

Tatun valmistautuminen tärkeään Suomen Cupin finaaliin ei poikkea millään tavalla totutusta rutiinista. Osaomistaja ja valmentaja Jaakko Santala ei ala säätämään nousukkaansa kanssa.
”En uskalla ruveta tekemään mitään ylimääräistä. Koko talvi on tehty ihan samalla tavalla, eikä hevonen ole piirunkaan vertaa huonontanut tällä systeemillä”, Santala paukauttaa.
Hankasalmella vaikuttava valmentaja kertoo ajavansa hevosillaan suhteellisen harvakseltaan, mutta sitten kun ajamaan lähdetään, on matka pidempi. Syyt tähän ovat sangen käytännönläheiset.
”Hevosmäärä on suuri verrattuna miehistöön. En näe, mikä se juttu on päivittäisessä ajamisessa. Hevoset liikkuu meillä ulkona paljon. Matkallisesti ajetaan varmaan saman verran kuin muualla, mutta ajokertoja on vähemmän.”
Kilpailujen välissä Tatua ei viritellä erityisesti kotona, vaan sillä lähinnä verrytellään. Santala yrittää välttää hevosen menemistä ylikierroksille.
”Jos kotona alat virittelemään, niin se on kilpailupaikalla omaan jalkaan ampumista. Yritetään vaan pitää hevonen rauhallisena.”
Juuri rauhallisena pitäminen saattaa ollakin Tatun pärjäämisen avaintekijä, vaikka Santala vakuuttaa itse olevansa epätietoinen menestyksen salaisuudesta.
”Mä en tiedä, mitä sille on tapahtunut. Ehkä se on kaikkinensa kuntoutunut, ja meidän tyyli on sopinut sille hyvin. Hevonen on saatu pysymään rauhallisena ja hyvällä mielellä.”
Suomen Cupiin osallistumisen Santala kertoo olevan sattuman satoa. Kilpailu ei nimittäin etukäteen kuulunut millään tavalla Tatun suunnitelmiin.
”Ilmoitin vaan Kuopion karsintaan ex tempore, ihan mielenkiinnosta. Kun karsinta meni helposti, aloin kypsyttelemään ajatusta. Sitten ollaankin finaalissa. Mennään nyt, kun hevonen läpsytteli hyvin.”
Noin puolitoista vuotta sitten Santala hankki merkittävän osuuden Tatusta, ja osa vanhasta hevoskimpasta jäi mukaan. Tulevaan menestykseen uskojat olivat kimpan ulkopuolella harvassa.
”Ajattelin, jos siitä saisi kaupaksi osuuksia, mutta ei se kelvannut kenellekään. Nyt tarvittaisiin jo isompi kassi rahaa, jos kelpaisi”, Santala hörähtää.
Suomen Cupin karsinnassa Tatu otti hallitun keulavoiton. Hevosta ajoi ensimmäistä kertaa Hannu Torvinen, jolta valmentaja yritti onkia tietoja lähdön jälkeen. Finaalissa ohjaksiin palaa Ari Moilanen.
”Hannusta tuntui, ettei hevonen välitä hänestä pätkääkään. Kun kavereita rupesi tulemaan korvalle, se lähti automaattisesti alta pois. Kun kerroin havainnoista Moilaselle, niin hän oli samaa mieltä.”
”Ajattelin, jos siitä saisi kaupaksi osuuksia, mutta ei se kelvannut kenellekään. Nyt tarvittaisiin jo isompi kassi rahaa, jos kelpaisi.”
Finaalin kulkua Tatun osalta mutkistaa, ettei hevonen mene kunnolla kuin vapaata rataa. Santalan mukaan ruuna arkailee lentävää hiekkaa. Valmentaja tiedostaa, että vierestä lähtevältä Tekno Grandilta ei keulapaikkaa ole luvassa kuin vastustajan epäonnen kautta.
”Pitää varmaan vaan koittaa Tekno Grandin rinnalta. Katsotaan sitten maalissa, kuinka moni on mättänyt ohi. Selässä Tatu vaan nakkelee niskojaan. Tatulle ei uusinnoista ole ollut haittaa. Kakkosrata on meille parempi, kun ulkopuolella ei ole hevosta.”
Santalalla on valmennuslistoillaan kahdeksan hevosta, mutta todellinen määrä tallissa on vielä suurempi. Silmiinpistävää valmennettavissa on suomenhevosten määrä. Hankasalmelainen tunnustaakin olevansa vannoutunut suomenhevosmies.
”Lämminveristen kanssa on ihan tuurinkauppaa, ja sen pitäisi sitten olla tosi hyvä. Kohtalaisella suomenhevosella olet sijoituksilla ja pääset ajamaan koko ajan kilpaa. Tykkään jotenkin näistä jäykempiniskaisista. Lämminverileikki on mennyt niin raa’aksi.”
Ravivalmennuksen lisäksi Santala ajaa osa-aikaisena yhdistelmäajoneuvoa. Vaimo Tiina on täysipäiväisesti samoissa hommissa. Santala antaa puolisolleen tunnustusta tämän panoksesta valmennustoiminnassa. Hän kehuu, että talossa on tosi hyvä kengittäjä.
”Tiina on innokas ja kiinnostunut aiheesta. Hän kokee kengittämisen jonkinasteiseksi intohimoksi. Asiansa osaava kengittäjä pystyy helpottamaan hevosen elämää monessa suhteessa. Siitä on meille valtavasti hyötyä”, Santala kiittelee.