

Viime perjantain jymyuutinen raviurheilun maailmassa oli todellakin ruotsalainen Erik Adielsson. Viisikymmenvuotiaan, reilusti yli 5 500 ravivoittoa napanneen ohjastajalegendan siirto rattailta ”tuomaritorniin” pysäytti. Erik Adielsson kertoo, että prosessi oli vuosia käynnissä hänen päässään, mutta silti hän ei itsekään aavistanut mitä oli tulossa.
”Eikä päätös ollut helppo”, Erik Adielsson kertoo MT Hevosille.
”Viikkoja meni asiaa pohtiessa. Mietin tässä nytkin, että iskeekö paniikki jossain vaiheessa? Onko tämä nyt elämäni? Ei se ahdistus tästä ratkaisusta näinä pimeinä ja kylminä kuukausina kylläkään iske, mutta ehkä Elitloppetin aikoihin.”
Kolmesti vuoden ohjastajaksi ravien suurmaassa Ruotsissa valitun Erik Adielssonin uranvaihdos on takuulla poikkeuksellinen. Ruotsin Derbyn Adielsson on voittanut neljästi, eli useammin kuin kukaan muu ohjastaja tällä vuosituhannella. Viimeksi Adielsson nappasi Derbyn vuonna 2023 Jovialityllä. Suurkilpailuvoittoja ja meriittejä riittää monelle sivulle.
”En ole voittanut Elitloppetia, mutta olisiko se tehnyt minusta täydemmän ihmisen?
Toisaalta Adielssonin ratkaisu siirtyä sivuun kilpakärryiltä ei ollut täydellinen yllätys. Adielsson on jo pitkään vähentänyt kilpailemista, ja hänen starttimääränsä ovat selvästi pienempiä kuin uran kiihkeimpinä aikoina. Monena talvena hän on pitänyt huippuohjastajille poikkeuksellisen pitkiä vapaita kausia, eikä hän muutenkaan ole enää kilpaillut yhtä paljon kuin tämän hetken suosituimmat lainaohjastajat.
”Urani oli eräänlaisessa käännekohdassa suurimpien yhteistyökumppaneideni Stig H. Johanssonin ja Svante Båthin lopetettua viime vuosina tallinsa. Toki Stall Courantin hevoset, erityisesti Joviality, olivat myös iso juttu viime vuosilta, mutta silti elämänmuutos oli kypsymässä”, Adielsson kuvailee.
”Olisin ehkä kovalla työllä löytänyt vielä uuden tärkeän tallin ja mahdollisen nosteen ohjastajauralleni, mutta se olisi vaatinut kuusi–seitsemän päivää viikossa sateessa ja tuulessa, poissa vaimon ja teini-ikäisten tyttärieni luota. Se tuntui kovalta hinnalta maksaa tässä vaiheessa. Olen lisäksi saavuttanut jo paljon.”

Joka tapauksessa päätös oli valtava, ja se vaati paljon kypsyttelyä ja perustelua ennen kaikkea Adielssonille itselleen.
”Koko elämä on mennyt raviurheilun unelmaa jahdatessa. En ole voittanut Elitloppetia, mutta olisiko se tehnyt minusta täydemmän ihmisen?”, hän heittää.
”Kyseenalaistus siitä, haluanko uhrata parhaat vuoteni perheen kanssa tavoittelemalla egoni kasvatusta kilpaurheilussa, kyti pitkään päässäni. Tilaisuus tuli silti täysin yllättäen. Joku muu on ehkä hankkinut koulutuksen ja sitä kautta mahdollisuuden vaikkapa vaihtaa alaa. Tuntui, ettei minulla niitä vaihtoehtoisia ammatteja ollut hirveästi. Ravit ovat edelleen minulle rakas asia, ja siksi olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta.”
Erik Adielsson täytti 50 vuotta marraskuussa. Hän on kilpaillut koko ikänsä ravien huipulla. Isänsä Hans Adielsson on menestynyt valmentajana sekä ravi- että laukkahevosilla, mutta poika Erik oli Pohjoismaissa ensimmäinen, joka hyppäsi kokopäiväiseksi lainaohjastajaksi jokseenkin kulkematta lähtöruudun kautta. Hänestä tuli ohjastaja työskentelemättä talleilla muutoin kuin vapaa-aikoinaan. Koulut oli käytävä.
Vuosien ja vuosikymmenten varrella Erik Adielssonista on tullut raviurheilevassa maailmassa suuresti arvostettu toimija. Paitsi, että Adielsson on menestynyt ohjastajana upeasti, hän on myös saavuttanut mainetta nimenomaan herrasmiesohjastajana. Adielssonin uralla ajotapasakot tai muutkaan rangaistukset ovat olleet harvinaisia.
”Ellei 24 kuukaudessa ole tullut jonkinasteista muutosta toimintaan, olen eniten pettynyt itseeni.”
Adielsson on myös nähnyt raviurheilua jo aikaisemmin myös lajin rakenteiden puolelta. Hän on aikaisemmin vaikuttanut sekä Ruotsin raviurheilun keskusjärjestö ST:n että peliyhtiö ATG:n hallituksissa.
Kaikkiaan on vaikea kuvitella suurempaa arvostusta eri piireissä nauttivaa tuomaritoiminnan johtajaa kuin Erik Adielsson. Yleinen reaktio Adielssonin uuteen pestiin onkin ollut, että tapaus on mahdollisuus nimenomaan urheilulle.
”Olen toiveikas sen suhteen, että pystyn rakentamaan siltaa kilpailuaktiivien ja tuomareiden välillä. Siinä on kehityksen tarvetta ja aina voidaan tehdä paremmin. Tuomaritoiminta on Ruotsissa korkealla tasolla, mutta kehitys jatkuu”, Adielsson itse kuvailee.
Adielsson tunnistaa myös häneen asetetut suuret odotukset.
”Ellei 24 kuukaudessa ole tullut jonkinasteista muutosta toimintaan, olen eniten pettynyt itseeni”, hän korostaa.
”Olen hirveän iloinen siitä, millaisen vastaanoton asia on saanut. Kauheasti palautetta ja erittäin positiivista sellaista. Asiassa nähdään mahdollisuuksia. Kuitenkaan kehitys ei tule pelkästään läsnäolollani, vaan on pyrittävä aktiivisesti parempaan.”
Adielsson aloittaa uudessa pestissään virallisesti helmikuun alussa. Työnkuva tulee vielä tarkentumaan, mutta varsinaiseksi tuomariksi Adielsson ei ole ryhtymässä.
”Varmasti en puutu tuomariston päätöksiin! Olisihan se kieroutunutta, jos hetki sitten ajoin kilpaa ja tällä viikolla tuomitsen kanssakilpailijani rangaistukseen. Sen sijaan pyrin pikkuhiljaa kehittämään isoja ja pieniä asioita”, Adielsson kuvailee.
”Toki palautetta pitää jakaa ja keskusteluja käydä, varmasti tuomioistakin. Itse tuomion sisältöön en siis aio todellakaan puuttua, mutta toimintatapoihin kyllä. Tuon voisi tehdä ehkä paremmin noin? Mitä välineitä tuomarit tarvitsisivat täydellisessä maailmassa? Onko standardi sama Jägersrossa kuin Bodenissa? Tällaisia asioita on pohdittava. Työnkuva rakentuu tehdessä.”
”Minun ei tarvitse nähdä jokaista ravilähtöä Ruotsissa, vaan keskittyä olennaisiin asioihin.”
Varmaa on vain muutos.
”Mitä tulevaisuudessa tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan. Onko ajan myötä etäisyyteni kasvanut tarpeeksi isoksi, jotta voin jo keskustella tuomioista? Tarvitaanko parin vuoden karenssiaika, vai tarvitseeko miettiä tuota sittenkään? Olenko sittenkin palannut kilpakärryille? Missä mallissa raviurheilu makaa? Vain aika näyttää.”
Muutos Adielssonin perheessä voi mennä myös ojasta allikkoon. Aiemmin perheenisä ohjasti kuusi päivää viikossa maailmalla. Nyt hän ehkä alkaa katsomaan raveja seitsemän päivää viikossa: perheelle läsnä mutta poissaolevana?
”No, ei ala. Totta kai olen hirveän kiinnostunut raveista edelleen. Kuitenkaan minun ei tarvitse nähdä jokaista ravilähtöä Ruotsissa, vaan keskittyä olennaisiin asioihin. Kyllä tästä parempi elämä tulee”, uskoo Adielsson.
Erik Adielsson uskoo myös yhteen pohjoismaiseen näkemykseen raviurheilusta.
”Neljässä raviurheilevassa Pohjoismaassa on varsin yhteneväinen käsitys urheilusta, sen oikeasta ja väärästä esimerkiksi tuomarimielessä. Siinä on mahdollisuuksia entistä tiiviimpään yhteistyöhön. Vuorovaikutusta Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin välillä voi kasvattaa varmasti monella tavalla.”
Erik Adielssonilla on ajatuksia, se on selvää.
”Varmasti jokaisella maalla on annettavaa: jotkut asiat, jotka tehdään tosi fiksusti tuomaritoiminnassa tai lajissa yleensä. Nykyään on teknisesti helppo pitää yhteyttä. Voitaisiin rakentaa joku yhteispohjoismainen tuomarialusta, jolla kokemuksia ja materiaalia jaetaan.”