Ilves roikkui laiduntaneen Elvira-tamman selässä – ”En ensin käsittänyt vammojen alkuperää”

Aivan ensimmäiseksi aamulla Sanna Paloheimo luuli, että hänen opetushevosensa Elvira oli onnistunut loukkaamaan itsensä johonkin terävään esineeseen. Hän kiersi pihaton joka nurkan etsien naulaa tai muuta terävää esinettä, mutta ei löytänyt mitään.

”En ensin käsittänyt Elviran vammojen alkuperää, se selvisi vasta myöhemmin päivällä”, Kangasalla sijaitsevan Saarikylien islanninhevosten yrittäjä kertoo.

Kun eläinlääkäri saapui paikalle, hän löysi useita ilveksen kynsien ja hampaiden jälkiä tammasta. Syvät viillot ja pistot vaativat puhdistuksen lisäksi viiden päivän vahvan penisilliinipistoskuurin. Hoito tehosi, eivätkä haavat tulehtuneet.

”Petoyhdyshenkilö kävi paikalla ja totesi, että jäljet ovat tyypilliset ilveshyökkäykselle. Hänen mukaansa peto oli todennäköisesti vaaninut laitumen heinikossa ja loikannut takaapäin tamman selkään roikkumaan”, Paloheimo kertoo.

Hyökkäyksessä tamman ryntäille ja lapojen alueelle oli tullut ilveksen etutassuista pistoreikiä. Sen lautasilla sekä takareisissä oli ison kissan takatassujen kynsien jättämiä raapaleita.

Kangasalan petoyhdyshenkilö Timo Kiviaho kertoo Saarikylien tapauksen olleen alueella toinen reilun vuoden sisään. Kangasalla Sahalahdentien varressa oli noin vuosi sitten vastaava ilveshyökkäys hevostilalla. Se päättyi lopulta poliisin suurriistayksikön tekemään ilveksen poistoon.

”Nämä kaksi tapausta ovat tällä alueella hiljattain tapahtuneita. Sitä ennen oli pitkään hiljaista”, Kiviaho toteaa.

Hänen mukaansa alueella on tällä hetkellä vahva ilveskanta.

”Ilves on lisääntynyt, kun sen metsästys on ollut jäissä, eikä niille tällä seudulla ole saalistajia, kun susi ei ole kilpailemassa ravinnosta.”

Elviran ryntäillä ja lavoissa on etutassujen pistojälkiä ja lautasilla sekä takareisissä takatassujen kynsien tekemät raapimishaavat. Kuvissa haavoja on jo hoidettu ja hevonen saanut penisilliinipistoksia parin päivän ajan. Kuva: Kati Susi

Valtio maksaa kotieläimille tapahtuneista petovahingoista korvausta. Korvaushakemukseen tarvitaan eläintä hoitaneen eläinlääkärin ja riistanhoitoyhdistyksen lausunnot. Vahinkoilmoituksen voi tehdä Vipu-palvelussa tai lomakkeella maaseutuviranomaiselle.

Kiviaho korostaa, että ilveksen aiheuttamat haavat ovat eläimelle erittäin vaarallisia ja etenkin etutassujen kynsien tekemät syvät pistot aiheuttavat usein pahan tulehduksen, joka voi johtaa verenmyrkytykseen ja eläimen kuolemaan.

”Eläinlääkärin käynti on yksiselitteisesti välttämätön.”

Yhden petohyökkäyksen perusteella ei Kiviahon mukaan vielä poistolupaa anneta.

”Jos tilanteet toistuvat, poliisi määrittelee jatkon. Jos peto todetaan vaaralliseksi, riistakeskus antaa karkotusluvan ja mikäli se ei tehoa, päättää poliisi poistoluvasta ja komentaa suurriistavirka-avun liikenteeseen.”

Kiviahon mukaan ilves liikkuu tyypillisesti isolla alueella, eikä viihdy pitkään samalla paikalla. Hän kehottaa soittamaan hätäkeskukseen, mikäli peto liikkuu eläinten lähellä. Petoa itse karkottaessa pitää kuitenkin olla varovainen, mikäli eläin ei lähde karkuun.

”Jos ilves ei väistä, ei pidä sen viereen mennä huitomaan, kyllä se ihmisenkin päälle voi tulla. Ilves on tunnetusti ollut yökulkija, mutta nykyään niitä näkee ympäriinsä päivälläkin. Ne niin sanotusti kesyyntyvät, eivätkä pelkää ihmistä.”

Kiviaho toteaa, että Suomen luonnossa kuuluu olla kaikkia luonnonvaraisia eläimiä, mutta hänen mukaansa petojen hyökkäykset kotieläinten kimppuun ovat aina harmillisia tapauksia.