Anne Niemi jaksaa viehättyä uudelleen ja uudelleen hienosti liikkuvasta hevosesta. Kuvassa mukana elämänkumppani Lasse Finne. Kuva: Elina Paavola
Oriinpitäjä Anne Niemi laittaa astutuskauden lopussa pukin myyntiin
Eläinlääkäri ja ratsukasvattaja Anne Niemi aikoo jatkaa tammojen siementämistä, mutta oriaseman pitämisen hän lopettaa tähän vuoteen. Astutuspukki eli keinotammakin saa lähteä tallista.Tilaajalle
Anne Niemi ja Duendecillo P poseeraamassa vuonna 2022. Kuva: Elina PaavolaMonena vuonna Anne Niemen omalla oriasemalla Vöyrillä on ollut vieraitakin oriita astumassa, mutta tämän vuoden lopussa tarkoitus on laittaa oriaseman tarvikkeet myyntiin. Hypyt on hypytetty, mutta syynä ei kuitenkaan ole hevoskasvatuksen lama-aika.
”Alan olla vanha. En jaksa herätä aamulla miettimään, miten rahdit saa toimimaan”, Niemi perustelee.
Niemi toteaa, että Suomessa oriin pitäminen oli kyllä etenkin kasvatuksen kulta-aikoina tuottavaa, silloin kun ratsujen oripäivillä oli Ypäjä-halli kattoa myöten täynnä.
Sittemmin hyviä vuokraoriita ei kuitenkaan ole kannattanut edes etsiä Suomeen, sillä omistajalle ei uskalla luvata kuin parikymmentä tammaa.
Syynä on paitsi astutusten vähyys, myös ulkomaan oriiden käyttö. Monessa paikkaa siirrot toimivat paremmin ulkomailta kuin Suomesta. Ja lisäksi on pakastesperma, jota Niemi laittelee mielellään.
”Helpompi on kävellä typpiastialle. Siellä on vuonohevosesta alkaen tavaraa”, hän sanoo.
Niemi tuli aikanaan koko Suomessa tutuksi kouluoriinsa Duendecillo P:n myötä. Duendecillo P sai ensimmäisen, vuoden mittaisen astutuslupansa nelivuotiaana, ja sen jälkeen se on astunut Niemen klinikalla joka vuosi vuotta 2010 lukuun ottamatta. Isoin tammamäärä oli heti ensimmäisenä vuonna, jolloin tammoja oli 51 kappaletta.
Viime vuonna Duendecillo P:llä oli enää yksi tamma, Niemen oma. Itse asiassa sen hän laittoi pakasteella säästääkseen sekä omia että oriin vaivoja. Duendecillo P:llä eli Peikolla ikää on tänä vuonna 22, ja se näkyy jo.
”Ainut missä se ei näy, on sperman laatu”, Niemi sanoo. ”En kiusaa sitä enää pukille. On sillä kilometrejä. Yli sata starttia, joista 60 vaikealla tasolla.”
Tamma oli raviurheilusta tutun Kemppitallin omistama Marseille (Zackerey – Metall), jonka kasvattajaoikeuden Niemi on vuokrannut.
”Jos tuosta saa mustan peikkovarsan, voi olla, että Suomesta ei löydy riittävästi euroja sen ostamiseen”, Niemi sanoo
Tämän kesän toisen varsan emä on Duendecillo P:n orivarsan Dimaggio P:n ainoa varsa Charming Black Dream, jonka Niemi osti itselleen. Ensin hän suunnitteli laittavansa sen kaupallisesti oriilla W-Power, mutta nähtyään W-Powerin käynnin kunnolla, hän vaihtoi lennossa Proud Jamesiin.
”Siihen loppui mun kaupallisuus. Eikä Proud Jamesissä muuta vikaa ole, kuin että se on kimo”, hän naurahtaa.
Tällä haavaa Niemellä on neljä siitostammaa, ja hän varsottaa ne aina joka toinen vuosi.
”Sitten ei ole kiire vieroittaa. Mutta talouden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä”, hän hymähtää.
Nyt kun tammat ovat hyvät, ja varsat ovat menneet helposti kaupaksi, Niemi ei malta lopettaa. Mielellään hän pitäisi parhaat, mutta on hän niitä myynytkin. Esimerkiksi huikeat 43,5 pistettä näyttelyssä saaneen, nyt kaksivuotiaan Eileen P -tamman hän myi kouluratsastaja Elli Viitalalle.
”Nyt pitäisi myydä suomenhevonen, niin olisi tallissa enemmän pelivaraa varsojen pitämisen kanssa”, Niemi suunnittelee.
Hänen suomenhevosensa on kuusivuotias Cucculuuruu (Costello – Sirpan Sisu), josta ei ravuria tullutkaan. Toistaiseksi se on kotona opettelemassa ratsun töitä, ja vaikka se kivan oloinen onkin, Niemi on huomannut, että suomenhevoset eivät ole hänen juttunsa.
Kaikkiaan hevoset ovat Niemelle sellainen harrastus, joka pakottaa olemaan koko ajan töissä, että on varaa harrastaa.
”Ei tässä hommassa mitään järkeä ole, ainakaan mun hommassa”, hän hymähtää.
Mutta lisää, että kasvattaminen on intohimo, ja kasvattien seuraaminen tuo hänelle valtavan paljon iloa
”Eli jos rahallisesti ollaankin negatiivisen puolella, niin muissa suhteessa hevoset ja harrastus kasvatukseen tuo paljon iloa. Hevonen on upea eläin ja esimerkiksi Peikko on tuonut meille niin paljon upeita elämyksiä, joita ei rahalla saa”, hän painottaa.
Niemi on jäämässä kuuden vuoden päästä eläkkeelle eläinlääkärin työstä, ja tavoitteena on siihen mennessä vähentää oleellisesti hevosten määrää. Kokonaan hevosettomasta elämästä hän ei silti unelmoi.
Parasta olisi, kun jäljellä olisi pari ulkomailla kilpailevaa yksilöä.
”Ja olisin GP-luokan katsomossa tweed-hameessa ja nutturassa”, hän visioi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
