

”Outolintu”, vastaa Maiju Mallat (45) kysymykseen, millainen on pohjoismainen realisti ja hevosnainen Ranskassa.
Ranskalaisessa kulttuurissa hämmennystä aiheuttaa esimerkiksi se, että nainen tekee kaikkia, myös miesten töitä. Mallat öljykannu kädessä auton avonaisen konepellin alla puuhaamassa aiheuttaa vilkasta päivittelyä.
15 vuotta sitten Mallat päätti lähteä rakentamaan ratsastusuraansa Keski-Eurooppaan. Pitkä parisuhde oli päättynyt edellisenä vuonna ja hevosalalla etenemisen raja kotimaassa alkoi tulla vastaan.
”Meidän perheen varallisuudella olin siinä pisteessä, mihin Suomessa pääsi. Ei ollut enää rahkeita kehittyä. Nyt tai ei koskaan, ajattelin, kun olin juuri täyttämässä 30 vuotta”, kertoo Mallat Laakspohjan kartanon pihamaalla Lohjalla.
”Siinä pisteessä” Mallat oli kahminut SM-mitaleita ja edustanut Suomea lapsena ja nuorena mitaleita ottaneissa maajoukkuekokoonpanoissa PM-tasolla. Kilpailuihin Suomesta ulkomaille reissaaminen oli kuitenkin liian kallista, eikä laboratorioanalyytikon työkään houkutellut, joten helpompi oli lähteä itse kokonaan ulkomaille hevoshommiin.

Kansainvälisen tason ratsastajaksi Mallat nousi heti ensimmäisenä Euroopan-vuotenaan, kilpailuttaessaan Forsténin pariskunnan hevosia. Stall Forstén-Pentin parin vuoden pestin jälkeen hän ratsutti Sveitsissä kilpatallilla hevosia viiden vuoden ajan, kunnes sattuma kuljetti hänet Ranskaan. Siellä Mallat on viihtynyt vuodesta 2015.
Avopuolisonsa, kilparatsastaja Hilaire Paillardin kanssa hän pitää Pariisin lähellä tallia, jossa pariskunnalla on myyntivälityksessä, koulutuksessa ja kilpailutuksessa 10‒15 hevosta kerralla. Yritys on saanut vakaan jalansijan ja vakioasiakkaina on muun muassa olympiaratsastajia.
Kesken haastattelun Maiju Mallatin puhelin soi. Luurista kuuluu läpi avopuolison nopea, kiihtynyt puhe: pienimuotoinen tilanne päällä kotitallilla Ranskassa. Mallatin ääni ei värähdäkään, kun hän rauhoittelee Paillardia, esittää kysymyksiä ja lupaa selvittää asiaa.
Nopea puhelu Ranskaan suomalaiselle työntekijälle ja tilanne on muutamalla lauseella suurin piirtein hallussa. Hyvin suomalaista, hyvin mallatmaista.
”Tällaista tämä on, tilanteet tilanteina”, hän toteaa vino hymy suupielessään.

Ratsastuspiireissä Mallat tunnetaan ihmisenä, jolla on loputon tiedonjano ja halu aina kehittyä − sekä ahkeruus tehdä asioita perin pohjin, vaikeuksista lannistumatta.
”Olen hetkessä eläjä ja realisti. En ikinä tee pitkiä suunnitelmia, että täytyisi olla sitä tai tätä. Jos mahdollisuus kehittymiseen tyssäisi, niin varmaan mielenkiintoni loppuisi.”
Taaksepäin katsoessaan hän harmittelee lievästi vain yhtä asiaa.
”Miten pitkälle sitä olisikaan päässyt, jos olisi lähtenyt Suomesta aiemmin? Toisaalta en ehkä olisi ollut henkisesti valmis. Kolmekymppisenä sitä jo ymmärtää, että ihmiset eivät ole välttämättä ilkeitä, he ovat vain erilaisia.”
Ranskaan muuttaessaan hän ei tuntenut maassa ketään, mutta on oppinut maan tavoille, joskaan ranskalaistumista tuskin hänen mukaansa tapahtuu. Oman tiensä raivaajana hän toteaa olevansa ylpeä etenemisestä urallaan ennestään itselleen tuntemattomissa maissa.
”Olen monesti tehnyt mahdottomasta mahdollisen. En osaa edes selittää, miten olen esimerkiksi joistakin raha-asioista selvinnyt”, Mallat nauraa.

Suomessa hän käy parin kuukauden välein valmentamassa esteratsastajia. Vakiopaikka on tietenkin kotitila, eli perheen aikanaan perustama Mallatin ratsutila Virroilla, mutta myös puolitusinaa muutakin paikkaa, mukaan lukien tämänpäiväinen Laakspohjan kartano Lohjalla.
”Kiva aina on päästä Suomeen. Ja hevosauton lainakin pitää saada maksettua”, lohkaisee Pariisin outolintu, jälleen pieni vino hymy suupielessään karehtien.