Arkistokuvassa vuodelta 2022 emätamma Snezhana P, Anne Niemi, Lasse Finne ja tammavarsa Inez P. Kuva: Elina Paavola
Eläinlääkäri ja oriinpitäjä Anne Niemi miettii nettiaktivismia: ”Haluaako sitä enää viedä hevosta kilpailuihin, vai hyökkäävätkö aktivistit”
Vöyriläinen oriinpitäjä ja eläinlääkäri kertoo kuulumisensa, miettii hevosalan tilannetta ja muistelee oria, jonka myötä hänelle selvisi, että hollantilaisten kehittämän rollkurin perussyy on liian reagoiviksi jalostetut hevoset.Tilaajalle
Inez P odottamassa lentoa Amstelin hevoshotellissa Hollannissa. Kuva: Marcel JordanEnsinnäkin juuri nyt Anne Niemi on huolissaan. Hän myi yhden nyt kaksivuotiaaksi kääntyneen varsansa jo emän alta, ja nyt se on lähdössä uuteen kotiinsa Miamiin. Se matkusti ensin Pohjanmaalta Etelä-Suomeen ja sitten laivalla Hollantiin, jossa se lepäilee nyt hevoshotelissa. Lauantaina edessä on lento USA:han, Ylihärmästä kotoisin olevan ratsastajan luo. Näytteitä on otettu ja lähetetty, ja kaikki on huolintayhtiön käsissä.
Niemi kertoo, että jännittää lentoa niin paljon, että ei usko enää myyvänsä hevosia niin kauas.
Tämän varsan on kuitenkin aika lähteä, koska jos se ehtisi täyttää kaksi vuotta ennen laskeutumistaan, se joutuisi pidempään karanteeniin.
”Ei se mikään pikkuinen enää ole, 170-senttinen, täyttää karsinan ja kuljetuskopin”, Niemi lohduttaa itseään.
Hyvä uutinen on se, että Niemen kullanmuru Duendecillo P palkitaan Suomen Hippoksen jalostus- ja suoritusluokkapalkinnoilla. Ori kääntyi juuri 20-vuotiaaksi. Omistaja miettii, että sille pitäisi järjestää 20-vuotisjuhlat, mutta hän haluaa sitten kunnolliset, joissa ovat mukana tärkeät ihmiset oriin uran varrelta ja ohjelmaakin.
”Jeanna ja Oliver pitää saada mukaan… Ei sellaisia juhlia ihan tuosta vain polkaista”, hän sanoo viitaten oriin alku-uran kouluttajaan, saksalaiseen Oliver Polsteriin sekä sen kilparatsastajaan, ruotsalaiseen Jeanna Högbergiin.
Tällä hetkellä Högbergilla on Niemen kanssa yhteinen ruuna, 7-vuotias DiMaggio P (Duendecillo P – Krack C), joka oli aikanaan Suomessa oripäiviensä paras. Myöhemmin se jouduttiin ruunaamaan, kun se sai pienen murtuman ja joutui seisomaan, ja loukkaantumisriskiä jatkossa haluttiin pienentää. Ruunauksesta koitui kuitenkin pitkäaikaisia komplikaatioita.
”Nyt sille pitää saada vaihdot varmoiksi. Se on vähän kuumempi, tekee kyllä jo vähän piaffia ja passagea, mutta ei sillä pariin vuoteen GP:tä mennä. Saakelin hieno se on”, Niemi sanoo.
Ja sitten hän yllättää.
”En sitten tiedä, haluaako sitä enää viedä hevosta kilpailuihin, vai hyökkäävätkö aktivistit ja heittelevät kananmunia”, hän sanoo.
Ja että jos voittaakin, tuleeko siitä vain nettivihaa, että hevosella on väärä ilme tai asento palkintojenjaossa?
Ainakaan ei kannata kiirehtiä nuorten hevosten luokkiin ei-valmiilla hevosella, koska nuoret hevoset liikkuvat helposti liian syvässä muodossa, jonka nettitietäjät laskevat huonoksi kohteluksi.
Niemi kertoo pelkäävänsä sitäkin, että kouluratsastus on Pariisissa olympialaisissa viimeistä kertaa.
”Nyt hevosihmiset itse tappavat urheilua. Ensimmäiseksi meidän pitääkin saada pois ne, jotka kohtelevat hevosia huonosti. Mutta jos keskitymme vain negatiivisiin asioihin, tämä ulottuu vielä koko harrastukseen ja kyllä se siinä vaiheessa koskee myös irishcobeja ja islanninhevosia. Amsterdamissahan jo mietittiin ratsastuksen kieltämistä kokonaan”, hän sanoo.
Kouluratsastuksessa isossa roolissa ovat tuomarit, jotka pystyvät vaikuttamaan siihen, miten hevosia ratsastetaan.
Eläinlääkäri Anne Niemi Vöyriltä on innokas ratsuhevoskasvattaja. Kuvan ori on Duendecillo P, eli "Peikko”. Kuva: Elina PaavolaSitten Niemi kertoo vuodelta 2012 tositarinan, jota ei moni liene ennen kuullut. Sen päähahmo on hänen Tanskasta Suomeen oripäiville tuomansa 5-vuotias kouluori Blue Hors Touch Me (Tuchinski – Kennedy). Ori oli hyväksytty Oldenburgiin ja Tanskan DWB-kantakirjaan saaden huippuarvostelut ratsastettavuudestaan.
Niemelle selvisi kuitenkin pian, että se ei ollutkaan koko totuus, vaan hevonen osasi olla hengenvaarallinen. Hän sai neuvon, että ori kannattaa rauhoittaa ratsastukseen – mutta eihän sellaista oripäivillä voi tehdä. Se oli myös kengitetty niin ahtaasti hokkikenkään, että se ontui tullessaan Suomeen suoraan Ypäjälle oripäiville.
Taidolla se onnistuttiin kengittämään niin, että se liikkui hyvin – mutta kun saksalainen ratsuttaja Oliver Polster nousi oriin selkään verryttelyssä, hän lensi maahan kahdesti. Kun hän pääsi selkään, hän antoi oriin laukata 15 minuuttia ilman ohjausta, Niemen mukaan ratsastajaa syvälle silmiin katsoen.
”Ja Salla Varenti oli siellä maneesissa niin hyvin käyttäytyneen Jean Baptiste Carruksen kanssa, joka seisoi hievahtamatta, kun meidän hevonen lähti kuin Nato-ohjus”, Niemi huokaa viitaten toiseen jalostusoriin.
”Illalla kun oltiin syömässä, sanoin muille, että nyt ymmärrän, miksi hollantilaiset keksivät rollkuriin.” Anne Niemi
Niemi sanoi ratsuttajalle, että ei ole pakko mennä esittämään, mutta tämä ei peruuttanut.
He päätyivät turvallisuussyistä kävelyttämään oriin reilun sadan metrin matkan verryttelymaneesista Ypäjä-halliin liinassa ja leuka rintaan rullattuna. Sitten hevonen päästettiin maneesiin ja avoimeen muotoon, ja se liiteli ja vakuutti tuomarit, niin että se sai ensimmäisen palkinnon.
”Se meni kauniissa, täydellisessä muodossa koko sen helkkarin ohjelman”, Niemi huokaa. ”Illalla kun oltiin syömässä, sanoin muille, että nyt ymmärrän, miksi hollantilaiset keksivät rollkuriin.”
Myöhemmin kävi ilmi, että Touch Me ei ollut mitenkään hullu. Se vain vihasi muita oriita, eikä kestänyt niiden läsnäoloa.
Kun se tuli Niemen talliin Vöyrille, se huilasi kolme viikkoa. Sitten sitä ratsastettiin rauhoitettuna neljästi, ja sen jälkeen sillä pystyi ratsastamaan normaalisti. Ratsastaja ihasteli, että hevonen tuntui hienoimmalta, millä hän on koskaan ratsastanut.
Oriilla ehdittiin siementää pari tammaa, mutta sitten Duendecillo P tuli kesäksi kotiin astumaan ja Touch Me menetti taas hermonsa. Se alkoi ensin purra itseään. Sitten se hyökkäsi pukilla Niemen kimppuun ja alkoi taas pudottaa ratsastajansa. Niemi ilmoitti omistajille, että ori saa lähteä heiltä ja se olisi parasta ruunata. Touch Me astui vuoden Ruotsissa, mutta parin vuoden sisällä se ruunattiin. Se nousi itse inter-tasolle ja ainakin yksi sen jälkeläinen kansainväliseen GP:hen.
”Mutta sen jälkeen en ole siihen sukulinjaan koskenut”, Niemi hymähtää.
Kuvan Inez P:n isä on Iron, emälinja on Niemen oma, joka alkaa vuonna 1992 syntyneestä Patricia II:sta. Kuva: Pia BobackaVielä sen jälkeen Niemi vuokrasi Suomeen astumaan esteoriita, mutta niitä hänellä ei ole ollut enää moneen vuoteen. Duendecillo P astuu, ja lisäksi Niemi siementää tammoja muiden maahantuomilla oriilla. Heti Helgstrand-dokumentin jälkeen hän ilmoitti, että ei tuo sen oriaseman oriita maahan. Nyt hän toteaa, että ei tuo minkään muunkaan.
”Koska en usko, että tilanne on sen parempi muissakaan isoissa siittoloissa. En pidä esimerkiksi isojen hevostehtaiden tavasta pitää hevosia sisällä 24/7”, hän sanoo, mutta peruuttaa sen verran, että toteaa uskovansa vanhan yhteistyökumppanitallinsa Stuteri Askin hevosten hyvään vointiin isoilla laitumilla ja hyvässä käsittelyssä.
Niemelle itselle syntyy tänä vuonna kaksi varsaa, mutta uusia hän ei aio laittaa alulle tänä vuonna, jatkossa kyllä. Tanskassa Blue Hors -siittola sulkee ovensa ja tuo huutokaupoissaan markkinoille ison määrän hevosia samaan aikaan kuin myyntiin odotetaan satoja hevosia viime aikoina eläinsuojeluongelmista tunnetuksi tulleesta Viegaardin siittolasta. Sellainen näkyy väistämättä kouluhevosten hinnoissa.
Niemi huokaa syvään, kun esiin nousee taas yksi hevosalan negatiivinen uutinen.
”Onneksi olen niin vanha, että en muutenkaan olisi tässä mukana kymmentä vuotta enempää”, hän sanoo. Mutta muistuttaa perään:
”Kyllä mä toivon, että ihan me kaikki katsottaisiin peiliin ja miettisimme, miten me kohtelemme hevosia, että saisimme käyttää niitä jatkossakin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
