Tiia Vehviläinen jatkaa suvun vahvoja hevosperinteitä

Vehviläisen perheellä on ollut jo vuosikymmeniä suuri vaikutus keskisuomalaiseen raviurheiluun. Lähes 1 200 voittoa urallaan ohjastanut Pekka Vehviläinen palkittiin keväällä kotiratansa Hankasalmen raveissa Suomen Hippoksen kultaisella ansiomerkillä.

Toissa vuonna 60 vuoden ikäpyykin ylittäneen raviammattilaisen työlle löytyy jatkajia lähipiiristä useammassa sukupolvessa. Pekka Vehviläisen lapsista Sami on suosittu lainaohjastaja. Lähes 800 voittoa urallaan ohjastanut Sami kengittää tällä hetkellä päätyökseen hevosia. Samin kiertäessä kengittämässä työskentelee Tiia-tytär tallilla isoisänsä kanssa.

”Kyllähän isäkin ajaa hevosia kengittämisen ja kilvanajon lomassa. Minä olen kuitenkin täyspäiväisesti tallilla töissä”, toteaa Tiia Vehviläinen perheensisäisestä työnjaosta.

Perhetaustan tuntien ei ole yllätys parikymppisen Tiia Vehviläisen panostavan raviurheiluun ja hevosiin täysillä. Hän korostaa kuitenkin hevosten pariin päätymisen olleen oma valinta. Perheestä tyttären ammatinvalintaan ei vaikutettu kumpaankaan suuntaan.

”Vanhempani ovat suhtautuneet neutraalisti alanvalintaani. Olen viettänyt aikaani tallilla pienestä pitäen ihan omasta tahdosta. Eivät he toki koskaan ole yrittäneet ohjata minua muiden harrastusten tai ammattien pariinkaan.”

Peruskoulun jälkeen Tiia Vehviläinen ei suunnannut hevosalan kouluun. Hevosala tuntui jo siinä vaiheessa omalle alalle. Hän halusi jättää takaportin auki, mikäli ala ei jossakin vaiheessa tuntuisi omalta syystä tai toisesta. Hän valmistui merkonomiksi kaksi vuotta sitten. Valmistumisen jälkeen hevosalan työt kutsuivat kuitenkin kokopäiväisesti.

”En ole ainakaan vielä tehnyt päivääkään opiskelemaani alaan liittyviä töitä. Merkonomin tutkinnon suorittaminen tuntuu hyvälle turvalle tulevaisuuden varalle. Ei verotuksen ja kirjanpidon osaamisesta ja ymmärtämisestä ole koskaan haittaa.”

Yritystoiminnan perusteiden osaamista Tiia Vehviläinen tuleekin tarvitsemaan tulevaisuudessa. Kolmannen polven raviammattilaisen pitkän tähtäimen tavoitteena on oman valmennustallin pito. Ammattivalmentajalisenssin saamisen yhtenä edellytyksenä on hevosalan ammattitutkinnon suorittaminen.

”Vaikka minulla ei ole ihan lähiaikoina aikomusta alkaa ammattivalmentajaksi, suoritan ammattitutkintoa tällä hetkellä Ylä-Savon ammattiopiston Kiuruveden yksikössä. Eipähän ainakaan siirry ammattivalmentajalisenssin saaminen ammattitutkinnon puuttumisesta.”

Tiia Vehviläinen tuulettaa Circon rattailla voittoa Jyväskylän Killerillä. Kuva: Suomen Hippos/Suvi Hakkarainen

Jo lähemmäs 200 starttia hevosilla tähän mennessä ohjastanut Tiia Vehviläinen menestyi poneilla todella mainiosti. Reilusta 400 ponistartista 61 päättyi voittoon. Viimeisenä poniohjastajavuonna 2019 voittoja kertyi kauden aikana peräti 30. Samaisena vuonna hän ajoi jonkin verran hevosten lähtöjä.

”Haluan keskittyä täysillä hevosten lähtöihin. Oli ihan tietoinen valinta lopettaa ponilähtöjen ajaminen 2019. Parempi panostaa tosissaan yhteen asiaan.”

Nuori raviammattilainen kehuu poniraviurheilun antamaa pohjaa raviurheilulle. Parhaimmillaan Vehviläisellä oli kotitallissa valmennuksessaan 10 ponia. Ponilähtöjä ajamalla oppi muun muassa toimimaan ravipaikalla ja tietysti oppi volttauksen perusteet.

”Ehkä kuitenkin tärkein oppi on vastuunottaminen poneista. Minulla ei ollut vapaa-ajan ongelmia ison ponilauman kanssa”, Tiia Vehviläinen hymähtää.

Vaikka Tiia Vehviläinen on jättänyt ponilähdöt taakseen, löytyy hänen valmennuslistaltaan kuitenkin yksi poni, Niemenpellon Jämäkkä. Pekka Vehviläisen omistama, siitosoriinakin toimiva seitsemänvuotias on voittanut kuluvalla kaudella jo kolmesti.

”Naapurissa asuva Veera Tiainen ajaa sillä kilpaa. Minä auttelen häntä tarpeen mukaan. Toisena omana valmennettavani minulla on kolmevuotias kotikasvatti Amazer. Se suoritti hyväksytysti koelähdön toukokuussa.”

Tiia Vehviläinen kehuu Salamakypärät-kilpailusarjan tarjoamia mahdollisuuksia.  Kuva: Suomen Hippos/Maisa Hyttinen

Pekka Vehviläinen on opittu tuntemaan uransa aikana kovasta työmoraalistaan. Hän on usein lähtenyt ohjastamaan yksittäisiäkin hevosia pitemmän matkan päähän. Pojantytär vaikuttaa perineen isoisänsä palvelualttiuden. Viime viikolla Tiia Vehviläinen ajoi neljällä eri raviradalla kilpaa Kajaanin ollessa pisimmän matkan päässä. Viime kaudella startteja kertyi 71 kappaletta ja kuluvalla kaudella on ajettuja startteja kertynyt 39 kappaletta.

”Mikäli haluaa saada lisää ohjastustehtäviä, on lähdettävä reissun päälle saadessaan mahdollisuuden ohjastaa. Ohjastajanuran eteen on tehtävä kovasti töitä. Oikotietä menestykseen ei ole olemassa. Olemme isäni kanssa pyrkineet hankkimaan muutaman minulle sopivan starttihevosen. Saisi sitäkin kautta lisää ajorutiinia.”

Tiia Vehviläinen osallistuu kuluvalla kaudella ensimmäistä kertaa Suomen Hippoksen järjestämään Salamakypärät kilpailusarjaan. Juniorikypärät-kilpailusarjaan aiemmin osallistunut nuori ohjastaja kehuu Salamakypärät-sarjan tarjoamia mahdollisuuksia.

”Useampi osalähdöistä ajetaan T75-päivinä. Hyvän palkintotason ansiosta valmentajat ilmoittavat hyvin hevosia lähtöihin. Nuoret ohjastajat saavat hyvin näkyvyyttä suurempien ravien yhteydessä. Usein myös oppilaslähtöjen kautta saa solmittua uusia asiakaskontakteja Olen saanut ajaa useammalla hevosella oppilaslähtöjen jälkeen tavallisissa lähdöissä.”

Tiia Vehviläisen äiti Piia Salminen ohjasti monté-lähtöjä hyvällä menestyksellä etenkin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tytär on osittain seurannut äitinsä jalanjälkiä ohjastaen jonkin verran monté-lähtöjä.

”Kyllähän minä viime viikonloppunakin yhden monté-lähdön ajoin. Pidän kuitenkin kärrylähtöjen ajamisesta enemmän.”

Hevostalouden ammattitutkinnon suorittamisen jälkeen Tiia Vehviläisen tavoitteena olisi lisäopin hakeminen ulkomailta. Tarkempaa ajankohtaa mahdolliselle ulkomaankeikalle ei hän ole vielä päättänyt.

”Pekan luona saan työskennellä monenlaisten hevosten kanssa. Siinä oppii paljon, mutta olisihan ulkomailla työskentely useallakin tapaa silmiä avartava kokemus.”

Tiia Vehviläisen puheessa kuultaa läpi kunnioitus ja arvostus omaa perhettään kohtaan. Aina ei välttämättä ole helppoa työskennellä omien perheen jäsenten kanssa. Näin ei ole Vehviläisen perheen tapauksessa.

”Olen mielestäni etuoikeutetussa asemassa saadessani näin hyvän taustatuen omalta perheeltäni. Perheen tuki laskee varmasti oman tallin pidon aloittamisen kynnystä. Eiköhän me isän kanssa jossakin vaiheessa oteta päävastuu tallinpidosta. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika, sen verran kovalla työtahdilla isoisä tekee vielä töitä.”