Nobodydancelikemen kanssa hienosti valmentajana menestyneen Jonna Oikarisen tavoitteena on tulevaisuudessa oman valmennustallin pito. Kuva: Emilia Jalkala
Hevosalan ammattilainen Jonna Oikarinen: ”Hevoset ovat minun juttuni, ei siitä pääse mihinkään”
Tekevälle löytyy töitä hevosten parista.Tilaajalle
Nobodydancelikeme on juossut Jonna Oikarisen vuodessa reilussa vuodessa 14 starttia ja niistä kolme voittoa. Kuvassa ruuna on Tuomas Pakkasen ajamana koelähdössä toukokuussa 2023. Kuva: Kaisa Stengård”Työn ja harrastuksen raja on minun elämässäni todella häilyvä”, vastaa Jonna Oikarinen naurahtaen suhteestaan hevosiin ja raviurheiluun.
Itäisessä Suomessa koko ikänsä asunut Oikarinen on työskennellyt hevosten kanssa koko aikuisikänsä.
”Tai olen minä siis kokeillut ihan muun alankin töitä, mutta kuukauden päästä olen taas löytänyt itseni hevosten parista. Hevoset ovat minun juttuni, ei siitä pääse mihinkään.”
Vaikka viime vuodet ovat sujuneet ravihevosten parissa, oli ratsastus ensimmäinen kosketuspinta hevosiin Jonna Oikarisen elämässä.
”Jo alta kouluikäisenä minun piti päästä naapurissa sijaitsevalle ratsastuskoululle hevosten kanssa touhuamaan. Sen jälkeen en ole tosiaan oikein muuta sisältöä elämääni edes halunnut.”
Hevostalouden perustutkinnon suorittamisen jälkeen Jonna Oikarinen työskenteli pitkään ratsuhevosten parissa Kajaanin seudulla. Samanaikaisesti ravihevoset ja raviurheilu lajina alkoivat kiinnostaa Oikarista yhä enemmän. Hänen suorittaessaan hevoskasvatuksen opintoja Ylä-Savon ammattiopiston Hingunniemen yksikössä oli aika siirtyä ravihevosten pariin.
”Kysyin ollessani Kiuruvedellä koulussa Iisalmessa tallia pitävältä Jukka-Pekka Kauhaselta töitä. Hän kannusti minua laittamaan toiminimen pystyyn ja tulemaan osa-aikaiseksi työntekijäksi.”
Kolme ravikuninkuutta Santeri Dahlialla (Teme) voittanut valmentaja tarjosi oivan oppimisympäristön Jonna Oikariselle. Hän ei tyytynyt ainoastaan käytännön oppiin, vaan halusi lisätä myös teoreettista osaamistaan.
”Suoritin hevoskasvatuksen opintojen perään vielä ravivalmentajan ammattitutkinnon. Raviurheilu oli imaissut minut oikein kunnolla mukaansa.”
Pohjois-Savo on tunnetusti hevosrikasta aluetta, ja Jonna Oikarinen kehuu maakunnan tarjoamia työmahdollisuuksia hevosalalla.
”Jukka-Pekka Kauhasella olin tosiaan pitkään osa-aikaisena työntekijänä. Minulla ei ollut missään nimessä ongelmia täyttää kalenteriani hevosalan töillä. Useimmilla hevosalan yrittäjillä ei ole varaa palkata täysipäiväistä työntekijää. Heille on oikein hyvä ratkaisu maksaa omalla toiminimellä tekevälle työntekijälle korvausta osa-aikaisesta työstä. Vanha sanonta tekevälle töitä löytyy pitää oikein hyvin paikkansa.”
”Tämä on oikein hyvä talli olla töissä.”
Tämän vuoden alusta Jonna Oikarinen on kuitenkin työskennellyt täysipäiväisesti Tuusniemellä Miika ja Anna-Kaisa Tenhusen tallilla. Hienosti viime aikoina menestyneellä pariskunnalla on noin 20 valmennettavaa sekä kymmenkunta siitostammaa. Alun perin Oikarinen tuli kuitenkin osa-aikaiseksi työntekijäksi Tenhusille.
”Viime syksynä Miikalla oli ongelmia selän kanssa, ja he tarvitsivat ajoapua. Kävin muutamana päivänä viikossa töissä täällä.”
Vuoden vaihteessa Tenhuset tarjosivat Oikariselle vakipaikkaa.
”Tenhusten ja minun lisäksi on yksi ulkopuolinen työntekijä. Tämä on oikein hyvä talli olla töissä. Sopivassa suhteessa niin lämminverisiä kuin suomenhevosia. Ja saa työskennellä sekä nuorten hevosten että vanhempien starttihevosten kanssa. Valmennusolosuhteet täällä ovat myöskin huippuluokkaa.”
Nobodydancelikeme on löytänyt tänä keväänä oikean sävelen raviurheiluun. Kuva: Tuire RothPuheen kääntyessä valmennuspaikkoihin on Jonna Oikarisella omasta takaa oiva esimerkki Tuusniemeläistilan olosuhteiden hyödyntämisestä. Oma valmennettava Nobodydancelikeme (Mr Pine Chip) on Tenhusen talliin siirtymisen jälkeen löytänyt todella hienon vireen. Valmentaja ei olisi vielä viime kesänä uskonut nyt viisivuotiaan suojattinsa juoksevan 13,9a ennätyksen ja voittavan vuoden ensimmäisten kuukausien aikana kolme kertaa.
”Se juoksi melko tasan vuosi sitten koelähdön. Uran avausstartit olivat melko takkuisia. Sillä on ollut aina erinäisiä ongelmia, ja sen takia se minulle tulikin pari vuotta sitten. Vuokrasin sen kilpailuoikeuden tutuiltani sillä sopimuksella, ettei se ei minulta lähde enää mihinkään.”
Tällä kaudella meno on ollut hyvin erilaista. Kauden yhdeksästä startista kuusi on päättynyt kolmen parhaan joukkoon. Heti kauden avausstartista tuli voitto, ja parantuneiden otteiden taustalla oli ongelmien syyn selviäminen.
”Viime kauden lopulla ajattelin vielä kerran vieväni ruunan klinikalle tutkittavaksi. Silloin eläinlääkäri löysikin toisen lavan liikkuvuudesta paljon puutteita. Aloimme hoitaa sitä eri keinoin, ja se vaikuttaa tuottaneen tulosta. Olin kuitenkin skeptinen kauden avauksen alla. Olin ajatellut sen olevan viimeinen startti, jos ei olla menty eteenpäin.”
Menestys on ylittänyt kaikki odotukset, ja vuoden alussa tapahtunut muutto Tenhusten talliin on ollut myös ratkaisevassa roolissa.
”Viime kesänä sanoin usealle tutulle, että ehkä ruuna voisi mennä 18-tuloksen, ja menestyä lähiseudun kisoissa. Jo kauden avausvoitto täytti nämä tavoitteet kirkkaasti. Kyllähän Tenhusten hyvät valmennuspaikat ovat olleet myös todella isossa roolissa hevosen menestyksessä.”
Jonna Oikarinen suhtautuu kuitenkin rauhallisesti Nobodydancelikemen tuleviin kilpailuihin.
”Mennään startti kerrallaan. Olen jo todella tyytyväinen nykyiseen menestykseen, ja äkkiähän näiden kanssa tilanteet muuttuvat.”
”Kymmenen vuoden päästä voisin nähdä itseni valmentajana.”
Alun perin valmentajan oli itse tarkoitus ajaa suojattinsa startit. Riku M Lindgren on kuitenkin ohjastanut kaikki hevosen startit.
”Tutustuin Rikuun Kauhasen tallilla. Nobodydancelikeme tarvitsee vähän rutinoituneemman kuskin, ja Rikun kanssa hevosen kemiat kohtaavat. Ei menestyvää yhdistelmää pidä vaihtaa.”
Kilvanajo on kuitenkin lähellä Jonna Oikarisen sydäntä. Uralla ei ole vielä kuin 11 starttia, mutta hän haluaa kehittyä ohjastajana.
”Olen ajanut tuttujeni hevosia. Ja niillä ajaminen on ehkä vähän enemmän sitä alussa mainittua hevosilla harrastamista. Mutta eihän tietysti kilvanajamista opi ilman rutiinin hankkimista starttien kautta.”
Oman valmennettavan menestyksen kautta myös oman valmennustallin pito on alkanut käydä mielessä. Vielä ei ole kuitenkaan itsenäiseksi valmentajaksi alkamisen aika.
”Kymmenen vuoden päästä voisin nähdä itseni valmentajana. Nyt on kuitenkin tärkeä kerätä mahdollisimman paljon oppia eri valmentajilta. Ulkomaillekaan lähtö opinhaku mielessä ei ole lainkaan poissuljettu vaihtoehto.”
23.6. klo 22.29: Korjattu kuvatekstit ja valokuvaajien nimet.
- Osaston luetuimmat
