
Hevonen kasvattajana ja opettajana -kyselytutkimukseen osallistuneista vastaajista 90 prosenttia koki kasvaneensa henkisesti hevosharrastuksen ansiosta. Turun yliopiston kasvatustieteen pro gradu -työn kyselyyn osallistui verkossa 153 hevosharrastajaa Suomesta.
Täysi-ikäisten, eri elämänvaiheissa olevien ja erilaisilla tavoilla hevosia harrastavien vastaajien näkemykset olivat hyvin pitkälle yhtenäisiä. Käsitykset hevosen opettavasta ja kasvattavasta vaikutuksesta avasivat uraa hevosharrastuksen kasvatuksellisen vaikutuksen lisätutkimukselle. Hevosharrastuksen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille on tutkittu runsaasti jo pitkään.
Tutkimustulosten mukaan hevosharrastajille merkittävimpiä kasvattavia tekijöitä harrastuksessa olivat psyykkiset hyvinvointivaikutukset. Vastaajista 90,85 prosenttia kertoi kasvaneensa henkisesti harrastuksen ansiosta.
Vastaajien mukaan hevosharrastus oli antanut useita psyykkisen puolen oppeja. Näitä olivat kärsivällisyys, vastuullisuus, luottamus, läsnäolo, hetkessä eläminen, tunnetaidot ja itsetuntemus. Vastaajat kokivat hevosen vaikutuksen näiden taitojen kehittymiseen olleen suuri.
Puolelle vastaajista hevosharrastuksen sosiaalisuus oli tärkeä asia. Hevosharrastajien yhteisöissä syntyi sosiaalisia suhteita, joista saatiin hyvinvointia ja kokemuksia omasta kasvusta. Harrastuksen merkitys korostui etenkin elämän haasteiden, lapsen kanssa yhdessä harrastamisen ja sosiaalisten suhteiden yhteydessä.
Sen sijaan hevosharrastuksen merkitys vastaajien elämässä väheni opintojen, rahan puutteen tai perheen perustamisen aikaan.
Hevosharrastuksen koettiin opettaneen myös työntekoa, työmoraalia ja omalla työllä pärjäämistä. Myös johtajuuden ja johtamistaitojen, organisointikyvyn ja ongelmanratkaisutaitojen sekä päätöksentekokyvyn oppiminen korostui joka neljännen osallistujan vastauksissa.
”On syytä olettaa, että hyvinvoinnin ohella tapahtuu myös kasvamista ja oppimista.”
Hevosen merkitys voimaannuttajana ja elämän kriiseissä sekä vaikeuksissa auttajana kävi myös ilmi vastauksista.
Kyselytutkimuksen opinnäytetyötään varten tehnyt Juulia Erkkilä korostaa tulosten tulkinnassa hevosharrastuksen monimuotoisuutta. Kilpaurheilu ja hevoshengailu nähdään usein ääripäinä, jossa yhdessä suoritetaan ja toisessa ollaan läsnä.
”Nämä kaksi ovat ääripään näkemyksiä ja näiden välille mahtuu paljon näkemyksiä, mutta harrastuksen voi kokea merkitykselliseksi ja kasvattavaksi näissä kummassakin vaihtoehdossa. Hevosen kanssa hengailu voi olla toiselle erittäin tärkeä henkisen kasvun kokemus, kun taas toiselle henkistä kasvua tapahtuu kilpailujen tiimellyksessä”, tutkimuksen tekijä toteaa työssään.
Erkkilä toteaa tutkimuksessaan, että hevosharrastuksen kasvatuksellisia ominaisuuksia ei ole tutkittu, mutta hyvinvointivaikutuksista on vahvoja tutkimustuloksia.
”On syytä olettaa, että hyvinvoinnin ohella tapahtuu myös kasvamista ja oppimista.”