

Saksassa syntynyt, Inga Lehden Joy Ride Stablen omistama Don Henry (Dancier – Hochadel) on nyt 9-vuotias. Se sai kolmivuotiaana kahden vuoden jalostusluvan, ja se astui kaksi kesää KS-tallilla saaden toistakymmentä tammaa. Viisivuotiaana jatkolupaa ei kuitenkaan herunut, kun koulutus ei ollut edennyt lautakunnan mielestä riittävästi.
Aikanaan Boessa treenannut Heidi Leiniäinen taas oli koko kauden 2021 menestysputkessa hevosellaan Exciting. Seuraavalla kaudella hän kilpaili muutaman Pohjola Grand Tour -luokan, joka on lähelle GP-tasoa.
Lopulta GP jäi kuitenkin Excitingin kanssa ratsastamatta. Leiniäinen lähti hevosensa kanssa Kyra Kyrklundin luo Englantiin, ja ruuna jäi sinne myyntiin. GP-taso oli hevoselle hieman liian vaikeaa, eikä se myöskään koskaan viihtynyt hokkikengät jalassa.
Uusi ratsu Leiniäiselle löytyi, kun hän viime syksynä soitti nuoria hevosiaan kaupanneelle Inga Lehdelle kysyäkseen nelivuotiasta punaista tammaa. Puhelimessa Leiniäinen mainitsi että tamman hieno isä, Don Henry, vei aikanaan hänen sydämensä Boessa.
”Tosi jalo, elegantti, yltiökiltti ja vastaanottavainen”, Leiniäinen kuvaa nuorta Don Henryä.
Lehti ja Leiniäinen päätyivät suunnitelmaan, että Don Henry muuttaa Leiniäiselle Keski-Suomeen ja sitten katsotaan, mitä tapahtuu.
Ori oli välillä ollut myös keskemmällä Eurooppaa treenissä, ja se on harjoitellut prix st georges -tasolla. Leiniäinen kertoo, että nyt on kuitenkin keskitytty hevosen hyvinvointiin, peruskäsittelyyn ja ratsastuksen alkeisiin. Aiemmassa treenissä kaikki asiat eivät ole menneet toivotusti, ja siksi toistaiseksi tärkeintä on saada hevonen yhteistyöhön ratsastajan kanssa.
”Mä yritän tehdä eri reittiä, kun sen kanssa on ehkä yritetty. Se on herkkä ja sensitiivinen hevonen, ja sillä pitää olla oikea mielentila. Sitä ei voi pakottaa, tai tulee äkkiä ongelmia”, Leiniäinen selittää.
Hän kertoo, että monia menneisyyden asioita on saatu nollattua pois, ja luottamus on alkanut syntyä. Hevonen haluaa tehdä.
”Kun olen tallilla, se koko ajan stalkkaa, missä olen, hörisee ja haluaa lähteä yhdessä tekemään juttuja”, Leiniäinen kuvaa.

Asiassa on auttanut myös Laukaan klinikalla pistetty kemiallinen kastraatio.
Omistaja ei halunnut oriilleen lopullista ruunausta, ja toimenpide on ainakin helpottanut hevosen elämää täysihoitotallilla. Kemiallinen kastraatio ei estä hevosella kilpailemista.
”Se on nyt paljon levollisempi”, Leiniäinen kertoo.
Tavoitteita yhteiselle uralle ei ole asetettu, vaan eteenpäin mennään päivä kerrallaan.
Leiniäinen jarruttelee grand prix’stä puhumista.
”Sinne on tosi pitkä matka, mutta ei se mahdoton ole. Se on sellainen hevonen, että jos sillä on kaikki hyvin, niin se pystyy antamaan minulle paljon enemmän kuin voin toivoa”, hän sanoo.
Keski-Suomen ja Pirkanmaan alueella ahkerasti valmentavan Leiniäisen toinen hevonen on kolmivuotias suomenruuna Hiljalan Antonio, Hiljalan Fantomin emästä ja Ratsu Reimasta.
”Irtohypytettiin sitä juuri, ja kasvattaja käski siirtymään kenttäratsastukseen. Hauska pötkylä, toivottavasti se ei jää ihan pieneksi, kun olen itse tällainen metriheikki. Se on enemmän harrastusprojekti”, Leiniäinen kuvaa.