

Turkulainen Päivi Kosme löysi puolisonsa kanssa unelmiensa toteuttamisen mahdollistavan kodin Mynämäen Mietoisista, Rantavakkisten kylästä. 1800-luvun ryhdikäs talo, satavuotias navetta ja muutaman hehtaarin tilukset hyväkuntoisine ulkorakennuksineen sopivat viisikymppisen sosiaalialan esihenkilön tulevaisuuden suunnitelmiin.
”Halusin hevoset kotiin ja mies suostui lähtemään tänne. Kauan haimme paikkaa, ennen kuin tämä löytyi”, Kosme kertoo.
Pitkän uran sairaanhoitajana kotihoidossa tehnyt Kosme työskentelee nykyään Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kotihoidon esihenkilönä Raisiossa. Puhtia riittää työn ohella hevosharrastukseen niin paljon, että hän opiskeli yhtä aikaa vanhemman tyttärensä kanssa Ypäjällä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaksi.
”Minulla on suunnitelmia sosiaalipedagogisen hevostoiminnan suhteen tällä tilalla, mutta olen toistaiseksi himmaillut ihan tarkoituksella. Odotan, että saadaan tilat toiminnalle valmiiksi”, kertoo reilut kolme vuotta Mynämäellä asunut Kosme.
Tällä hetkellä hän tekee pienimuotoisesti hevostoimintaa työkaverinaan perheen 20-vuotias Arttu-ruuna. Asiakkaat tulevat pääsääntöisesti itse maksavina.
”Minulla on suunnitelmia tarjota hevostoimintaa erilaisille ryhmille tulevaisuudessa”, Kosme kertoo tilan korkeimmalla kohdalla kalliolla, jossa seisoo sään ja merituulen pieksemä idyllinen vanha sepän paja, jota emäntä kutsuu Mörrimöykyn pesäksi.
Tilava talli, ratsastuskenttä, isot laitumet ja jo nyt ryhmätilaisuuksissa käytetty Mörrimöykyn pesä tarjoavat puitteet hevostoimintaryhmien vastaanottamiselle. Kosme ei usko, että hevostoiminta koskaan olisi hänen pääasiallinen ammattinsa, mutta korjaavien hevoselämysten tarjoaminen sopii osaksi elämää.
Hevosen rauhoittava voima on uskomattoman suuri. Kosme toteaa, että hevostoiminnan pariin häntä veti kokemus siitä, miten hyvää hevostoiminta on rauhoittamaan lapsia. Hän on kokenut sen myös omakohtaisesti aikuisena.
”Kun erosin, talli oli se paikka, johon pystyin menemään.”