

Tämän vuoden lopussa 75 vuotta täyttävä MM-hopeamitalisti ja kuusinkertainen olympiaratsastaja on yhä edelleen lajin isoja kansainvälisiä tekijöitä.
Kyra Kyrklund on asunut jo yli 25 vuotta Englannissa, englantilaisen aviopuolisonsa, kouluratsastusvalmentaja Richard Whiten kotimaisemissa. Hän valmentaa ratsukoita eri puolilla maailmaa, säännöllisimmin Ruotsissa ja Tanskassa sekä pitkähkön tauon jälkeen myös Suomessa.
Ehdottomasti nimekkäin Kyrklundin valmennettavista on kouluratsastuksen maailmanlistan ykkönen, tanskalainen Cathrine Laudrup-Dufour. Myös hallitseva Euroopan mestari, belgialainen Justin Verboomen, on hakenut valmennusapua Kyrklundilla.
Kyrklund on kilpavalmentaja, mutta myös erinomainen hevosten kouluttaja. Hän on vuosikymmenet painottanut, että suomalaisten ratsastajien pitää osata kouluttaa itse omat hevosensa, sillä Suomesta ei löydy ihmistä, joka investoisi 24 miljoonaa euroa kilpahevoseen.
”Olen usein sanonut, että jos haluat olla F1-kuski, sinun pitää olla tallissa, josta saat sellaisen auton, mutta ratsastuksessa me voidaan rakentaa itse meidän oma formula ykkönen. Me voidaan ostaa jopa varsa ja kouluttaa se. Kaikki nämä 20 miljoonan hevosetkin ovat olleet varsoja joskus”, hän painottaa.
”Kaikki nämä 20 miljoonan hevosetkin ovat olleet varsoja joskus.”
Kyrklund lopetti ratsastuksen vuonna 2019. Hän oli sairastanut rintasyövän ja keuhkosyövän, eikä jälkimmäisen jälkeen ratsastus enää tuntunut hyvältä, kun happi ei kulkenut hyvin.
”Sitten sitä suuttuu itselle, suuttuu hevoselle ja suuttuu miehelle. Yhtenä päivänä nousin hevosen selästä ja sanoin, että nyt riittää”, hän muistelee.
Se oli hänen yli 50 vuotta kestäneen huikean ratsastusuransa päätös.
Tallissa oli silloin amerikkalaisen hevosenomistajan Lynda Cameronin 7-vuotias lusitano Heroi Do Sexo. Kyrklund soitti Cameronille kertoakseen, että hän lopettaa ratsastuksen ja kyseli, mitä hevoselle tehdään.
”Hän sanoi, että ei kun se on teidän! Sanoin Richardille, että hänen täytyy alkaa kilpailemaan”, Kyrklund kertoo hymyillen.
Nykyään 64-vuotias White tarttui haasteeseen, ja hän starttasi kesäkuussa 2023 elämänsä ensimmäisen kansainvälisen luokan. Sen jälkeen hän on kilpaillut tasaiseen tahtiin grand prix -tasolla parhaimmillaan pientä vaille 70 prosentin tuloksilla.
”Minut on ylennetty hevosenhoitajaksi”, Kyrklund kertoo.

Kyrklundin ja Whiten Snowhill Farmilla Etelä-Englannissa asuu Whiten kilparatsun lisäksi kolme iäkästä hevosta: 26-vuotias Matadorin jälkeläinen Matata, sekä 20-vuotiaat Tenor ja Tiphany, joista Tiphany oli Kyrklundin viimeinen GP-kilparadoille viemä hevonen.
Kaikki kolme hevosta opettavat yhä ratsastajille, miltä tuntuu hyvin koulutettu ja pidetty ratsu.
”Hevoset ovat fantastisia eläimiä. Joka päivä ne tulevat tallista ulos ja kysyvät, että mitä sä tänään haluat”, Kyrklund sanoo.
Paikkoja tallissa olisi 23 hevoselle, mutta isäntäväki matkustaa niin paljon ympäri maailmaa, että esimerkiksi valmennettavien hevosia ei voida ottaa tallin täydeltä.

Tärkeä osa pihapiiriä ovat viisi kanaa ja kaksi kukkoa, jotka ovat peräisin Whiten vanhempien tilalta. Tilaa hallitsee tässä kuussa 15 vuotta täyttävä länsigöötanmaanpystykorva Morris, joka on Kyrklundille jo kahdeksas koira samaa sukulinjaa.
”Ensimmäistä, Vikingiä, käytettiin vähän jalostuksessa ja jotkut sen jälkeläisistä myytiin tänne Englantiin. Ehkä voin löytää jonkun sen sukulaisen, mutta ei se ole ehdoton kriteeri”, Kyrklund suunnittelee jo seuraavaa koiraa.
Morrisin kanssa Kyrklund treenasi jonkin aikaa agilitya.
”Se avasi minulle silmät hevosten kanssa työskentelyyn maasta”, Kyrklund kertoo.
Taaksepäin elämää katsoessaan hän nostaakin yllättävän asian, minkä tekemättä jättäminen harmittaa.
”Sirkukseen olisin halunnut tutustua enemmän. Olisi ollut kiva viettää aikaa jonkun hyvän sirkusopettajan luona”, hän sanoo.