
Ennen Ylivieskan starttia Jockas Ritalla oli yhdeksän voiton putki, ja kaikkiaan se oli voittanut 28 startistaan yhtä vaille kaikki. Tamman uran ainoa tappio oli lokakuulta 2024, jolloin Jockas Rita hylättiin loppusuoran laukasta.
Tuolloinkin Jockas Rita oli voitossa kiinni, sillä se laukkasi maalisuoralla apuaisan irrottua sen kärryistä. Helätin-ajon kakkossija olikin Jockas Ritan uran ensimmäinen kisa, jossa se jäi selityksittä ilman voittoa.
Jockas Ritan omistaja, valmentaja ja ohjastaja Santtu Raitala kertoo tamman kauden avauskisasta jääneen hyvä mieli.
”Hevonen teki suurin piirtein sellaisen startin kuin odotinkin sen tekevän. Raviurheilu on kilpaurheilua, ja sillä kertaa parempi voitti. Villilotta oli tosi hyvä ja voitti ihan mukisematta. Kaikki kunnia voittajalle. Loppusuoraa tultiin keliolosuhteisiin nähden tosi lujaa”, Raitala kommentoi.
”Rita voitettiin ihan ajamalla ja se hävisi sinä päivänä paremmalleen. Jossiteltavaakaan ei hirveästi jäänyt.”
Jockas Ritan aika märissä olosuhteissa oli 25,7a. Tulos oli tamman uran kolmanneksi kovin.
Jockas Rita taivalsi matkalla kolmannessa parissa ulkona, mistä se aloitti kirinsä viimeisellä takasuoralla. Tamma ohitti muut vastustajansa paitsi keulassa ravanneen Villilotan, joka lopetti komeasti 21,5-vauhtia.
Merkille pantavaa Jockas Ritan suorituksessa oli, että se jätätti matkan varrella, eli se ei tullut aivan edellään parijonossa juosseen tuntumassa.
”Siinä oli ehkä vähän sellaista henkistä taukotukkoisuutta”, Raitala kuvailee.
”Rita vähän vieroksui sekä porukassa juoksemista että lentävää kuraa. Se tuntui vähän hukkailevan ajatustaan matkan varrella. Sillä oli kuitenkin pitkä tauko takana, ja se ehkä näkyi vielä tässä kohtaa. Kiri kuitenkin oli ihan kiitettävä.”
Raitalan mukaan Jockas Ritan tappio ei aiheuttanut henkistä kolausta.
”Rehellisesti sanoen se ei ollut sitä millään muotoa. Nyt Rita voitettiin ihan ajamalla ja se hävisi sinä päivänä paremmalleen. Jossiteltavaakaan ei hirveästi jäänyt”, hän painottaa.
”Kilpaurheilun perimmäinen idea on, että päivän paras hevonen toivottavasti voittaa, ja Ylivieskassa se oli Villilotta. Ritaan olin tyytyväinen, se teki nousujohteisen suorituksen, vaikka se ei voittoon riittänytkään.”
Raitala toteaa, että tappioiden sietäminen kuuluu lajin luonteeseen.
”Rita ei toki ollut tappioton ennen Ylivieskaakaan, mutta jos ura olisi päättynyt ilman uusia tappioita, niin aika varmasti se ura olisi päättynyt ikävään vastoinkäymiseen”, hän kuvailee.
”Näistä vaihtoehdoista otan kerran kerrasta tappion kuin vastoinkäymisiä. Selvää on, että kun avoimella tasolla kilpaillaan, on enemmän normaalia kuin epänormaalia, että tappioita tulee.”

Kun Raitalalta kysytään yllättikö Villilotan hyvyys häntä, vastaus ei ole yksiselitteinen.
”Ehkä vähän molempia, eli yllätti ja ei yllättänyt”, hän pohtii.
”Villilotta on ollut tosi hyvän näköinen monissa edellisissä lähdöissään, eikä siitä ole saanut ihan täyttä kuvaa, että kuinka paljon sillä on ollut varaa. Kuitenkin Ylivieskan esitys oli sivusta seuraten hivenen yllättävänkin kova. Villilotta lähti lujaa ja tuli maalisuoran tosi kovaa.”
Kylmäveritammojen seuraava suurkilpailu on juhannuksena Powerparkissa ajettava Nordic Queen. Raitala ei ole vielä varma, kilpaileeko Jockas Rita seuraavan kerran siellä, vai ajetaanko sillä välissä jossakin.
”Pitää katsoa miltä hevonen treeneissä tuntuu, mutta ehkä todennäköisemmin ajetaan vielä jossakin tässä välissä eikä tähdätä suoraan Nordic Queeniin”, hän summaa.
”Alun perin meininki oli, jos olisi ajettu jo tänä lauantaina Kuopiossa taas kilpaa. Ylivieskan startti kuitenkin oli kokonaisvaltaisesti sen verran kova, että en loppupelissä halunnut ajaa vielä Kuopiossa. Annetaan tamman palautua vähän enemmän.”