Maneesi on oppimistila niin hevoselle kuin ihmiselle. Esimerkkinä ympäristön merkityksistä ovat muun muassa pehmeä luonnonvalo ja puupintojen miellyttävä akustiikka, jotka parantavat oppimistuloksia. Kuva: Johanna Anttila
”Hevosia on vaadittu elämään tietynlaista sohvaelämää” – arkkitehti toivoo muutosta tulevaisuuden talliympäristöjen rakentamiseen
Talliympäristöt ovat arkkitehti Johanna Anttilan mukaan keskeinen tekijä hevosalan tulevaisuudelle ja nimenomaan ympäristöjen tulisi joustaa, ei hevosen tai ihmisen hyvinvoinnin.Tilaajalle
Eläimenä hevonen ei lähtökohtaisesti ole rakennusten käyttäjä. Hevosen haluun käyttää sisätiloja vaikuttaa muun muassa ruokatarjoilu, kattomateriaalin äänekkyys, valaistusolosuhteiden ja valöörien tasaisuus, tiputtamattomat räystäät tai suoja hyönteisiltä. Kuva: Johanna AnttilaMaailma muuttuu, eikä hevosala ole autiosaari muutoksen ulkopuolella. Lähtökohtia tulevaisuuden rakentamiselle hevosalalla ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelman tukemassa hankkeessa pohtinut arkkitehti Johanna Anttila toteaa, että moni tämän päivän ratkaisu hevostalousympäristöissä on tulevaisuudessa kyseenalainen.
Hälyttävää hänestä on, että saatavilla olevaa tietoa ei välttämättä hyödynnetä hevosalalle vuosittain tehtävissä miljoonainvestoinneissa.
”Tämä johtaa jo syntyessään vanhanaikaisiin ja työläisiin ratkaisuihin. Kovin moni tämän päivän investoinneista ei näy hyvässä valossa 25 vuoden päästä. 25 vuotta on lyhyt elinkaari rakennukselle. Ympäristöt ovat hevosalalla hitaimmin ja vaikeimmin muutettavissa oleva osa.”
Mitä siis pitäisi hevosympäristöjä suunniteltaessa, rakentaessa ja remontoidessa ottaa huomioon?
”Hyvä on ensiksi miettiä, miten paljon investoinnilla saadaan hyvinvointia – vai aiheuttavatko ne jopa haittoja, eli kuinka tarkoituksenmukaista rakentaminen siis on”, heittää Anttila kysymyksen ilmaan.
Hevosen hyvinvointia lisää hänen mukaansa ymmärrys siitä, että hevonen on laiduntava laumaeläin, jolla on tarve matalan sykkeen liikuskeluun ja ravinnon etsintään maasta. Eli hevonen tarvitsee tilaa ja sosiaalisen elämän lajitovereidensa kanssa.
”Pitää muistaa että karsinatalli on armeijan tarpeisiin kehitetty hevosenpidon konsepti. Tarvitaan lisää monimuotoisuutta, niin luonnon kuin tilojen. Nykypäivän valintojen tulisi perustua luonnon monimuotoisuutta lisääviin hevosen luontaisiin käyttäytymistarpeisiin ja elinkaariajatteluun, joka lisää hevosia hoitavan ihmisen työskentelyä terveempään ja tuottavampaan suuntaan.”
Anttila korostaa, että monimuotoisuus ei tarkoita karsinatalli-pihatto -vastakkainasettelua, vaan sitä, että hevosten ympäristö joustaa, ei hevosten tai ihmisten hyvinvointi.
”Rakentamisessa tehdään isoja ja kalliita ratkaisuja, jotka voivat olla hevosen kannalta toisarvoisia.”
Arkkitehti miettii asioita myös rakennusinvestointien kustannustehokkuuden kannalta. Palelevalle ihmiselle syntyy helposti harhakäsityksiä hevosen lämpötilavaatimuksista.
”Rakennuksissa saatetaan investoida jäätäviä summia lämmitettyihin tiloihin ja ajatellaan että se on hyvin tehty. Ihmiselle tulee helposti kylmä, hevoselle ei, ja tämä värittää valintoja. Rakentamisessa tehdään isoja ja kalliita ratkaisuja, jotka voivat olla hevosen kannalta toisarvoisia.”
Monet nykyhevosen terveysongelmat ovat ympäristöperäisiä. Tästä Anttila antaa yhden esimerkin.
”Hevosen liikalihavuus on ympäristöperäinen ongelma. Hevosen päivittäisiin tarpeisiin kuuluu jopa parinkymmenen tunnin matalasykkeinen liikunta ravinnon perässä käyskennellen. Nykyhevosia on vaadittu elämään tietynlaista sohvaelämää. Se ei sovi hevoselle, jonka rakenne on tehty liikkumaan, tämän tarpeen toteutumisen ratkaiseminen on keskeinen kysymys tulevaisuuden hevosympäristöissä.”
Vaikka Suomessakin talleja on ahtailla kaupunkialueilla, on meillä Anttilan mukaan Keski-Eurooppaan verrattuna keskimäärin huomattavasti enemmän tilaa käytettävissä hevostalouden ympäristöihin.
”Hevonen on eläin, joka tarvitsee tilaa. Tämä mahdollisuus on suomalaisen hevosympäristön ehdoton vahvuus. Tulevaisuuden hevostilalla ihmisen ja hevosen tarpeet sovitetaan yhteen.”
”Rakennettu ympäristö vaikuttaa luontoon ja elämäämme joka sekunti. Liian vähän puhutaan siitä, miten ratkaisut ympäristöissä vaikuttavat ihmisen ja hevosen hyvinvointiin. Jos hevosalalla halutaan säilyttää sosiaalinen toimilupa, ympäristöihin pitää vaikuttaa”, sanoo hevostalousrakentamisen kehittämiseen perehtynyt arkkitehti Johanna Anttila.
Hän toteaa, että jo hevostalouden investointeja suunnitellessa tulisi ymmärtää siinä käytettyjen materiaalien vaikutus hiilensidontaan.
”Mietittäisiin, paljonko rakennusmateriaaliin on sitoutunut hiiltä. Puutuotteetkaan eivät muuta kaikkea, mutta on merkittävä ominaisuus, että puuhun on sitoutunut hiiltä.”
Sattumanvaraisen tai halvimman rakennusmateriaalin valinnan sijasta Anttilan mukaan pitäisi punnita ympäristövaikutuksia maiseman, hiilitalouden ja kiertotalouden näkökulmasta. Halvin, harkitsematon rakennus voikin olla kallein, jos rakennetaan tilaa, joka ei sovikaan tarkoitukseensa ja aiheuttaa lopulta valtavasti jätettä.
”Hiilidioksipäästöistä yli 30 prosenttia on peräisin rakennusmateriaaleista. Ei ole yhdentekevää, mitä materiaaleja käytetään, mistä ne ovat peräisin ja mikä niiden asema on kiertotalousyhteiskunnassa.”
Arkkitehti Johanna Anttila on perehtynyt hevostalousrakentamisen kehittämiseen. Kuva: Johanna AnttilaIkänsä hevosia harrastaneen ja sekä Suomessa että ulkomailla alan töitä tehneen arkkitehdin mukaan hiilitalous on yksi suuri mahdollisuus hevostaloudelle. Hevoset käyttävät ihmisravinnoksi soveltumatonta ruohoa ja heinää.
”Monipuolinen heinäkasvusto on jatkuvasti kasvavana merkittävä hiilensitoja. Laiduntavilla eläimillä pystytään vaikuttamaan maaperän kuntoon, maaperä on merkittävä hiilivarasto.”
Eläinala on Anttilan mukaan nyt suurennuslasin alla. Siksi tulevien investointien ja maankäytön merkitystä ympäristön ja eläinten hyvinvointiin pitäisi korostaa nykyistä paljon vahvemmin.
”Halvin, mutta samalla merkittävin vaihe investoinnissa on suunnittelu. Kun lyödään kuokka kiveen, ovat kustannukset ja ympäristövaikutukset heti suuria.”
- Osaston luetuimmat
