Jutta Kolehmainen tekee ruokintasuunnitelmia hevosille. Ylivoimaisesti suurin asiakasryhmä ovat harrastehevosten omistajat. Vatsaongelmien määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Kuva: Sonja Sjöblom-Rindell
”Epätasainen kosteus muovitetun heinän joukossa saattaa olla tämän kesän pieni haaste” – ruokintasuunnittelijan asiakkaissa korostuvat vatsavaivaiset hevoset
Vatsavaivaiset, harrastehevoset ja laihdutettavat hevoset muodostavat ruokintasuunnittelua tekevän Jutta Kolehmaisen suurimmat asiakasryhmät tällä hetkellä. Ja tänä kesänä pohdittavaa on piisannut.Tilaajalle
Heinän ulkoasu ei kerro sen ravintoarvoista, joten hevosen tasapainoisen ruokinnan varmistamiseksi heinäanalyysi ja siihen perustuva ruokintasuunnitelma takaavat tarpeet täyttävän ruokinnan. Kuva: Kati SusiPian päättyvä kasvukausi on aiheuttanut ongelmia heinäntuottajille, sillä monin paikoin etelässä ja lännessä ensimmäistä satoa päästiin alkukesän sateiden ja kylmyyden vuoksi korjaamaan myöhässä. Heinäkuun pitkillä helteillä heinäkasvusto oli saattanut jo kukkia, joten vaikka sato saatiin kuivana pakettiin, eivät sen ravintoarvot osu ihanneheinän tavoitteisiin.
”Olen nähnyt liki 70 tämän kesän heinästä tehtyä analyysiä”, kertoo paimiolainen hevosalan yrittäjä Jutta Kolehmainen.
Kokemukseensa perustuen hän kuvaa, että kesäkuussa heinän hyvässä kasvuvaiheessa korjatuille hevosheinille ominaista oli korkea sulavuus eli D-arvo, korkea energia ja valkuainen sekä alhainen sokeripitoisuus.
Heinäkuun heinän arvoja taas vaikuttaa leimaavan alhainen sulavuus, alhainen valkuainen ja korkeammat sokeripitoisuudet. Heinäkuun heinissä kokonaisenergia-arvot vaihtelevat Kolehmaisen mukaan paljon.
”Tietysti arvoissa on eroa eri puolilla Suomea. Monessa paikassa ykkössadon teko meni pitkälle heinäkuulle.”
Heinäkuussa kasvustot olivat vahvat ja korsi paksua ja lisäksi maa, johon heinä kaadettiin, saattoi paikoin olla kosteaa. Näistä seikoista ja korjuumenetelmistä riippuen Kolehmainen pelkää, että myöhemmin korjatussa muovitetussa säilöheinässä saattaa pesiä ongelmia. Epätasainen kosteus muovipaalissa voi aiheuttaa hometta ja hygieenisen laadun heikkenemistä.
”Heinäpaali on aina yksi yksikkö. Täysin tasalaatuista ja tasaista käymistä ei saada koko satoon aikaan, mutta epätasainen kosteus muovitetun heinän joukossa saattaa olla tämän kesän pieni haaste”, hän arvelee.
Kolehmainen toteaa, että Pohjois- ja Itä-Suomessa vallitsivat tänäkin kesänä etelää paremmin heinäntekoa suosineet säät. Seikka johtuu kasvukauden eritahtisuudesta eteläiseen Suomeen verrattuna. Idässä ja pohjoisessa heinä valmistuu korjuukuntoon hiukan myöhemmin ja poudat osuivat hyvään saumaan.
Hänen mukaansa tällaisena konstikkaana heinävuonna on ehdottoman tärkeää ottaa heinästä analyysi, jotta talleilla tiedettäisiin, mistä ruokinnassa pitää nipistää ja millä mahdollisia vajeita pitää korvata.
”Arvelen, että tulevana sisäruokintakautena monet harrastehevosten ja laihdutettavien tai suolistovaivaisten yksilöiden omistajat ovat ongelmissa etsiessään hevosilleen sopivaa heinää.”
Moni hevosenomistaja jää Jutta Kolehmaisen kokemuksen mukaan tuijottamaan kauhistuneena heinän korkeaa sokeripitoisuutta. Hän kuitenkin muistuttaa, että aineenvaihdunnaltaan normaali harrastehevonen kestää hyvin heinää, jossa sokeri voi kivuta jopa yli 150 grammaan kilossa kuiva-ainetta.
”Kokonaisuus unohtuu, kun halutaan vain vähäsokerista heinää. Kukaan heinäntuottaja ei kohta pysty myymään mitään, jos kaikki ostajat katsovat pelkästään sokereita. Fakta on kuitenkin, että korkeasokerista heinää, jossa kokonaisenergia ja D-arvo ovat alhaiset, voidaan kiloissa syöttää enemmän. Näin hevosen korren eli kuiva-aineen tarve täyttyy. Valkuaista pitää ehkä täydentää pussista.”
Turvallinen, allergisillekin usein sopiva ja kotimainen valkuaislisä on rypsipuriste. Siinä on hänen mukaansa hyvä aminohappokoostumus ja syöttömäärä maltillinen, deseistä yhteen litraan.
”Nyt on ollut paljon sellaisia analyyseja, että sulavan raakavalkuaisen arvo voi olla vain 20. Sellaisesta heinästä mikään hevonen ei voi saada tarpeeksi valkuaista, jota tarvitaan rakennusaineeksi. Tällaisella heinällä liian suurilla määrillä syötetyt hevoset ovat riisitautisen näköisiä, mutta metabolisia.
Sanoisin, että kaikkiaan mahavaivaisten hevosten määrä on kasvanut.
Vuosikymmeniä hevosia ja tallia pitäneen Kolehmaisen suurimmat ruokintasuunnittelun asiakasryhmät ovat tällä hetkellä mahavaivaiset, harrastehevoset ja laihdutettavat hevoset. Hän toteaa, että viime keväänä mahavaivaisten osuus asiakkaista oli jopa 40 prosenttia. Syystä hän ei ole aivan varma.
”Voi olla, että just mulle tulee vatsaongelmaisia asiakkaiksi, voi olla kyse ihan somen algoritmeistä. Mutta sanoisin, että kaikkiaan mahavaivaisten hevosten määrä on kasvanut.”
Hevosen suolisto-ongelmien syyt ovat vielä suurelta osin tuntemattomia, vaikka niitä paljon tutkitaankin. Jutta Kolehmaisen mukaan hänenkin asiakkaissaan on suolistovaivaisia laidasta laitaan.
”Ei ole kahta samanlaista, yksi kestää yhtä ja toinen toista altistusta. Juuri kun luulet löytäväsi pienen punaisen langan, se murenee”, hän puuskahtaa.
Kaksi yhdistävää seikkaa hän on kuitenkin hoksannut suolistovaivaisten hevosten ruokinnassa: suolistovaivaisille tarvitaan hyvin korkea D-arvo ja monet reagoivat säilöheinään tai eivät kestä mitään muoviin pakattua heinää. Hän kertoo pohtineensa, miten kosteassa säilöheinässä oleva alhainen pH-arvo mahdollisesti vaikuttaa vatsan ja suoliston kivistyksiin.
”Vaikka hevosen mahalaukun pH on luontaisesti alhainen, tekeekö huonoa, kun mahalaukkuun tulee koko ajan hapanta rehua? Mitä vaikuttaa, kun rehu menee mahaan liian happamana ja jatkaa matkaansa liian happamana”, Kolehmainen aprikoi.
Pitkän juttutuokion päätteeksi hän antaa vielä heinänmetsästäjille yleispätevän reseptin harrastehevoselle sopivasta heinästä.
”Kokonaisenergia matala 8,5-9 megajoulea, sulava raakavalkuainen 50-60 grammaa, D-arvo noin 600 ja sokeria 100-150 grammaa kilossa kuiva-ainetta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
