

”Kun lähden kotoa pyöräilemään tallille, jo fillarimatkan alkaessa tulee väkisinkin hymy huulille”, kuvailee Emmi, 22, tunnelmiaan reilun kuukauden ikäisen hevosharrastuksensa parissa.
Samaa sanoo Jenni, 19.
”Tallille tultua kaikki murheet unohtuvat. Hevosten kanssa ei tule mietittyä muun elämän asioita ollenkaan.”
Nuorten pyörämatkan pää on Tuulevi ja Seppo Kankaan ravitalli Seinäjoella. Siellä on kuukauden mittaan koettu suuria tunteita. Tuulevi Kangas vei Emmin ja Jennin katsomaan edellisyönä vastasyntynyttä varsaa. Se on elämys, johon vain harvalla on pääsy.
”Meillä on ollut tosi mukavaa yhdessä. On tehty tallihommia ja opeteltu tuntemaan hevosia. Meillä on ollut myös paljon antoisia keskusteluita”, Tuulevi Kangas sanoo.
Emmi ja Jenni vahvistavat, että tallituvan pöydän äärellä on puitu trumpit, kuntavaalit ja vaihto-oppilasvuodet – hevosaiheiden lisäksi.
Emmi ja Jenni ovat päässeet osaksi Kankaiden ravitallin arkea Hevoset maaseudulla – nuoret mukana -hankkeen kautta. Hankkeen tavoitteena on mahdollistaa maksuton hevosharrastus 16–29-vuotiaille nuorille.
Projektipäällikkö Elina Hakola Seinäjoen ammattikorkeakoulusta sanoo, että kyse ei ole ratsastustunneista tai muustakaan kaupallisesta toiminnasta, vaan tavallisesta puuhastelusta tallilla ja hevosten parissa.
”Esikuvana on ennen vanhaan kukoistanut tallikulttuuri, kun lapset ja nuoret kävivät talleilla hoitamassa hevosia. Talleille kehittyi vahvoja yhteisöjä yhteisen kiinnostuksenkohteen ympärille.”
Kohderyhmänä ovat kaikenlaiset nuoret. Hankkeessa otetaan huomioon myös syrjäytymisvaarassa olevat ja vähävaraiset nuoret. Yhteistyötä tehdään hankealueen kuntien etsivän nuorisotyön ja muiden nuorisotyön toimijoiden kanssa.
”Nämä nuoret eivät helpostikaan itse hakeudu harrastusten pariin, vaan heitä niihin on ohjattava. Joissain tapauksissa nuoren mukana tallille tulee tämän oma ohjaaja”, Elina Hakola sanoo.
”Nämä nuoret eivät helpostikaan itse hakeudu harrastusten pariin, vaan heitä niihin on ohjattava.”
Tuulevi Kankaan tallilla käyvät ammattikorkeakouluopiskelijat Emmi ja Jenni sen sijaan tarttuivat hankkeen mahdollisuuksiin omatoimisesti. Molemmilla on ratsastustaustaa alakouluikäisenä, mutta sen jälkeen hevoset ovat jääneet.
”Opiskelijalle esimerkiksi ratsastus on turhan kallis harrastus. Muuta kautta talleille ei oikein pääse tai en ainakaan tiedä, miten se onnistuisi”, Emmi sanoo.
Emmi ja Jenni sanovat, että ratsastaminen olisi varmaan ihan kivaa vieläkin, mutta tällä hetkellä suurta paloa satulaan ei ole. Puuhat ravitallilla ovat kiinnostavia.
”Varsinkin varsojen kanssa on kiva touhuta. Tuntuu hienolta, kun alussa arka ja epäileväinen nuori hevonen alkaa luottamaan, kun sen kanssa vain malttaa rauhassa vain olla”, Jenni kuvailee.

Tuulevi Kangas sanoo, että luvassa on myös ajoa tandem-kärryillä, jos vain nuoret innostuvat. Molemmat sanovat joo, etenkin kun ajokiksi valjastetaan kiltti ja hötkyilemätön suomenhevonen Tintti.
Hankkeen taustalla on tieto siitä, että eläinten parissa touhuaminen tekee ihmiselle hyvää ja esimerkiksi talliympäristössä puuhailu parantaa toimintakykyä.
Hevosavusteisuutta hyödynnetäänkin monin tavoin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kankaan tallilla käyvä Jenni lisää esimerkin itsetuntemuksesta ja tunteidensäätelystä.
”Hevonen on ihmisen käytöksen kuva. Hevosen lähellä on pakko rauhoittaa itsensä, vaikka olisi ollut miten ärtynyt tai kiihtynyt.”
Hankkeen rahoittajat ovat Euroopan Maaseuturahasto, Etelä-Pohjanmaan ely-keskus, Kehittämisyhdistys Liiveri ry ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
”Ihan tavallista yhdessä tekemistä ja leppoisaa jutustelua tämä on.”
Etelä-Pohjanmaan hevosjalostusliitto on HENU-hankkeen osatoteuttajana. Liiton Susanna Hakkaraisen roolina on verkostoitua alueen tallinpitäjien kanssa ja innostaa heitä mukaan tarjoamaan nuorille harrastuspaikkoja.
”Mukaan on lähtenyt ilahduttavan monta tallinpitäjää. On isompia ravi- ja siitostalleja, mutta myös ihan kahden hevosen kotipihatalleja. Ei tarvitse olla mitään erikoisia puitteita, että voi tulla mukaan”, Hakkarainen sanoo.
Toki tallinpitäjältä edellytetään vastuuta. Nuoria ei päästetä talleille omin päin, vaan tallinpitäjä on heidän oppaanaan kunkin käyntikerran ajan. Puuhat valitaan taitotason mukaan. Hanke on ottanut nuorille vastuuvakuutuksen.
”Parhaimmillaan tämä hyödyttää kaikkia osapuolia. Nuori voi innostua hevosista ja tallitöistä niin, että hakeutuu kesätöihin tai opintoihin alalle”, Hakkarainen visioi.
Mukaan lähteneitä talliyrittäjiä on nyt kymmenisen, Seinäjoella, Ilmajoella ja Jalasjärvellä. Lisää toivottaisiin erityisesti Seinäjoen alueelle, jossa mukaan haluavia nuoriakin on eniten.
Talliyrittäjä Tuulevi Kangas kannustaa tallinpitäjiä mukaan ja lisää, että projektiin osallistuvilta ei kaivata terapiataitoja tai muutakaan sosiaalialan ammatillista osaamista.
”Ihan tavallista yhdessä tekemistä ja leppoisaa jutustelua tämä on. Olen itsekin saanut tästä paljon, kun olen saanut näiden nuorten kanssa touhuta ja tutustuttaa heitä hevosten sielunelämään.”
Kangas muistelee omia nuoruusvuosiaan hevostalleilla. Hän teki pitkiä päiviä siivoten karsinoita ja tarhoja, ennen kuin sai lopulta oman hoitohevosen. Ystäviäkin tarttui matkaan. Kokemukset talliyhteisöstä ovat lämpimät, mutta takaisin 1980-luvulle ei hänkään havittele.
”Ei tietenkään voi teettää nuorilla vaativia töitä, mutta on toki tärkeää näyttää, mitä kaikkea hevosenomistajan vastuisiin kuuluu.”
Kankaan tallilla käyvät nuoret solahtavat osaksi muuta talliyhteisöä. Yrittäjäpariskunnan lisäksi tallin käytävillä tapaa esimerkiksi vuokrapaikoilla olevien hevosten omistajia.