Mies eikä poika enää: Hannu-Pekka Korven lähtökohdat ravivalmentajaksi olivat Suomen parhaat – ja pahimmat

Sukunimellä Korpi on suomalaisessa raviurheilussa suorastaan tarunhohtoinen kaiku. Aikanaan puhuttiin Korven klaanista, kun Allan Korpi (1928−2001) ja hänen poikansa Pekka, Heikki ja Ilkka niittivät mainetta raviradoilla.

Kovin kaikista on ollut Pekka Korpi. Tänä vuonna 75 vuotta täyttävä Pekka on ollut raviurheilun huipulla jo yli 50 vuotta, eikä tahti näytä hiipuvan. Viime vuonna Pekka Korpi voitti jälleen kerran valmentajien rahatilaston.

Suomen kaikkien aikojen kovimman raviurheilijan jäljillä raviammattilaiseksi on kasvanut hänen vanhin poikansa Hannu-Pekka Korpi. Parin viikon päästä 42 vuotta täyttävä Hannu-Pekka työskenteli ensin parikymmentä vuotta isänsä aisaparina hänen tallillaan, kunnes muutama vuosi sitten aloitti itsenäisenä ammattivalmentajana.

Hannu-Pekka Korven oma yritys HooPee Racing on perustettu vuonna 2021. Kuva: Sanne Katainen

Vaikka ura ammattivalmentajana on vielä varsin lyhyt, Hannu-Pekka Korpi on pystynyt vakiinnuttamaan asemansa valmentajien kärkipäässä. Kahtena viime vuonna hänen valmennettavansa juoksivat 250 000 euroa palkintorahoja. Molempina vuosina Hannu-Pekka Korpi on ollut valmentajatilastossa sijalla kaksitoista.

Hyvä menestys on karistanut paineita uransa alkutaipaleella olevan valmentajan harteilta.

”Olin aika varma, että osaan valmentaa hevosia, mutta tämä laji kuitenkin vaatii myös omistajat ja hyvät hevoset. Vaikka olisi millainen valmentaja, huonosta hevosesta ei saa tehtyä hyvää”, Hannu-Pekka Korpi muistuttaa.

”Alussa oli tuuria, kun sai heti valmennukseen muutaman sellaisen hevosen, joilla pärjättiin. Tällä hetkellä on luottavainen olo, kun hevoset ovat menneet hyvin ja puhelin soi. Ainakaan hetkeen ei pitäisi olla mitään hätää, kunhan pysyy itse kunnossa.”

Hannu-Pekka Korven valmennuksessa on parikymmentä ravuria, joiden arki työllistää valmentajan lisäksi kaksi hevosenhoitajaa. Korpi valmentaa hevosia isänsä vuokralaisena hänen naapurinaan. Kaksikko käyttää myös samoja valmennuspaikkoja.

Lajin suurimman legendan poikana Hannu-Pekka Korpi on saanut huomiota, näkyvyyttä ja asiakkaita. Toisaalta myös odotukset ovat erilaiset kuin ”tavallisella” ravivalmentajalla.

”On siitä hyötyä, mutta myös haittaa. Varsinkin alussa oli paineita, kun odotukset olivat, että olisi pakko pärjätä”, Hannu-Pekka Korpi myöntää.

Hannu-Pekka Korpi innostui vasta parikymppisenä raviuralle. Isä Pekka Korpi ei koskaan patistanut lapsiaan hevosten pariin. Kuva: Sanne Katainen

Hannu-Pekka Korpi ehti työskennellä isänsä tallilla parikymmentä vuotta ennen kuin aloitti oman toimintansa.

”Se siinä kesti, että ajattelin, että Pekka voisi joskus lopettaa. Sitten tuli ilmi, että ei Pekka ole koskaan lopettamassa”, Hannu-Pekka Korpi nauraa kysyttäessä miksi hän aloitti ammattivalmentaja liki nelikymppisenä.

Asia on ravipiireissä tuttu. Pekka Korven edes osittaisella eläköitymisellä on alan piireissä spekuloitu jo pitkään, mutta legenda itse tuntuu korkeintaan kiihdyttävän tahtiaan, ettei kukaan pääse ainakaan moittimaan vanhaksi.

”Perheen kanssa on sovittu, että siitä asiasta ei enää keskustella. Hän vähentää hevosia ja työntekoa jos hänestä alkaa siltä tuntua”, Hannu-Pekka Korpi kertoo.

”Olemme kyllä yrittäneet hänelle sanoa, että ei työnteolla tarvitsisi itseään tappaa. Ollaan yritetty sanoa, että ei hänen tarvitse todistella enää mitään kenellekään.”

Ravivalmentajan työnkuva on monipuolinen. Välillä täytyy myös putsata lunta hevosauton katolta. Kuva: Sanne Katainen

Hannu-Pekka Korven tallissa on pääasiassa nuoria hevosia. Korpi kertoo, että pitäisi mielellään jonkin verran nykyistä suurempaa tallia.

”Sopiva määrä olisi noin 30–35 hevosta”, hän hahmottelee.

”Sen määrän kanssa homma pysyisi hyvin hyppysissä ja pystyisi keskittymään hevosiin hyvin, mutta pystyisi ottamaan joka vuosi muutaman varsan nykyistä enemmän treeniin. Silloin olisi varmempi fiilis siitä, että joka ikäluokassa olisi joku varsa, jolla pärjää.”

Kysyntää Hannu-Pekka Korven palveluille olisi, ja hän kertoo joutuneensa kieltäytymään monen mielenkiintoisen hevosen valmennukseen ottamisesta. Pulmana on tilan puute, sillä nykyisissä tiloissaan Korpi ei pysty pitämään enempää hevosia.

”Viime syksynä ihan tosissani mietin, että olisin perustanut toisen yksikön muualle. Ainakin vielä se kuitenkin kariutui, ja on siinä aina oma säätämisensä, jos hevoset ovat kahdessa eri paikassa. Pitää olla hyvät työntekijät ja homma on haastavaa sekä toiminnallisesti että taloudellisesti.”

Hannu-Pekka Korven tilat ovat Pekka Korven tallin naapurissa. Uusin osa on kuuden hevosen yksikkö, mutta enempää talleja nykytiloihin ei enää tahdo mahtua. Kuva: Sanne Katainen

Kovin hurjia investointeja raviurheilun päälle ei Hannu-Pekka Korven mukaan juuri nyt uskalla tehdä.

”Tällä alalla olisi mukavampi toimia, jos tulevaisuuden näkymät olisivat pidemmälle”, Korpi muotoilee.

”Nyt on tulossa rahapeliuudistus, ja kyllähän siitä tulee osittain epävarma olo. Pitäisi olla selkeä näkymä ainakin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, että alalla uskaltaisi tehdä suurempia satsauksia. Mahdotonhan päättäjien sitä varmaan on luvata, mutta olisi paljon helpompaa, jos ei koko ajan olisi vähän epävarma olo lajin tulevaisuudesta.”

Hieman erilaista näkökulmaa lajiin Korpi on saanut Vermon raviradan hallituksessa, jossa hän on vaikuttanut jo useamman vuoden ajan.

”Olen kokenut tämän ihan hyväksi ajaksi. On nähnyt alaa vähän laajemmin kuin tästä omasta näkökulmasta, ja on pystynyt ainakin jonkin verran vaikuttamaankin asioihin. Halu kuitenkin on siihen, että laji voisi mahdollisimman hyvin ja asiat toimisivat.”

Vermossa ollaan suurten asioiden äärellä, sillä radan tulevaisuus on vaakalaudalla. Vermo on Espoon puolella, mutta Helsingin kaupungin omistamalla maalla, jonka vuokrasopimus päättyy vuonna 2030.

Helsingin pormestari Juhana Vartiainen on sanonut, että raviradan vuokrasopimusta ei tulla jatkamaan. Vermossa tehdään töitä raviradan tulevaisuuden varmistamiseksi.

”Olen puolipositiivisin fiiliksin, että raviurheilua saataisiin jatkaa Vermossa, mutta päättäjistähän se on kiinni. Jokaisen raviurheilun parissa olevan pitäisi kantaa huolta siitä, että raviurheilu pääkaupunkiseudulla jatkuu. Alueella on niin paljon ihmisiä ja hevosenomistajia, että koko alaa heikentää, jos pääkaupunkiseudulla ei ravata.”