Stella Hagelstamin timantit tanssivat neljällä jalalla

Stella Hagelstam syntyi Sipoossa, äiti Heidi oli gemmologi eli jalokivitukija ja isä Leif työskenteli muun muassa Fazerin hallituksessa.

Äidillä oli iso merkitys tyttären elämän valinnoissa. Hän oli ratsastaja, joka innostui myöhemmin hevoskasvatuksesta. Sitä ajatellen Hagelstamit ostivat 23 vuotta sitten perinteikkään Boen kartanon, joka on ammoisina aikoina ollut jopa Ruotsin kuninkaan omistuksessa. Ratsutilalle nousi uusi talli ja pitkä, lämmin maneesi.

Tyttäriä on kolme, mutta hevoset veivät lopulta vain Stellan. Sandrasta tuli kansanvälisesti menestynyt korkokenkien suunnittelija ja Stefaniesta hyvinvointivaikuttaja.

Stella Hagelstamin tavoitteena on kasvattaa ja ostaa laadukkaita varsoja ja kouluttaa niistä ajan kanssa laadukkaita ja kestäviä urheiluhevosia. Olympialaiset ovat henkilökohtainen urheiluhaave.  Kuva: Sanne Katainen

Syksyllä 2017 Boe pysähtyi, kun Heidi Hagelstam menehtyi sairauteen.

Se oli valtava menetys, joka vaikutti myös tilan toimintaan. Stella Hagelstam päätti keskittyä siihen, missä on paras ja mistä nauttii eniten, eli hevosten kouluttamiseen.

”Siinä vaiheessa olin jo kouluttanut muutaman hevosen Grand Prix -tasolle”, hän kertoo.

Tallipaikkojen tarjoaminen asiakkaille lopetettiin, ja liikeideaksi tuli hankkia ja kasvattaa varsoja ja kouluttaa niistä niin kivoja, kevyitä ja osaavia, että niitä tullaan ostamaan joka puolelta maailmaa.

Hagelstam on jo nyt myynyt hevosia kolmeen maanosaan.

Hevosen kouluttaminen on kuin timantin hiomista.

Kaikki Boen omat varsat onkin nimetty jalokivien mukaan. Heidi Hagelstamin ensimmäinen kasvatti oli tamma nimeltä Amethiste, ja hänen viimeinen kasvattinsa oli sen tyttärentyttärenpoika Hagels Prince Nassak.

Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin tytär on valmistautumassa timanttinsa kanssa MM-kilpailuihin.

Hän on vienyt GP-tasolle saakka jo 13 hevosta.

”Olen tehnyt virheitä ja oppinut, ja nyt minulla on selkeä visio, miten tehdä”, hän sanoo.

Aiemmin hänelle oli tärkeää pärjääminen nuorten hevosten luokissa, mutta nykyään ne ovat vain totuttelutilaisuuksia.

Hän ei esimerkiksi opeta hevosilleen kovin pian lisättyä ravia, jossa hevonen kauhoo isoa vahvaa liikettä ja saa ostajaehdokkaat vetämään ostohousut jalkaan.

Sen sijasta hän haluaa alusta asti tehdä asiat tähdäten vaikeimpiin luokkiin: tärkeintä on tasapainoisuus, rentous ja kuuliaisuus.

Tulevana viikonloppuna kilpaillaan kouluratsastuksen suomenmestaruuskilpailut, joihin Stella Hagelstam osallistuu kahdella hevoselle. Kuva: Sanne Katainen

Hagelstam toteaa, että asioita pitää pohtia ja analysoida, mutta kun ollaan satulassa, asiat tapahtuvat ennen muuta tunteen perusteella.

”Taitava ratsastaja tallentaa sen tunteen, miten hevonen on hyvässä tasapainossa. Sitten samaan pyritään seuraavan ja seuraavan hevosen kanssa. Yhdessä tunteessa on sata pientä elettä”, hän sanoo.

Kilparatsastajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi Hagelstam nostaa yllätyksen. Se on vastoinkäymisten sietäminen – ja sen hän mainitsi jo ennen rekisteröintisotkua, joka kalkkiviivoilla peruutti hänen matkansa Pariisin olympialaisiin.

Kun ura on pitkä, aina tulee jotain, ja hevosten kanssa varsinkin. Silti pitää nousta ylös ja jatkaa.

”En usko, että yksikään, joka kilpailee kansainvälisellä GP-tasolla, olisi säästynyt oikein isoilta vastoinkäymisiltä. Tässä pitää kasvattaa paksu nahka nenän päälle”, Hagelstam kuittaa.

Kun tallissa esimerkiksi on 40 hevosta, niin kuin hänellä on, aina jollain yksilöllä on jotain terveydellistä haastetta, eikä sitä saa päästää ihon alle.

Samalla hevosten terveyden eteen tehdään kaikki mahdollinen. Haastattelupäivänä paikalla Boessa on englantilainen eläinlääkäri Eamon McLaughlin, joka tutkii ultraäänellä yhden hevosen yhtä jalkaa yli puoli tuntia.

”Se on vasta alku! Siksi Eamon on niin hyvä, hän on niin tarkka”, Hagelstam sanoo. ”Ja tuo on ihan terve hevonen. Nämä katsotaan neljä kertaa vuodessa näin. Oikeita loukkaantumisia ei pitäisi tulla, koska jos löytyy rasitusta, niin himmataan.”