Yli vuosikymmenen tutkimukset avaavat rasituksen ja ratsastajan painon vaikutusta islanninhevosen fysiologiaan

Islantilaisen, hevosiin keskittyvän Hólar-yliopiston apulaisprofessori Guðrún Jóhanna Stefánsdóttir on tehnyt uraauurtavaa työtä islanninhevosten rasituksensietokyvyn tutkimuksessa. Hän aloitti tutkimuksensa tehdessään väitöskirjatyötään Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) vuonna 2011 ja on kollegoineen tehnyt sen jälkeenkin useita tutkimuksia. Viimeisin, vielä julkaisematon aineisto, kerättiin vuoden 2023 islanninhevosten maailmanmestaruuskilpailuissa Hollannin Oirschotissa.

Stefánsdóttirin tutkimukset keskittyvät ratsastajan painon ja rasituksen intensiteetin fysiologisiin vaikutuksiin hevoselle. Eri tutkimuksissa on mitattu muun muassa hevosen lämpöä, sydämen lyöntitiheyttä, hengitystiheyttä, maitohapon muodostumista rasituksessa ja sen poistumista hevosen elimistöstä sekä lihasentsyymiarvoja ja punasolujen määrää hevosen veressä. Mittauksia tehtiin ennen suorituksia, niiden aikana ja jälkeen.

”Rasituksen intensiivisyys tarkoittaa vauhtia ja taakkaa. Rasituksen sietoon vaikuttavat intensiivisyyden lisäksi harjoituksen kesto ja toistuvuus sekä hevosen kunto, rakenne ja ikä”, selittää Stefánsdóttir Islannin ratsastajainliitto LH:n (Landssamband hestamannafélaga) ja Horses of Iceland -hankkeen seminaarissa.

Pitkälliset, hevosen parempaan hyvinvointiin tähtäävät tutkimukset ovat tuoneet runsaasti tietoa, mutta edelleenkään ei tutkijan mukaan ole mahdollista määritellä tarkkoja ratsastajan painorajoja islanninhevoselle. Ratsastajan ratsastustyylin vaikutus on edelleen harmaata aluetta, josta mittaukset eivät suoraan tuota tietoa, mutta tutkijan mukaan ratsastustavan vaikutus on mahdollista.

Rasituksen vaikutukset islanninhevosen fysiologiaan tunnetaan pitkällisen tutkimuksen seurauksena. Hevosen kantokykyyn eniten vaikuttaa selän rakenne. Kuvituskuva. Kuva: Peppi Leppälahti

Tutkimuksensa ulkopuolelta Stefánsdóttir huomauttaa, että varusteilla on merkitystä hevosen rasittumiselle.

”Pitää tarkkailla esimerkiksi sitä, miten satula istuu hevoselle ja että ratsastajan paino jakautuisi satulan kautta mahdollisimman tasaisesti ja oikeisiin paikkoihin. Jos ratsastaja ei mahdu kunnolla satulaan, voi siitä aiheutua kipua hevoselle.”

Stefánsdóttirin 2010-luvun lopulla tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että hevosen säkäkorkeudella ei ole mitään merkitystä sen kantaman taakan tuottamiin fysiologisiin vaikutuksiin. Hyväkuntoinen islanninhevonen pääsääntöisesti pysyy ratsastettuna aerobisella alueella eikä maitohappokynnys ylity, kun ratsastajan ja satulan yhteispaino on 22,7 prosenttia hevosen painosta ja vauhti maltillinen.

Hevoskohtaiset vaihtelut ovat kaikissa kenttätutkimuksissa olleet suuria. Siihen, miten nopeasti lihakset reagoivat, vaikuttaa luonnollisesti hevosen fyysinen kunto, mutta tutkijat löysivät merkitystä myös hevosen selän muodosta. Mitä kapeampi ja heikompi hevosen selkä on, sitä matalampi on sen maitohapon muodostumiskynnys ja hitaampaa palautuminen.

”Hieman kompaktimmat ja lyhyemmät hevoset ovat kestävämpiä kuin pitkäselkäiset. Myös suhteellisen leveä rinta näyttää vaikuttavan positiivisesti hevosen painonkantokykyyn.”

Stefánsdóttirin tutkimusryhmän jokaisessa tutkimuksessa oleellista osaa näytteli ratsastajan ja satulan painon suhde hevoseen (Body weight ratio, BWR). Arvon avulla ilmaistaan, montako prosenttia hevosen painosta ratsastajan ja satulan paino ovat.

Liki 13 vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa painosuhde on dokumentoitu reilusti yli tuhannelta ratsukolta.

Viime elokuussa Hollannissa BWR-arvo mitattiin 113:lta vapaaehtoiselta ratsukolta. MM-kilpailuihin osallistuneista ratsukoista hieman yli kolmanneksella (34,5%) ratsastajan ja satulan paino alitti 20 prosenttia hevosen painosta ja noin 87 prosentilla painosuhde oli alle 25 prosenttia. Lähes kaikilla (99,1%) satulan ja ratsastajan paino oli alle 30 prosenttia hevosen painosta. Maailmanmestaruutta tavoitteli punnitukseen osallistuneista siis kaksi ratsukkoa, joilla satulan ja ratsastajan paino ylittivät 30 prosenttia hevosen painosta.

”Mittaustulokset todistavat, että taakan kasvaessa fysiologiset vaikutukset hevoseen kasvavat. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että hyvin koulutettu, terve, aikuinen islanninhevonen voi kantaa jopa 35 prosentin taakan keskitempoisessa töltissä noin 20 kilometrin tuntivauhtia lyhyen matkan ja ajan ilman, että siitä seuraa sille lyhytaikaisia negatiivisia terveysvaikutuksia”, Stefánsdóttir sanoo.

Raskaan taakan kantamisen pitkäaikaisvaikutuksia hevoselle ei ole Stefánsdóttirin tietämän mukaan toistaiseksi tutkittu. Hän kertoo toivovansa lisää systemaattista tutkimusta islanninhevosen taakankantokyvystä.

”Ja lisäksi järjestelmällistä, hevosystävällistä ja osaavaa koulutusta hevosille. Ratsastajan on ajateltava itseäänkin urheilijana ja hevosen hyvinvointia kaikessa muussakin kuin ratsastuksessa. Lajillemme erittäin tärkeää on nuorten hevosihmisten kouluttaminen, se on hevosillemme suuri hyvinvointiasia.”

Itsekin hevosia kasvattavana Stefánsdóttir painottaa, että hevosen treenaaminen vaatii paitsi tietoa, myös tunnetta siitä, mitä eläimessä tapahtuu. Hän kannustaa treenareita seuraamaan mahdollisuuksien mukaan hevostensa lepo- ja rasitussykkeitä arjessa.

”Monet kilpailulajeistamme menevät anaerobisen suorituksen puolelle, mutta ei siinä mitään. Hevoset palautuvat niistä, kunhan niille annetaan aikaa palautua.”

Esityksensä lopuksi Stefánsdóttir näyttää kuvan, jossa hän perheineen on kotitilallaan ratsujen selässä.

”Islanninhevonen on sekä lasten että aikuisten ratsu”, hän päättää esityksensä.

Lisätietoja Guðrún Stefánsdóttirista ja hänen tutkimuksistaan