Suuongelmat kertovat usein ahneesta ratsastuksesta, mutta asiassa on monta puolta

Koulutuomari Maria Colliander mainitsee, että hevosen suuongelmiin löytyy monta eri syytä, ja ongelmiakin on erilaisia. Joillain hevosilla kyseessä on rakenteellinen asia, kuten esimerkiksi matala kitalaki, jolloin kuolaimelle tai kuolaimille ei löydy suusta tarpeeksi tilaa.

Myös perintötekijät vaikuttavat siihen, kuinka hevonen reagoi suullaan.

Useimmiten syynä on kuitenkin taitamaton ratsastus ja koulutus.

”Kansainvälisissä kilpailuissa näen paljon sitä, että hevoset ovat turhan paineistettuja. Jäljet johtavat alkulähteille, peruskoulutukseen”, Colliander sanoo.

Suuongelmia tulee, kun hevosella tehdään kouluratsastusasioita, vaikka se ei osaa rentoutua ja antaa periksi niskasta. Colliander painottaa, että rentouden pitää löytyä hevosen uran alussa, mutta myös jokaisessa verryttelyssä. Ei ole yhtään hullua laukata hevosella kevyessä istunnassa ja antaa sen löytää rentous ja tuntuma siinä.

Rauhallinen suu kertoo myös siitä, että hevonen on hyväksynyt tilanteen, eli sille on ok olla kilpailutilanteessa.

Peruskoulutuksessa hevosen pitää oppia ottamaan tuntuma, ja sitä varten ratsastajan pitää seurata hevosen liikettä ja hänellä pitää olla hyvä käsi. Hyvä ja rauhallinen tuntuma liittyy myös siihen, että hevonen on pohkeen edessä ja ratsastaja pystyy ohjaamaan sitä kohti tasapainoa. Samalla Colliander haluaa, että ratsastajat oikeasti ratsastavat, eli vaikuttavat, eivätkä anna hevosten juosta lömpsöttää vuosikausia etupainoisina.

Colliander näkee suuongelmien liittyvän usein ahneeseen ratsastukseen, kun asioita tehdään ilman riittävää tasapainoa.

”Eli ”hollantilaista” ratsastusta heidän vanhalla tavallaan, jossa hevoset paketoidaan. Osa kestää kaula lyhyenä ratsastamisen, mutta esimerkiksi siirtymisissä ne sanovat, että nyt on liian ahdasta ja suu aukeaa”, hän selittää.

Koulutuomari Maria Colliander muistuttaa, että on tärkeää nähdä kokonaisuus.  Kuva: Miia Lahtinen

Vaikka Colliander on toiminut toistakymmentä kertaa tuomarina nuorten hevosten MM-kilpailuissa, hän haluaa, että hevoset koulutetaan ajatuksen kanssa, ei tavoitteet edellä.

”Usein puhutaan, kuinka 6-vuotiaana hevosen pitää vaihtaa ja 7-vuotiaana mennä helppoa pyhää yrjöä. Mutta kaikki eivät siihen kykene”, hän painottaa.

Jos hevonen aukoo suutaan silloin tällöin, se ei ole maailman kauhein asia, Colliander sanoo. Silloin pitää miettiä, mikä suun aukeamisen aiheutti, mutta sen ei useinkaan pidä tarkoittaa treenin lopettamista. Kehon treenaamisessa on vaivalloisiakin hetkiä, joista hevonen saa kertoa. Jos taas hevonen liikkuu koko ajan suu ammollaan, jotain on pielessä, ja syy pitää selvittää.

Joillain hevosilla suu saattaa kertoa myös keskittymisestä – niin kuin ihmisilläkin on erilaisia mutristuksia. Esimerkiksi Colliander nostaa eteenpäin venyvän ylähuulen tai huulilla plopsottamisen.

”Kaikki ilmeet eivät ole tuskaa tai pahaa oloa”, hän huomauttaa.

Kielen työntäminen kuolaimen yli ja ulos ovat kuitenkin merkkejä, jolloin pitää miettiä vakavasti, mitä muuttaa. Esimerkiksi yksi Helgstrandin tallin oreista liikkui aina kieli hieman ulkona toisesta suupielestä, eikä se siksi pärjännyt nuorten hevosten MM:issä lainkaan sillä tavalla, kuin sen liikkumisella olisi voinut odottaa.

”Jossain vaiheessa sillä oli ehkä ollut niska jumissa tai jotain ja se oli yrittänyt puolustautua tällä tavoin”, Colliander miettii.

Toisaalta kouluratsastuksen arvostelussa katsotaan kokonaisuutta, ja hevonen myös kantaa koulutustaan mukanaan. Colliander ei lähettäisi kouluradoilta pois kaikkia hevosia, joilla on levoton suu.

”Jos hevosella on suu vähän auki, mutta sen muu kroppa toimii hyvin, se kyllä voittaa ne, joilla on ongelmia tahdin tai teknisten asioiden kanssa. Suu auki ei tarkoita heti kuolemaa, ja että hevonen ei voi kilpailla. Pitää katsoa isoa kuvaa”, hän tähdentää.

Anna Tallberg kertoi vuonna 2023 Helsinki Horse Show'ssa, että hänen ratsunsa Grevens Zorro kertoi jännityksestään suullaan niin kilpailuissa, maastossa kuin karsinassakin, vaikka sillä ei olisi edes kuolaimia suussaan.  Kuva: Heidi Lammi / SRL

Kouluratsastaja Stella Hagelstam on ehtinyt seurata satojen hevosten varttumista varsoista aikuisiksi kouluratsuiksi. Hän peräänkuuluttaa kuolainongelmakeskusteluun ammattimaisuutta.

Hagelstamin tallilla Boessa nuorille hevosille laitetaan kuolaimet ensimmäisen kerran suuhun niiden ollessa 2-vuotiaita. Hagelstam kertoo, että osa laittaa saman tien suun kiinni, mutta osa aukoo suutaan ja pyörittää kieltään vimmatusti. Kun näitä hevosia aletaan viedä kohti kilparatoja, saattavat tiet olla hyvin erilaisia.

Hagelstam arvioi, että koulutuksen myötä hevosista 80 prosenttia alkaa liikkua suu rauhassa tavallisella nivelkuolaimelle ja löysällä turparemmillä.

Osa taas ei rauhoitu suunsa kanssa. Silloin Hagelstam useimmiten laittaa niille esimerkiksi suoran kumikuolaimen ja hyvin pehmustetun hieman napakamman turparemmin, jolloin yhdistelmä ohjaa hevosta pitämään suunsa kiinni ja tukeutumaan hieman kuolaimeen.

Hän huomauttaa, että koulutuksen aikana hevoset aina välillä aukovat suutaan. Kun näin käy, ratsastajan pitää olla tarkkana. Tietenkin hänen pitää aina pyrkiä ratsastamaan hyvällä kädellä, mutta lisäksi on mietittävä, mitä opettaa hevoselle. Jos hevonen esimerkiksi lähtee juoksemaan ja ratsastaja jarruttaa sitä ohjalla, hevonen usein aukaisee suunsa. Tähän ei saa reagoida päästämällä heti ohjista. Ohjia ei pidä heittää myöskään silloin pois, kun hevonen kerii kaulaansa ja pakenee kuolaimen alle.

”Tällaisessa tilanteessa ohjista päästetään vasta sitten, kun hevonen hidastaa vauhtia, muuten palkitsemme väärästä. Jos hevonen oppii, että paine lähtee pois, kun aukaisee suunsa ja menee kuolaimen alle, siitä seuraa pian negatiivinen kierre”, Hagelstam huomauttaa.

Maria Colliander miettii, että venyvät ylähuuli saattaa olla hevosen keskittymisilme. Kuvassa Siiri Kyrö ja Kyrö Hot Flow.  Kuva: Heidi Lammi Photography

Hagelstam kertoo, että hänen kilpahevosistaan kaksinkertainen SM-kultamitalistitamma New Hill Julitrea ei ikinä kunnolla suvainnut suussaan metallikuolainta.

Myös MM-ratsu Kom Fairy Tale olisi tarvinnut hyvin pehmeän kankikuolaimen. Hagelstamin kauhistukseksi sen hieman taipuisa kankikuolain hyllytettiin, kun se näytettiin etukäteen stewardille MM-kilpailuissa. Lopputuloksena Hagelstamin täyttyi ratsastaa hieman kovemmalla kangella, jonka kanssa tamma ei viihtynyt yhtä hyvin.

Hagelstam onkin jo pitkään puhunut sen puolesta, että nivelkuolaimella saisi ratsastaa myös isoissa kansainvälisissä kilpailuissa. Myös Colliander kertoo olevansa nivelkuolainten sallimisen puolella.

Hagelstam painottaa, että kaikkia hevosia ei voi saada yhtäkkiä samaan muottiin, ja hän peräänkuuluttaa keskusteluun maalaisjärkeä.

”Toivoisin, että tässä osattaisiin katsoa muutakin kuin suuta, kuten että liikkuuko hevonen rentona ja selän läpi”, hän sanoo.