Aasi Olivia tervehtii iloisesti persoonallisella äänellä heinää tuovaa emäntäänsä. Kuva: Arto Takalampi
Vuoden yksinyrittäjän loma kestää korkeintaan yhden yön – Henna Viikilä toteutti lapsuuden haaveensa ja perusti oman hevostilan
Merikarvialainen hevosalan yrittäjä Henna Viikilä kehittää hevostilaansa määrätietoisesti.TilaajalleMerikarvia
Henna Viikilän hevostilalla on kaikkiaan 23 hevosta, joista suurin osa on tilan omia ja loput hoitohevosia. Hevosille on käytössä kolme pihattoa sekä talli. Taustalla näkyy tilan maneesirakennus. Kuva: Arto TakalampiSuomen yrittäjien Vuoden yksinyrittäjänä palkittu Henna Viikilä tuntee yksinyrittäjän arjen hevostilan pyörittämisessä. Kun tilalla on nyt yhteensä 23 omaa sekä hoitohevosta, eläinten kanssa työskentely täyttää hänen päivänsä aamusta iltaan.
”Kun olen tässä yksin, vapaapäiviä ja lomaa on rajallisesti, ja poissa voi olla lähinnä yhden yön. Varsinkin toisten hevosista on silloin suurin huoli”, hän myöntää.
Hänellä on mahdollisuus saada tällöin lomitusapua hevosten hoitoon ja kesällä apuna on oma perhe sekä alan opiskelijoita. Työntekijän palkkaamista hän ei pidä taloudellisesti kannattavana nykytilanteessa.
Henna Viikilä ei kuitenkaan valita tilannetta, päinvastoin. Hän sanoo olevansa onnellinen, että on nyt saanut toteuttaa lapsuutensa haaveen perustaa oman hevostilan. Sitä varten hän teki töitä toistakymmentä vuotta.
”Huomionosoitus lämmittää ja on hienoa huomata, että yksin pienellä paikkakunnalla päivät hevosten kanssa töitä tekevää arvostetaan”, hän sanoo.
Hevosalalle Henna Viikilä tuli kiertotietä, kun yläasteelta ei päässyt alaikäisenä suoraan hevoskouluun. Hän opiskeli suurtalouskokiksi ja meni heti valmistuttuaan töihin tienatakseen niin paljon, että saisi sen ensimmäisen hevosensa, joka oli suomenhevostamma.
Viikilä asui miehensä kanssa heidän rakentamallaan maatilalla, jossa oli muutaman hevosen harrastetoimintaa. Kun laajentamaan ei päässyt, he etsivät monta vuotta sopivaa vanhaa maatilaa, jossa olisi enemmän tilaa ja rauhaa.
”Vuonna 2008 löysimme tämän paikan idyllisessä maalaismaisemassa. Täältä on 10 kilometriä Merikarvian keskustaan eli sopiva matka vanhempien tuoda lapsiaan eikä Porikaan ole kovin kaukana.”
”Peltoa on 10 hehtaaria eli riittävästi laitumiin ja aitauksiin ja tänne oli tilaa rakentaa uutta. Aloitimme kolmella hevosella ja siitä määrä kasvoi nykyiseen”, hän sanoo.
Suurin osa hevosista on omia ja loput hoitohevosia. Viikilä kasvattaa pääasiassa suomenhevosia ja tilalla on myös siitosori. Omat hevoset ovat sekä hänen ensimmäisen tammansa perillisiä että ostettuja. Lisäksi tilalla on myös poneja ja erirotuisia hevosia.
Tilalla vieraileva kiinnittää heti huomionsa yleiseen siisteyteen. Henna Viikilä sanookin panostavansa siihen, jotta asiakkaiden on viihtyisä tulla ja olla.
”Joka kesähän täällä saan maalata ja korjata puisia rakenteita, etteivät ne repsota joka suuntaan”, hän naurahtaa.
Tilalla on seitsemän hevosen talli sekä kolme pihattoa, joissa on lämmitettävät juoma-automaatit. Pihatossa hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan sisään ja ulos, ja myös tallihevoset ovat päivät talvellakin ulkona.
”Osa hevosista viihtyy paremmin pihatossa, varsinkin jos ne ovat tottuneet siihen varsasta lähtien kuten kaikki meidän omat hevoset. Talliin tottunutta aikuista hevosta on sen sijaan vaikea ja terveysriskikin laittaa yhtäkkiä pihattoon.”
Viikilän mukaan talvisin hevoset ovat mieluimmin ulkona ja ne käyvät sisällä vain juomassa, eivät kylmyyden vuoksi. Talviaitauksiakin on talveksi riittävästi kaikille hevosille.
Kesäisin pihatto sen sijaan kiinnostaa hevosia, koska siellä on viileää ja varjoa eikä ötököitä. Laitumille on kuitenkin jätetty varjostavia puita ja rakennettu suojaavia katoksia.
Heinä tehdään itse omalla kalustolla vuokrapelloilta sekä pyörö- että pikkupaaleihin. Heinään laatuun panostetaan, sillä hevoselle ei huono heinä kelpaa.
”Kun samaan aikaan pyörivät ratsastusleirit, kesä on vilkasta aikaa”, Viikilä sanoo.
Viikilän hevostilalle saapuessaan tietää heti, minne tuli. Kuva: Arto TakalampiHenna Viikilä on halunnut laajentaa toimintansa mahdollisimman monipuoliseksi, joten hevostila kuvaa hänen mukaansa paljon paremmin tilan palveluja kuin ratsutalli.
”Pienryhmissä tapahtuva yksilöllinen ratsastus ja ratsastustunnit ovat toki tärkein tarjoamani palvelu. Sen lisäksi järjestän ratsastusleirejä, -kursseja ja -kerhoja, kasvatan ja koulutan omia sekä asiakkaiden ratsuhevosia ja myyn omia hevosia.”
”Lisäksi menen tapahtumiin kuten nyt joulunavaukseen tai yhteistyökumppanien luo pitämään talutusratsastusta tai kärryajelua”, hän sanoo.
Viikilä haluaa paitsi kehittää ja kasvattaa tilaansa myös kouluttaa itseään. Hän miettiikin koko ajan uusia hevosten kanssa toteutettavia ideoita, jotka syntyvät usein eri kursseilla tai koulutuksissa.
”Pienellä paikkakunnalla ei samalla kaavalla voi mennä koko ajan, aina pitää olla jotain uutta toimintaa. Vaikka haaveeni on jo toteutunut, valmis tämä tila ei ole koskaan.”
Vuonna 2018 hän suoritti sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutuksen ja tarjoaa nyt siihen liittyvää ratsastusterapiaa yksittäin ja erityisryhmille. Siihen hän on myös kouluttanut osan omista hevosistaan.
”Hevosta kuin hevosta ei voi ottaa tähän tehtävään. Siihen valikoituvat luonteeltaan tosi rauhalliset hevoset ja ne koulutetaan eli siedätetään erilaisiin äkkinäisiin ääniin ja liikkeisiin. Se vaatii pitkäjänteistä vuosien työtä”, Viikilä huomauttaa.
Vuonna 2019 hän otti ison taloudellisen askeleen ja rakensi tilalle erillisen maneesiin, jossa suurin osa tunneista järjestetään. Satunnaisesti hän vuokraa sitä myös pienimuotoiseen ulkopuoliseen toimintaan.
”Kesäleireilläkin maneesissa on paljon tunteja, koska siellä on hevosille viileämpää ja varjoisaa. Ne ovat siellä myös rauhallisempia, kun ötökät eivät ole kimpussa”, Viikilä sanoo.
- Osaston luetuimmat
