyt tamma, jonka omistaa yksi ratsastuskoulun oppilaista.

”Hänellä on aina ollut unelma omistaa kilpahevonen”, Kiviranta kertoo.

Pitkiä päiviä hevosten kanssa koko elämänsä työskennellyt Kiviranta on kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta, jota varten hän on paiskinut pitkiä päiviä.

”Kyllä mie haluaisin 140-tasolle. Jos kaikki menee nyt suunnitelmien mukaan, kyllä se mahdollista on”, hän sanoo.