Ylä-Tihtarin tila sijaitsee omassa rauhassa Korpilahden Oittilassa. Kuva: Anniina Uusitalo
Ravihevoset veivät kenttäratsastajan sydämen ja maatilan emännyyskin yllätti takavasemmalta
Kenttäratsastuksessa kansainvälisestikin kilpaillut Anniina Uusitalo ajatteli pitkään, että ei hän elämässään ainakaan maatilan emännäksi ryhdy. Toisin kävi, eikä hän valita yhtään.TilaajalleKorpilahti
Vuonna 2019 Uusitalojen maneesi oli rakennusvaiheessa ja talli täynnä ratsuja. Kuva: Petteri KivimäkiAnniina ja Samuel Uusitalo pitävät Jyväskylän Korpilahdella Ylä-Tihtarin perinteikästä maatilaa. Anniina panostaa hevosten kuntoutukseen ja ravihevosiin, Samuelilla on heinän ja viljan viljelyn ohella laajasti metsästykseen ja majoitukseen liittyvää toimintaa.
Hevosyrittäminen alkoi kymmenisen vuotta sitten täysihoitopaikoilla ja niitä tarjotaan yhä. Tilaa on kaikkiaan 19 hevoselle.
”Omia on aina liikaa”, Uusitalo hymähtää.
Samuelin suku on viljellyt Ylä-Tihtarin tilaa Korpilahden Oittilassa vuodesta 1561 asti. Vanhimmat tunnetut suvun edustajat olivat runonlausujia, ja sieltä tulee tilan nimi, ruotsin nykyisestä sanasta dikt, runo.
”Viljeltyä peltoa on keskimääräisesti, noin 55 hehtaaria”, Samuel Uusitalo kertoo.
Heinän kauran ja laitumien lisäksi peruna on tärkeä, ja pelloilla kasvaa myös kuminaa ja muita erikoiskasveja.
Vesikävelymatto hankittiin tilalle aikanaan ulkomaan kisamatkan innoittamana. Samalla kuntoutustoimintaa varten tehtiin myös pieni maneesi ja hankittiin laser- ja kylmähoitolaitteet.
Uusitalot ovat jo pitkään tehneet yhteistyötä Tampereen hevosklinikan kanssa. Moni hevonen on tullut ulkomailtakin Tampereella operoitavaksi ja jatkanut kotiin Yli-Tihtarin kuntoutuksen kautta.
Anniina, syntyjään Korhonen, aloitti hevosuransa Punkalaitumella. Ihan ensin perheellä oli ravihevosia ja tyttärellä sitten raviponeja. Yläasteikäisenä Anniina alkoi koulutella lämminverisiä ravihevosia ratsuiksi silloisilla taidoillaan.
”Ostin, ratsastin ja myin. Opetin ne menemään käyntiä, ravia ja laukkaa. Se oli sellaista bisnestä, ja siihen aikaan niillä oli kysyntää”, Uusitalo muistelee. ”Siinä oppi tasapainoa ja lakkasi pelkäämästä vauhtia.”
Ja oppi hän senkin, että lämminverinen ravihevonen on kiltti eläin, ihmisen paras palvelija.
Sitten jo yli 20-vuotiaana puri kenttäratsastusinnostus, EM-tason ratsastajan Maija Yli-Huhtalan kanssa samalla tallilla kun oltiin. Uusitalolle tuli jo kokenut ruuna Digger, jonka satulassa hän nousi parhaimmillaan nykyiselle kolmen tähden tasolle.
”SM:issä olin parhaimmillani neljäs, hävisin pronssista jotain 0,1 pistettä”, Uusitalo vieläkin vähän harmittelee.
Hän toteaa, että kyllähän se oli ulkomaan kilpailuineen hienoa aikaa. Kenttäkilpailu on suurten tunteiden laji. Ensin on jännitys ennen lähtöä kovavauhtiselle maastoradalle kiinteine esteineen, sitten euforia maalissa.
”Se kuolemanpelko, ja sitten helpotus, kun sieltä pääsi maaliin ja oli ylittänyt itsensä”, Uusitalo muistelee.
Kenttäratsastus jäi, kun hän muutti kymmenisen vuotta sitten Keski-Suomeen opiskellakseen ratsastuskoulussa ratsastuksenohjaajaksi. Ohjaajaksi hän ei kuitenkaan ehtinyt valmistua, ennen kuin hän löysi nettisovelluksen kautta miehen, isäntämiehen. Nyt on sitten tila ja kaksilapsinen perhe Keski-Suomessa.
”Mä olen aina sanonut, että ikinä en ala maatilan emännäksi. Sisko on, ja hän on aina kotona ja tekee koko ajan kaikkea siellä. Ja emännältä odotetaan, että hän tekee leipää ja ruokaa ja on sellainen kodinhengetär”, Uusitalo selittää.
Emäntä hänestä silti tuli, mutta ei kodinhengetärtä.
”Olen aina tallissa. Mutta kyllä mun lapset ovat hengissä selvinneet, eivätkä ole kuolleet nälkään. Mummut hoitaa.”
Scott oli pitkälle koulutettu ratsu. Kuva: Essi PalmrosKorpilahdella kuvioihin astui miehen lisäksi myös kouluratsastus ja Virossa kasvanut ja GP-tasolle koulutettu Scott.
”Se ei ollut maailman helpoin, mutta se osasi kaiken, sen kanssa pääsi harjoittelemaan kaikkea”, Uusitalo kertoo hevosestaan.
Kolme vuotta sitten hän hankki Scottin rinnalle toisen hevosen ja sitten ratsusiitostamman. Nyt Scott on jo ikivihreillä ja toinen kouluhevonen ja kaksivuotias omakasvattivarsa on tarkoitus myydä pois ravihevosten tieltä. Siitostamma pidetään.
Uusitalo toteaa, että ajan mittaan ja lapsien myötä ratsastusura kaatui omaan mahdottomuuteensa. Ratsastuksessa treenaaminen ja kilpaileminen vaatii paljon aikaa.
”En ole koskaan halunnut ratsastaa ilman tavoitteita, eikä minulla ole ollut tarpeeksi rahaa, aikaa ja taitoa, että olisi päässyt onnistumaan siinä paremmin”, hän sanoo.
Anniina ja Samuel Uusitalo ottivat The Big Hopen, Kratos K.M.E.:n ja Giovy LJ:n mukaan joulutervehdyksensä. Kuva: Anniina Uusitalon albumiKuutisen vuotta sitten kuvioihin astuivat taas ravihevoset. Uusitalo osti itselleen 13,2aly-aikaisen ruunan Batman Evo. Hän tiesi sillä olevan vaivoja, eikä se häneltä enää startannutkaan.
Ruuna kuitenkin onnistui nostamaan ravi-innostuksen, ja pian piti saada uusi, kiltti ajohevonen. Vuonna 2022 löytyi ruotsalainen, nyt 10-vuotiaaksi kääntynyt Kratos K.M.E., jonka kanssa on päästy radoille ja saatu onnistumisia.
Erityisesti mieleen on jäänyt voitto Mikkelissä toissa syksynä 30 metrin erolla muihin, ja yllätysvoitto Vermossa heinäkuussa 2023.
”Aina kun ne pärjää, se jää mieleen”, Uusitalo hymyilee.
Tärkeä asia toiminnassa on jyväskyläläinen aktiivinen harrastevalmentaja Mika Ahlström, joka on pitänyt hevosia Oittilassa parikymmentä vuotta, ensin naapurissa, ja viitisen vuotta Yli-Tihtarissa.
Hän on tietenkin ollut mukana innostamassa uusiin hevoskauppoihin. Traveran huutokaupasta tuli syksyllä 2024 The Big Hope, joka aloitti Suomessa hyvin. Välillä se vaivaantui, ja kohta puolin se on taas starttikunnossa.
Uusin hankinta on Italiassa syntynyt 4-vuotiaaksi kääntynyt Giovy LJ, jonka Ahlström näki Hedmaneilla Suvelan pihassa ja innostui.
”Pieni haave minulla on, että jos saisi yhden ratsun myytyä pois, voisi vielä yhden starttihevosen katsoa”, Uusitalo suunnittelee.
Uusitalo tarttuu mielellään itsekin ohjiin, mutta ei halua ajaa kilpaa. Kuvassa Giovy LJ. Kuva: Anniina Uusitalon albumiNyt Ahlström hoitaa pääasiassa ajamisen, ja Uusitalo hoitaa ja huoltaa. Tänä vuonna hän aloittaa ravivalmentajan ammattitutkinto-opinnot Ypäjän Hevosopistolla, ja toiveissa on isompi rooli myös treenaamisessa.
Ratsastaminen taas on jäänyt melkein kokonaan. Uusitalo toteaa, että ajaminen on osoittautunut iän myötä keholle armollisemmaksi kuin ratsastaminen, ja onhan se hienoakin.
”Kyllä se on kiva päästää reipasta. Ja kun hyvin menee, raveissa voi saada bensarahat palkintona, kun taas ratsastuksessa ei ole tulopuolta, vaikka pärjäisi kuinka hyvin”, hän sanoo.
Tallissa ratsuhevoset ovat pidettyjä asiakkaita, mutta kyllä ravihevoset ovat huomattavasti helpompia käsitellä kuin ratsut, Uusitalo miettii.
Esimerkiksi vesimatolla ne vaan menevät ja kävelevät, siinä kuin ratsuista osa yrittää tulla koneesta pois.
”Yksi tulikin, onneksi oma”, hän huokaa.
Lepikon matto on ollut ahkerassa käytössä. Kuva: Anniina UusitaloItse hän viihtyy eronomaisesti ravipiireissä, joissa saa aina apua. Esimerkiksi kateus tuntuu loistavan poissaolollaan.
”Tai en mä tiedä, kadehditaanko ratsastuksessa, kun ei siellä puhuta keskenään”, Uusitalo naurahtaa.
Ratsastuksessa tapaa myös enemmän kilpavarustelua.
”Vaikka onhan se raviurheilussakin mennyt siihen, että rikkaat pärjää paremmin”, hän miettii.
Itse hän ei kuitenkaan tykkäisi sellaisesta, että hankkisi oikein kalliin hevosen ja pitäisi sitä vieraalla treenarilla. Hänelle on tärkeää, että hevonen on omissa käsissä, ja sen menestymisen eteen saa tehdä itse asioita.
”En voisi kuvitella, että en itse treenaisi hevosta. Kun tekee itse, ja se pärjää, tuntuu vielä paremmalta”, Uusitalo sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
