Lähtörata-arvonta käänsi kaikkien aikojen Elitloppetin kuvan nurinpäin − vain yksi mauste puuttuu

Elitloppet 2024 voi hyvinkin olla kaikkien aikojen Elitloppet, mutta sen vain aika näyttää. Ensin selviää viiden päivän päästä, mitä pakka oikein sisälsi ja sen jälkeenkin tulevaisuus näyttää historian.

Ainekset ovat maukkaat. Kahden Elitloppet-karsinnan lähtölistat ovat silti myös kuvat nykyaikaisesta raviurheilusta. Kilpailu on niin kovaa, että ylivoimaisimmatkaan hevoset eivät automaattisesti voita lähtöjään. Eivät, vaikka Francesco Zetillä on 18 perättäistä voittoa, ja ori on hävinnyt viimeksi elokuussa 2021. Eivätkä vaikka ennen Caenin starttiaan 11. toukokuuta Ranskan Prix d’Amerique -sankari Idao de Tillard oli hävinnyt laukattoman startin viimeksi joulukuussa 2022. Ja Caenhan oli tietenkin vain ”preparé”, valmistautumisstartti, Elitloppetia varten.

Vai voittavatko sittenkin? Juuri tästäkin on kyse Elitloppetissa 2024. Ovatko ylivoimaiset edelleen ylivoimaisia, vai onko kilpailusta tullut niin kovaa, etteivät legendatkaan ole enää turvassa?

Idao de Tillard syöksyi tammikuun lopulla Prix d’Ameriquen voittajaksi. Elitloppetin karsintalähtöön sille osui arvonnassa rata kahdeksan. Kuva: SCOOPDYGA - CHOURAQUI Elliott

Idao de Tillard arvottiin salaliittoteorioiden ystävien riemuksi radalle kahdeksan avauskarsinnassa. Ennustan suosikille vaikeuksia sieltä. Jo valmiiksi oli pohdinnassa, kuinka Duvaldestinin perheprojekti selvittää kaarteet 1 000 metrin radoilla. Nyt asia tosiaan valaistuu, sillä kiertämistä ulkoradoilla tulee varmasti.

Nopeat avaajat sisäpuolella, kuten Francesco Zetin ”joukkuetoveri” Daniel Redénin valmentama Don Fanucci Zet, Capital Mail ja Önas Prince suhahtavat ehkä kauas suosikista alussa, liian kauas? Team Ranskan toinen kiritykki Go On Boy puolestaan päässee aloittamaan karsinnan kirinsä paremmista asemista. Voi olla tekemätön paikka siis Idao de Tillardille?

Toisaalta Idaossa on samanlaista raakaa voimaa, hieman rennommassa paketissa, kuin oli esimerkiksi maanhevosessaan Etonnantissa 2022 voitossaan. Etonnant ruhjoi Elitloppetin finaalin voittajaksi käytännössä jokseenkin koko matkan kolmatta rataa kiertäen ja lyhyen laukankin hidastamana. Idao de Tillardin ominaisuuksissa on samaa riippumattomuutta juoksunkulusta, ja näin on ollut Francesco Zetissäkin. Silti tunne tosiaan on, etteivät voittokoneet enää tässä sunnuntain tapauksessa olisi vailla vastusta: ollako vai eikö olla?

Ei niinkään Francesco Zetin, mutta sen valmentajan Daniel Redénin harteilla varmuudella, Elitloppetin paine tuntuu erityisen raskaana. Oriin taustalla käydään taistelua Ruotsin valtion kanssa Zet-tallin alkuperäisen omistajan Bengt Ågerupin noin 1,6 miljardin kruunun verovelasta, josta osapuolten näkemykset ovat hyvin erilaiset. Elitloppetissa voi olla kyse koko Stall Zetin olemassaolosta ja Daniel Redénin jatkosta ravivalmentajana.

Hohneck puolustaa viime vuoden voittoa. Sen ohjastaja Gabriele Gelormini on osoittanut pärjäävänsä taktisesti missä lähdössä tahansa. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Kakkoskarsinnassa Francesco Zetin asema viitosradalta on Ranskan kolossia otollisempi, mutta voi olla, että ratkaisevaksi osoittautuu pahimman kilpakumppanin sisempi lähtöpaikka. Viime vuoden suvereeni voittaja Hohneck saattaa keulaan päästessään olla edelleen ohittamaton. Se ei Ranskan starteissaan tässä välissä, todellakaan, ole ollut paras. Tuntuu jopa, että Hohneck on syntynyt väärään maahan. Pohjoismaisilla radoilla ori on ollut suvereeni paitsi Elitloppetissa 2023, myös viime syksyn Solvallan UET Elite Seriesin finaalissa.

Näin on puitu vasta karsinnat. Suuria kysymyksiä on jäljellä enemmän kuin niitä on ratkennut. Kenellä on varustevirityksiä säästettynä finaaliin, jaksavatko karsintavoittajat toisen hiitin, tuleeko keulataistosta ylivauhtinen ja vetääkö joku ohjastajista taktisen ässän hihastaan?

Esimerkiksi 2017 Bold Eagle oli suvereeni karsinnassa mennessään Euroopan ennätyksen 08,4 johtavan rinnalta. Finaaliin voimaa ei sitten enää riittänytkään tarpeeksi, ja legendan valmentaja Sebastien Guarato syyttää tappiosta ja taktisesta kömmähdyksestä edelleen itseään.

Bold Eaglen karsintavoitto vuonna 2017 huikealla tuloksella 08,4 on osa Elitloppetin värikästä historiaa. Rattailla oli Franck Nivard. Kuva: Anu Leppänen

Yhtä kaikki tilanne on sellainen, että Elitloppetin haastajat voivat olla niin lähellä suurten nimien tasoa, että huonoista taktisista asemista ne eivät enää olekaan voitettavissa. Tämä voi kertoa siitä, ettei kyseessä sittenkään ole kaikkien aikojen Elitloppet. Tai se voi kertoa siitäkin, että kisa nimenomaan on kaikkien aikojen kovin.

Näihin kysymyksiin sunnuntaina vastauksen antavat hevoset, ohjastajat ja heidän taktiset ratkaisunsa, sääolosuhteet ja tulostaso. Ennen kaikkea vastauksen antaa yleisö eli me. Miltä se sydänalassa tuntui? Oliko yhtä värisyttävää kuin Mack Lobell rattaillaan John Campbell, tai joku muu elämää suurempi tapaus, vai jäikö tunne sittenkin puuttumaan?

Alessandro Gocciadoron tallin hevosenhoitaja Kaino Laine edustaa suomalaista hevostaitoa pyhän Elitloppetissa. Solvalla on valloitettu aiemminkin: kuva on 2018 Sweden Cupin voittajakehästä. Kuva: Anu Leppänen

Selkeästi yksi mauste Elitloppet-sopasta puuttuu: suomalaisten rooli pääkisassa on turhan vähäinen. Suomalaisen raviurheilun pitäisi kiireesti kyetä tuottamaan tähtiä Elitloppet- ja Prix d’Amerique -tasolle. Helpommin sanottu kuin tehty, ilman muuta, mutta sitä(kin) urheilumuotomme kaipaa.

Viime vuonna Santtu Raitala sentään ohjasti Redénin tallin Mister Herculesta, ja hoitajia Suomesta on mukana useimmiten. Tällä kertaa hoitajista ainakin Kaino Laine on mukana italialaisen Denver Gion hoitajana.

Luulisi silti Elitloppetin järjestäjienkin olevan huolissaan: kuinka kauan kansa jaksaa vaeltaa tuhatmäärin Pohjanlahden yli, ellei pääkisan suomalaisuusaste käänny nousuun. Toki Elitkampenissa on roolia tarjolla, mutta siinä on parhaimmillaankin katettu vain puoli ruokaa. Ei tässä mitään säälipaikkoja kärkytä, mutta tilanne voi olla tulevaisuuden ongelma.

Elitloppet on kuitenkin tuote, jota suomalaiset ostavat hanakasti vuodesta toiseen. Toisaalta ehkä on vain niin, että esimerkiksi pohjoisamerikkalaisten Elitloppet-kävijöiden hokemat vuodesta toiseen ovat totta: pohjoismaiset ravifanit tuntuvat arvostavan huippu-urheilua pyyteettömästi. Kansallisuudella ei ole merkitystä?

Mutta kuitenkin: ellei Teillä arvon ranskalaisilla ole käyttöä siellä ”Galliassa” ori Hohneckille, voitte mielellään lahjoittaa sen meidän suomalaisten ravifanien iloksi tänne peräpohjolaan.

Yksi urheilullinen knoppitieto Elitloppetissa varsin todennäköisesti pyhänä ratkeaa: kumpi ”voitti”, ruotsalainen vai ranskalainen? Vuodesta 1952 ajetun Elitloppetin parhaiden maiden isäntämaan Ruotsin ja suurimman eurooppalaisen ravimaan Ranskan voitot ovat kisassa tilanteessa 26-26.

Suomalainen ei voita, se on varmaa, sillä saldonamme on sunnuntain jälkeenkin nolla. Lapualaislähtöinen Jori Turja on sentään valmentajana voittanut kisan kahdesti italialaisori Varennen kanssa 2000-luvun alkutahdeilla.