Pirjo Tikkalan olkapäällä kiipeilevä tallikissa Euro vastaa tuholaistorjunnasta. Karsinasta kurkistaa Tuulian Sälli. Kuva: Antti Savolainen
”Jos ei olisi hevosia, mitä ihmettä sitä tekisi?” ‒ kahdesta periaatteesta ei jousteta
Suomenhevoset tuovat rutiinit Olli Antilan ja Pirjo Tikkalan päiviin. Kotitallissa on tutun emälinjan tuottamisa juoksijahevosia ja lisää on tulossa.TilaajalleLaihia
Olli Antila ja Pirjo Tikkala odottavat, että keväällä syntyy jo neljännen polven kotikasvatti. Apila-Anneli (vas.) on tiineenä Kihiseestä. Manionni on eläkepäivillään harrasteratsu ja seurahevonen. Kuva: Antti SavolainenLaihialla asuvat Pirjo Tikkala ja Olli Antila ovat raviurheilun ja suomenhevosen ystäviä. Eläkeläispariskunnan arki pyörii omien suomenhevosten ympärillä. Kotipihan tallissa on kolme ajohevosta, tiine siitostamma ja entinen ravuri eläkeläisenä.
”Jos ei olisi hevosia, mitä ihmettä sitä tekisi? En ole käsityö- tai ruuanlaittoihminen. Minä tykkään hoitaa hevosia ja puhdistaa karsinoita”, 75-vuotias Tikkala sanoo.
Hevosten valmennuksesta vastaava 72-vuotias Antila painottaa raviurheilun olevan mukava harrastus, jota ei saa ottaa liian vakavasti.
”Mutta mukava on pärjätäkin välillä, en sitä kiellä.”
Virkeä pariskunta osaa myös laskea leikkiä iästään.
”Ylivieskaan kun mentiin Ruunakunkkareihin Tuulian Sällin kanssa, niin siellä sisäänkirjoituksessa mies totesi, että nuoriso on lähtenyt liikkeelle. Sanoin heti, että nyt on päivä pelastettu”, Tikkala nauraa.
Pariskunnan mieleen ovat nimenomaan suomenhevoset.
”Minä olen suomenhevosihminen henkeen ja vereen. Arvostan varsinkin heitä, jotka niitä itse kasvattavat”, Tikkala linjaa.
Antila ja Tikkala toivovat, että suomenhevoskasvattajien ja raviurheilua harrastavien tilanteeseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.
”Sääliksi käy kasvattajia, kun starttivalmiita tupsujalkoja saa samaan hintaan kuin suomenhevosvarsoja. Toisaalta ymmärrän hyvin, että joillekin ammattilaisille ne tupsujalat tuovat leivän pöytään. Ei hevosenomistajilla ole välttämättä halua odotella viittä vuotta varsan kehittymistä, vaan he haluavat pian starttiin”, Tikkala tuumii.
Olli Antila ja Pirjo Tikkala vannovat suomenhevosen nimiin. Kolmevuotias ori Väläkky on tulevaisuuden lupaus. Kuva: Antti SavolainenTalossa on menossa neljäs polvi samaa suomenhevossukua. Tikkala hankki ensimmäisen hevosensa vuonna 1976.
”Meillä oli aiemmin kotona työhevonen, joka sitten pantiin vähän multa salaa pois, kun traktori oli tullut taloon. Siitä asti olin ajatellut, että joskus vielä hankin oman hevosen. Äiti oli ompelukerhossa kun menin sinne ja ilmoitin, että ostin hevosen. Naiset katsoivat vähän pitkään”, Tikkala muistelee hymy huulillaan.
”Muistan vieläkin missä kohtaa heidän rataa olin menossa, kun huusin, että mä ostan tämän.” Pirjo Tikkala
Suomenhevostamma Uskon-Viiri (i. Iskon Usko) varsoi myöhemmin Helurista Viirin-Heilurin, joka juoksi 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa ennätyksen 31,5 ja lähes 7 000 euroa palkintorahoja. Paras saavutus oli Satakunta-ajon kakkonen Viulan-Vilauksen perässä 1986.
”Kun Viirin-Heiluri kuoli, se oli aivan kauhea paikka. Ajattelin silloin, ettei ikinä hevosta enää. Vähän aikaa meni, ja Hietasen Markku pyysi ajamaan heille yhdellä hevosella. Muistan vieläkin missä kohtaa heidän rataa olin menossa, kun huusin, että mä ostan tämän.”
Ostettu hevonen oli suomenhevostamma Erisui, josta tallin nykyiset hevoset polveutuvat. Sen tytär Suintähti (i. Timant) juoksi ennätyksen 28,3 ja jätti kolme tähtijuoksijaa viiteen varsaan. Niistä 29,0-aikainen Tähden Tuulia (i. Santeri Dahlia) on emänä tallin nykypolvelle eli 22,7-aikaiselle Tuulian Sällille (i. Sörkän Sälli), 28,9-aikaiselle Apila-Annelille (i. Sörkän Sälli), 27,2-aikaiselle Tuli Keilalle (i. Tuli-Viesker) ja kolmevuotiaalle Väläkylle (i. Välähdys), jonka kilpaura ei ole vielä alkanut. Sarjaan kuuluu myös myyty Pikku Moskiitto (i. Kihisee), jonka ennätys on 26,3.
”Ja seuraava sukupolvi on jo tulossa. Apila-Anneli kantaa Kihiseestä”, Tikkala kertoo.
Myös Antilan elämässä hevosia on ollut lähes aina. Pariskunta on pitänyt yhtä vuodesta 1990.
”Kyllä hevosiin suhtautuu jotenkin erilailla, kun ne ovat tässä kotona syntyneet ja niitä on varsasta asti seurannut”, hän sanoo.
Tuulian Sälli on tallin ykköstykki. Arkistokuvassa rattailla on Juha Länsimäki. Kuva: Terhi Piispa-HelistenAntilalla ja Tikkalalla on selkeä työnjako. Antila ajaa hevoset ja Tikkala vastaa niiden hyvinvoinnista. Antilalle hiljattain tehdyn lonkkaleikkauksen takia viime aikoina ajoapuna on ollut Esa Mäkelä.
Treenilenkille pääsee suoraan kotipihasta. Kivituhkapintainen ajolenkki kulkee omalla maalla, reippaampia vetoja pääsee tarvittaessa ajamaan 500 metrin mittaisella suoralla. Talvella pääsee ajamaan myös kylätien polanteella. Kävelyttämään pääsee tarvittaessa viereisellä pellolla.
”Joka toinen päivä ajetaan sellaisen 7‒10 kilometrin verran. Vauhdit ja määrä riippuvat tietysti siitä, miten lähellä kilpailua ajetaan. Nyt ollaan peruskuntokaudella”, Antila kertoo.
Kahdesta periaatteesta hän ei jousta.
”Kotona ei saa ajaa hevosta uuvuksiin. Sen pitää tulla virkeänä takaisin talliin. Ja sillä tavalla yritetään treenata, etteivät hevoset vaivaannu.”
”Nuo eivät kyllä eläinlääkäriä elätä, Tuulian Sällikin on käynyt eläissään vissiin kahdesti eläinlääkärissä”, Tikkala muistelee.
Tuli Keila voitti juhannuksena MT Hevosten nimikkolähdön Powerparkin radalla. Ohjissa oli Juha Länsimäki. Kuva: Elina PaavolaKymmenvuotias Tuulian Sälli (i. Sörkän Sälli) on tallin tämänhetkinen ykköshevonen. Ruuna on voittanut uransa 78 startista 22, juossut ennätykset 22,7aly ja 24,6ke ja tienannut lähes 60 000 euroa.
”Sälli on ollut varsasta asti ihan ihmeellinen hevonen, sillä on niin kevyet liikkeet. Kun se oli kaksivuotiaana laitumella, ja ajoin toisella hevosella vierestä, niin aina se lähti mukaan kilpailemaan ja tuli portille odottamaan, että etkö ukko jo tule tänne”, Antila muistelee.
Pariskunta korostaa useaan otteeseen, että heillä ei ole kiire hevostensa kanssa. He antavat mieluummin niille aikaa kuin koittavat ajaa väkisin kilpaa.
”Sällikin jännitti nuorempana kilpailemista niin paljon, että meinasi käydä lämmityksessä kuumana eikä oikein juonutkaan kunnolla ravireissulla. Vanhemmiten se on helpottanut, ja nykyään lämmityksessäkin voi ajaa ilman sekkiä.”
Tuli Keilan (i. Tuli-Viesker) omistaa porukka, jossa on jäseniä pitkin Suomea. Viisivuotias ruuna on juossut 20 startista kahdeksan voittoa, ennätykset 27,2aly ja 27,4ke sekä reilut 15 000 euroa.
”Keila on aina rauhallinen. Lenkilläkin se saattaa napata heinää suuhun kesken juoksun. Olen antanut sen tehdä niin ja sanonut aina vaan, että älä sitten huulesi päälle tallaa”, Antila nauraa.
Väläkky on harvinainen herasilmä. Sen molempien silmien iirikset ovat sinertävät. Kuva: Antti SavolainenTuulian Sälli ja Tuli Keila ovat Tähden Tuulian jälkeläisiä ja Pirjo Tikkalan kotikasvatteja jo kolmannessa polvessa. Emän viimeiseksi varsaksi jäi nyt kolmevuotias ori Väläkky (i. Välähdys).
”Jos vertaa emän jälkeläisiä tuon ikäisinä, niin Väläkky on selkeästi muita edellä”, Antila linjaa.
Kaikki kolme veljestä sopivat samaan tarhaan ja samalle laitumelle.
”Väläkky käy Keilaa härnäämässä ja sitten siellä juostaan porukalla. Sälli kun pistää korvat luimuun, niin muut kiertävät sen kaukaa. Jos eivät muuten usko, niin Sälli koukistaa toista takajalkaa ja silloin tulee rauha maahan”, Tikkala kuvailee.
- Osaston luetuimmat
