Punaista toivottiin, suomenkirjava saatiin

Väri tulee isän puolelta, Tintin Sahramilta. Se valittiin Rainummen Ruusan varsan isäksi, koska iäkkään tamman tiinehtymisessä oli ollut ongelmaa. Sahrami astui lähellä, joten siemenet pystyi hakemaan itse ja oriinpitäjäkin oli valmis joustavuuteen.

Suunnitelma toimi, ja varsa saatiin. Siitä tuli perin korea, sellainen, jota moni suomenhevosen ystävä rakastaa. Törmäsille olisi sopinut tavallisempikin.

”Väri ei ollut yhtään tärkeä! Iskä ei halunnut sinisiä silmiä, ja minä en valkoisia sukkia”, Johanna Törmänen paljastaa.

Isällä kyseessä oli makuasia, tytär-Törmänen taas ajatteli, että mitä enemmän valkoista, sitä enemmän hevosessa on puhdistettavaa.

”Onhan se ihan eri homma laittaa Rasantaja näyttelykuntoon kuin noi punaiset”, Törmänen hymyilee.

Aluksi hänen piti myös opetella tulkitsemaan herasilmäisen hevosensa ilmettä. Rasantaja kun näyttää aina silmän perusteella valppaalta ja hämmästyneeltä, vaikka se olisi kuinka rento.

Törmänen teetti orivarsalleen geenitestin selvittääkseen, mikä on sen geneettinen väri. Samasta isästä oleva käytännön väriltään paljon ruskeampi Tintin Vanilja kun paljastui harvinaiseksi dominanttivalkoiseksi. Rasantaja ei ollut sitä, mutta hopeageeninen suomenkirjava kuitenkin.

Rasantajan väritys herättää huomiota. Kuva: Sanne Katainen

Samalla saatiin tieto, että Rasantajan askellajigeeni on muotoa CA eli se ei ole erityisen ravivarma. Törmäselle tämä sopii tietysti hyvin, koska hän kasvattaa pieniä ratsuja, joiden pitää osata laukata.

Hevostensa nimet Törmänen ottaa muinaishistoriasta.

Haltiatuli oli tuli, jonka läpi karja muinoin juoksutettiin, että se olisi suojassa pahoilta hengiltä. Liekkiö tarkoittaa kuolleen lapsen henkeä, ja sen sai Ruusan orivarsa, joka syntyi kaksoshedelmöittymisen jälkeen, kun toinen alkiosta puristettiin pois toisen elämän varmistamiseksi.

Väekäs tarkoittaa taikavoimaista, ja Rasantaja taas on vanha päälliköiden sukunimi – se sopisi hyvin siitosoriille.