
Hevoskaupassa yksi oleellisimmista asioista on hyvä hevossilmä, ja se kolmikymppisellä Maria Salmisella vaikuttaa olevan. Hän osaa tunnistaa lahjakkaan nuoren hevosen, jota kouluttamalla eteenpäin on mahdollista tehdä voittoa.
”Kyllä mä sanon, että luotan omaan silmään. Tunnistan kyllä hyvän hevosen”, Salminen itse sanoo.
Hän kertoo katsovansa kokonaisuutta, miten hevonen liikkuu ja hyppää.
Jyvä näyttää oleva kohdillaan tänäkin keväänä. Viime viikonloppuna hän kävi pienissä kilpailuissa nykyisillä kotiseuduillaan Hollannissa ja yksi tietty, pienessä luokassa hypännyt hevonen kiinnitti hänen huomionsa.
”Tykästyin, ja kävin kysymässä. Hintalappu oli 200 000 euroa. Samppanjan maku on”, Salminen nauraa.
Kauppoja ei sitten tullut.
Salminen aloitti hevostelu-uransa tavallisella tavalla, seitsemänvuotiaana ratsastuskoulussa. 14-vuotiaana hän sai ensimmäisen oman hevosensa.
Yksi tärkeimmistä oli ori Collected but Not, jonka kanssa hän nousi 135-luokkiin. Sen kanssa hän lähti vuodeksi Belgiaan valmentautumaan ja kilpailemaan, ja samalla hän pääsi tutustumaan sikäläiseen ammattimaiseen ratsastuskulttuuriin.
”Siinä työssä yhdistyy vapaus ja luovuus.”
Vielä siinä vaiheessa Salminen ei kuitenkaan vielä halunnut hevosalaa leipätyökseen. Hän lähti Suomeen opiskelemaan, ja siinä sivussa hän hankki nuoria hevosia, koulutti ja kilpailutti niitä ja sitten oikeassa kohtaa myi ne eteenpäin.
Salminen opiskeli varhaiskasvatuksen opettajaksi. Ihan hyvin hän niissä hommissa viihtyi: puki kurahaalareita, askarteli, lohdutteli ja teki varhaiskasvatuksen suunnitelmia.
”Tykkään ihmisten kanssa työskentelystä, ja siinä työssä yhdistyy vapaus ja luovuus. Vaikka arki on hyvin strukturoitua, siinä on paljon itse päätettävissä”, hän kiittää.
Ei hän sen kummempaa nousujohteista uraa ollut suunnitellut. Päivät menivät päiväkodissa, illat tallilla ja kesäviikonloput kilpailuissa.
Sitten työpaikalla avautui varajohtajan paikka.
”Tutut yllyttivät, että hae sitä, sä olisit hyvä”, Salminen muistelee.
Siitä asiat etenivätkin aika nopeasti. Salminen sai varajohtajan paikan, ja puolen vuoden kuluttua esimies kysyi, että haluaisitko alkaa johtaa tätä ja yhtä toistakin yksikköä.
”Ajattelin, että se näyttää hyvältä CV:ssä ja kyllä musta on siihen”, hän kertoo.
Vuotta myöhemmin hän sai johdettavakseen vielä kolmannenkin päiväkodin.
Työssä ei ollut mitään, mikä siinä olisi harmittanut, mutta intohimo hevosiin alkoi kiehtoa enemmän ja enemmän. Hevosten kanssa meni hyvin. Esimerkiksi Salmisen kouluttama Backwoods Diamond Kiss voitti laatuarvostelun ja breedersin ja löysi sitten uuden kodin.
Sitten hän osti ruunan Springhill Concuer ja myi sen aika pian Belgiaan. Viimeistään siinä vaiheessa hän alkoi todella ajatella asiaa ammatilliselta kantilta.
”Tuli fiilis, että haluan työskentelemään hevosten parissa. Minua oli jäänyt kutkuttamaan, että mihin siinä pystyisin”, hän kertoo.
Ja niin hän jätti kolmen vuoden jälkeen hyvin liikkeelle lähteneen päiväkotiuransa ja päätti siirtyä työskentelemään täyspäiväisesti hevosten kanssa.
Katse oli Keski-Euroopassa, joka on maailman estehevoskaupan keskus.
”En nähnyt, miten se onnistuisi Suomessa ilman, että tekee toista työtä ohella, joten päätin palata tänne”, hän sanoo hevosammattilaisen urastaan.
Elo-syyskuun vaihteessa hän pakkasi autoon kaksi nuorta hevostaan ja rhodesian ridgeback -koiransa. Olihan se taloudellisesti hyppy epävarmuuteen.
”Mutta olin mä sitä touhua mielessä pyöritellyt. Halusin yrittää hevoshommaa. Se on mun intohimo, joka tekee onnelliseksi. Mun oma juttu”, hän sanoo.
Ensin Salminen teki ratsuttajan töitä ja sitten hän perusti yrityksen,. Siihen löytyi hyvä yhteistyökumppani Matthew Clayton, jolla oli valmiiksi hyvät verkostot.
Tällä hetkellä hevosia on tallissa viisi, kun kaksi myytiin juuri.
Toiminnassa tehdään yhteistyötä kasvattajien ja muiden hevosalan ammattilaisten kanssa, joilta tulee hevosia ratsutettavaksi ja myyntiin. Joitain taas ostetaan itselle jälleenmyyntiä ajatellen.
Myös Suomessa liikkuvia hevosia Salminen seuraa netin kautta mielenkiinnolla.
Talli tekee myös välitystoimintaa, jossa ratsastajalle etsitään sopiva ratsu.
Tulevaisuudessa suunnitelmana on kasvattaa toimintaa ja jatkaa hevoskauppaa mahdollisimman laadukkaasti.

”Täällä on paljon samaa työtä tekeviä samalla alueella, mutta näen, että meillä on paljon vahvuuksia. Olemme jo myyneet yhteistyökumppanini kanssa neljä hevosta, ja olen luottavaisin mieli. Mulla on huomio yksityiskohtiin, ja päiväkotimaailmasta olen saanut organisointitaitoa. Meillä on motivaatio ja draivi ja yhteistyökumppanin kontaktit ja kokemus”, Salminen miettii yrityksensä vahvuuksia.
Tärkeää on myös toimiva ja osaava hoito- ja valmennussysteemi.
”Nuorten hevosten rakentamisessa tärkeintä on perusratsastuksen kanssa työskentely. Jos estehevonen on lahjakas, se kyllä osaa hypätä, mutta se on pystyttävä tuomaan esteelle niin, että sen on helppo tehdä sen oma osuus, eli hyppääminen”, Salminen tiivistää.
Hän kertoo, että nuorten hevosten ja pienten lapsien kanssa työskentelyssä on paljon samaakin.
”Rutiinit, pitkäjänteinen työ ja tavoiteorientoitunut arki”, Salminen luettelee.
Lapsille tehdään vasu eli varhaiskasvatuksen suunnitelma, jonka mukaisesti he opettelevat yhdessä toimimista ja kasvun virstanpylväitä.
”Hevosten kanssa taas jokaisella on suunnitelma, mitä niiden kanssa on tarkoitus tehdä siitä hetkestä kun ne astuvat talliin ja miten nopeasti ne on tarkoitus myydä”, Salminen sanoo.