Pihatosta ja karsinoista on vapaa kulku tarhoihin. Pihatossa on useita oviaukkoja ja osasta niistä mahtuu ajamaan isolla traktorilla. Kuva: Kai Tirkkonen
Oma tarve pihattopaikoille varsoi yritysidean
Iin Ojakylän Meriläisenperälle, linnuntietä 20 kilometriä pohjoiseen Oulun keskustasta, valmistui kuukausi sitten varsapihatto.TilaajalleIi
Marjo Parpala ja Juuso Jussila kertovat, että tilan hevosten ruokinta perustuu hyvälaatuiseen analysoituun heinään. Kuva: Kai TirkkonenMarjo Parpala ja Juuso Jussila etsivät taannoin pihattopaikkaa omille tammavarsoilleen, mutta sellaista ei lähiseudulta löytynyt.
”Siitä sitten syntyi ajatus, että ehkä tämmöistä palvelua voisi tarvita joku muukin”, Parpala kertoo.
Nyt kotitilalla on uusi reilun 300 neliön rakennus. Siinä on 82 neliön talli, jonka saa tarvittaessa lämpimäksi tilaksi. Keskellä on 60 neliön verran lämmintä huoltotilaa taukohuoneineen ja toisessa päädyssä 120 neliön verran kylmää pihattoa sekä 50 neliötä sen heinäkäytävää.
Pihatossa on tilaa 10 orivarsalle ja 10 tammavarsalle. Ensimmäiset neljä orivarsaa ovat jo pihatossa. Lisää varsoja on tulossa vuodenvaihteen tienoilla ja alkuvuodesta. Kyselyitä on tullut Sodankylää myöten.
Suunnitteluvaihe kesti pari vuotta. Sen aikana oma luonnos rakennuksesta kävi ensin tutulla, joka piirsi luonnoksen puhtaaksi. Seuraavaksi vuorossa oli maatila-arkkitehti ja sen jälkeen ely-keskus.
”Rakennusluvan saaminen kesti tehtyjen muutoksien takia lopulta kesäkuuhun asti, joten ei hirveästi uskallettu mainostaakaan tätä palvelua, ennen kuin saadaan urakka valmiiksi vieroituskauteen mennessä”, Parpala kertoo.
Tallin ja huoltotilan seinät on tehty betonielementeistä. Pihatossa on puoleen seinään asti betonielementit ja siitä ylöspäin puurunko. Tallin ja huoltotilan tuloilmaa säädetään mekaanisesti ja poistoilma lähtee koneellisesti. Lämpimät tilat lämpiävät vesikiertoisella maalämmöllä.
Pihatossa on oljista ja turpeesta tehty kuivikepatja, johon lisätään kuiviketta tarpeen mukaan. Pihaton pohja on 50 senttiä rakennuksen muuta lattiaa alempana. Se antaa niin paljon lisätilavuutta, että rakenteilla olevan lantalan saa tehdä huomattavasti pienemmäksi kuin perinteisessä karsinatallissa pitäisi olla.
”Patja ajetaan keväällä pois omille pelloille. Sitten tilat pestään ja kuivataan, kun varsojen mukana tahtoo aina pöpöjä liikkua”, Parpala kuvailee ja kertoo, että heillä on käytössä eläinlääkäri Katja Hautalan tekemä terveydenhuoltosuunnitelma.
Pihatossa on pyritty minimoimaan mahdolliset vaaranpaikat. Karja-aidan välit on peitetty levyllä ja aidan päällä kulkee suojaputki. Seinällä näkyy valvontakamera, jonka avulla pihaton tapahtumia voi seurata kännykästä. Oviaukkoja on useita, jotta tarpeen vaatiessa pihaton asukkailla on tilaa väistää toisiaan. Kuva: Kai TirkkonenTilojen valoisuuteen ja valaistukseen on kiinnitetty paljon huomiota. Valoaukkovaatimus tuotantoeläinten tiloissa on vähintään kolme prosenttia lattiapinta-alasta, mutta tässä rakennuksessa toteuma on huomattavasti isompi.
Koko rakennuksessa on led-valaistus. Pihatossa ja tarhoissa on ajastuksella toimivat valaisimet.
”Haluttiin, että hevosten ei tarvitse olla ulkonakaan pilkkopimeässä, etteivät ainakaan siksi telo itseään. Ja ihmisille hyvä valaistus on jo ihan työturvallisuuskysymys", Parpala kuvailee.
Talliosan karsinoista on ovi suoraan tarhaan. Kuva: Kai TirkkonenTallin karsinoissa on käynti suoraan ulos ja saranoidut väliseinät, joilla karsinoiden kokoa voi muuttaa tarpeen mukaan. Parpala kertoo, että tiloihin voi ottaa neljä tammaa varsomaan. Omat tammat asuvat vanhassa pihatossa toisella puolen pihaa.
”Uskon, että kokonaisvaltaiselle palvelulle on kysyntää. Tamman voi tuoda tilalle mieluiten alkutiineydestä ja se voi varsoa täällä. Varsa voi vieroituksen jälkeen siirtyä pihattoon laumaan.”
”Myös kestokuivikepatja ja lämmitettävät uimurijuomakupit on jo nautojen kanssa hyväksi havaittu.” Juuso Jussila
Pariskunnalla on kokemusta toimivien tilojen rakentamisesta tuotantoeläimille, sillä he tuottavat alkuperäisrotuisten nautojen luomulihaa. 95-päinen karja koostuu lähinnä lapinlehmistä. Jussila tekee myös koneurakointia.
Ehkä tärkeimpänä oppina nautapuolelta he pitävät sitä, että mahdollisimman moni raskas työvaihe pitää voida tehdä koneiden avulla. Pihaton läpi mahtuu ajamaan isolla traktorilla ja karsinoiden kuivikepatjan voi ajaa pois pienkuormaajalla. Kuiviketta lisätään paalisilppurilla niin pihattoon kuin karsinoihinkin.
”Myös kestokuivikepatja ja lämmitettävät uimurijuomakupit on jo nautojen kanssa hyväksi havaittu”, Jussila sanoo.
Varusteseinä on tehty läpikatsottavaksi valjastuspaikan viereen. Kuva: Kai TirkkonenRakennus on maksanut noin 200 000 euroa arvonlisäverottomana. Ely-keskus on myöntänyt tukea rakentamiseen 35 prosenttia.
Tontilla on tällä hetkellä kahdeksan omaa hevosta, jotka asuvat vanhassa pihatossa ja vanhassa tallissa. Lisäksi asiakkaiden hevosia on kahdeksan. Jos pihattopaikat täyttyvät odotetusti, hevostoimintaa ei ole tarkoitus sen jälkeen kasvattaa. Nautapuolella on tarvittaessa hyvin laajennusvaraa uusille eläimille, mutta alkuperäisrodun ja luomun yhdistelmä hankaloittaa vasikoiden saantia.
Marjo Parpalan taustalla on vanha pihatto, jossa asuu osa omista hevosista. Kuva: Kai TirkkonenParpala ja Jussila ovat aktiivisia hevoskasvattajia. Tänä vuonna syntyi yksi suomenhevosvarsa. Tiineeksi yritettiin kesän mittaan kolmea tammaa, mutta vain yksi tiinehtyi.
Suomenhevostammoja tilalla on viisi. Vanhemmasta polvesta 36,6-aikainen Liisi Li (isä Liising, emä Linn) on tiineenä Landen Paukusta. 28,6-aikainen Lyyti (isä Viesker, emä Bonna) jäi tyhjäksi tänä vuonna.
Nuorempaa polvea edustavat kolmevuotias Vixaava (isä Vixen, emä Kohtaava) sekä kaksivuotiaat Tuulineiti (isä Sipori, emä Virtuli) ja Tuulimissi (isä Frans, emä Rannan Hertta).
”Tammoja on hankittu sillä periaatteella, että emälinjalla pitää olla jo jotain näyttöä periyttämisvoimasta. Jos ei vielä tamman emällä, niin ainakin emänemällä”, Parpala kertoo.
Nuoremmilla tammoilla on tarkoitus ajaa kilpaa ennen siitoksen siirtämistä. Valmennusolosuhteet ovat kunnossa, sillä kotitilan mailla on kilometrin mittainen hiittisuora, jossa voi ajaa ympäri vuoden. Talvella voi ajaa myös kyläteillä ja kesällä kahluuttaa läheisessä merenrannassa. Tilalla on myös ratsastuskenttä.
”Siinä piti sitten tehdä nopea ratkaisu ja lyötiin kaupat kiinni puhelimessa hevosta näkemättä.” Juuso Jussila
Yksi syy tammojen hankkimiseen jo varsana on, että mieleisiä aikuisia siitostammoja on ollut harvoin tarjolla. Ja tilaisuuden tullen on pitänyt olla nopea.
”Kun huomasin Lyytin myynti-ilmoituksen netissä, niin se oli ehtinyt olla siellä puoli tuntia. Soitin heti ja myyjä kertoi, että kyselijöitä oli ollut jo useampi. Siinä piti sitten tehdä nopea ratkaisu ja lyötiin kaupat kiinni puhelimessa hevosta näkemättä”, Jussila havainnollistaa ja kertoo, että myynti-ilmoituksia seurataan edelleen tarkasti.
Huoltotilaan on sijoitettu muun muassa taukohuone, pakkopilttuu ja valjastuspaikka. Kuva: Kai TirkkonenHevoset ovat pariskunnalle paitsi työ, myös harrastus. Parpala on tallin hevosten vastuuvalmentaja. Jussila puolestaan on entinen kilpahiihtäjä, joka on innostunut kilvanajosta. Hän hankki viime kesänä C-ajoluvan ja on ehtinyt ajaa yhteensä kahdeksan starttia 37,1-aikaisella ruuna Iiwarilla ja 12,7-aikaisella tamma Next Hopella (isä Sj’s Caviar, emä Rydens Hope).
”Aloin heti ilmoittautua kuskiksi, ettei ehdi tulla liian suurta kynnystä kilpailemiseen. Ennen ravipäivää saattaa vähän jännittää, mutta kilpailupäivänä on tosi rauhallinen olo ja sitä odottaa vaan, että pääsee ajamaan kilpaa.”
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.
- Osaston luetuimmat
