Koulutuomari Maria Colliander haluaa nähdä reippaasti liikkuvia hevosia ja tarkkoja ja jänteviä ratsastajia
Maria Colliander on Suomen pisimmälle edennyt koulutuomari, ja hänet on valittu toiselle varasijalle arvostelemaan Pariisin olympialaisissa. Suorasanainen Colliander on myös suosittu valmentaja ja luennoitsija.Tilaajalle
Maria Colliander on kovan tason koulutuomari ja arvostettu valmentaja. Kuva: Miia LahtinenViime torstaina helsinkiläinen Maria Colliander laskeutui maakuntaan, Keski-Suomeen ja Korpilahdelle, jossa hän esiintyi valmentaen viittä ratsukkoa. Vaikka ratsukot olivat eri tasoilta, samat teesit pysyivät tärkeinä: hevosen pitää kävellä, reagoida apuihin ja liikkua rehellisesti eteenpäin ja ratsastajan pitää olla tinkimätön istumisensa, apujen käyttämisen ja teiden suhteen.
Hevosten suhteen Colliander on vaativa, mutta reilu. Ratsastajalla on oikeus käskeä hevonen juoksemaan ja sijoittaa sen etu- ja takaosa, minne se kouluratsastuksessa milloinkin kuuluu. Napakampaakin apua saa käyttää.
Samalla ratsastajan pitää ottaa huomioon hevosen mielentila. Hevosta pitää yksilöstä riippuen joko rentouttaa tai innostaa menemään. Sen pitää haluta tehdä yhdessä ihmisen kanssa, joten todella tärkeää on kunnollinen kiittäminen.
”Taputa kunnolla, ei yhdellä sormella! Eikö täällä Keski-Suomessa osata kiittää hevosia?” hän sanoi.
Ratsastajan on varottava jatkuvaa vaatimista ja nalkuttamista, eikä hevosta saa ahdistaa. Jos ratsastajalla on koko ajan apu päällä, hevonen kääntyy helposti häntä vastaan.
”On tärkeää, että kun hevoset tekevät oikein tai oikeaan suuntaan, ne saavat vahvistuksen, eikä ratsastus ole aina sitä, että ei riitä, tee enemmän”, hän sanoi.
Jos hevonen pyristelee, esimerkiksi ravisuluissa tarjoaa laukkaa, ratsastajan ei pidä alkaa rettelöidä, mutta ei myöskään katkaista ratsastusta. Taivutuksen voi sitten ratsastaa laukassa.
”On tärkeää, että kun hevoset tekevät oikein tai oikeaan suuntaan, ne saavat vahvistuksen, eikä ratsastus ole aina sitä, että ei riitä, tee enemmän.”
Colliander seisoo rohkeasti myös kauniisti tehtävän ylitaivuttamisen takana.
”Jos ei taivuttele kaulaa, miten kyljet ja selkä voisivat taipua? Ratsastaja voi ottaa ohjan käteen ja viedä käden reilusti sivulle ja liikuttaa oikeasti koko kaulaa”, hän neuvoi.
Hevoselle annetaan myös aikaa lähteä mukaan töihin. Ratsastus alkaa isoilla lempeillä teillä. Eteen-alas on hyvä, mutta korkeakaulaisen hevosen kanssa voi olla järkevää aloittaa korkeammassa ryhdissä, sillä alhaalle ratsastettuna se ehkä vain rullaa itsensä karkuun.
Jos hevonen on laiska, tärkeintä on saada siihen vireyttä ja iloa menemiseen. Aktiivisuus ja halu tehdä jotain ovat jopa oleellisempia kuin liikkuminen koko ajan hyvällä selällä. Ratsastajan täytyy viritellä hevosen henkistä vieteriä: laiskalle hevoselle jo koko pitkä sivu avoa tai sulkua on liikaa.
Laiskan hevosen kanssa tehtiin vaihtoharjoitus: lyhyt halkaisija ja sillä vaihto - voltti pitkälle sivulle – lyhyt halkaisija ja sillä vaihto ja sitten pitkällä sivulla lennätetään laukkaa kevyessä istunnassa eteen niin, että kehutaan hevosta. Eikä kehuta eleettömästi, vaan kunnolla, taputtaen eteen, taakse, kylkiin ja peffan päälle.
Nopeus tuo näyttävyyttä, mitä kouluratsastuksessa halutaan, mutta myös selkeyttä ja iloisuutta menemiseen. Colliander haluaa hevoset esimerkiksi käynnistä raviin isoilla askelilla, ja silloin mieluummin otetaan siirtymisessä riski, että hevosen pää nousee, kuin hinataan pää alas ja lähdetään könkköaskelilla.
”Ja sit mennään! Ja mennään sivulle! Paraatiravia yksi kierros! Komeasti kohti kulmaa!” Colliander ohjeisti ratsastajia.
Nopeus tuo näyttävyyttä, mitä kouluratsastuksessa halutaan, mutta myös selkeyttä ja iloisuutta menemiseen.
Colliander huomautti, että suomalaisten perisynti on unohtaa ratsastaa käyntiä. Hevosen pitää esittää kilpailuissa kolmea erilaista käyntiä, ja niitä pitää harjoitella kotona, että hevonen ei radalla joudu hämmästymään, että mitäs tämä nyt on. Hevosen pää, kaula ja lavat on saatava kunnolla liikkeelle.
Asia pitää automatisoida: kun ratsastaja on selässä, hevonen kävelee kunnolla.
Colliander huomautti, että kun ratsastaja kerää ohjat ja alkaa ratsastaa käyntiä, hän helposti alkaa häärimään jotain käsillään. Sen ehkäisemiseksi kannattaa usein tehdä käynnissä aina heti jokin pieni tehtävä, kuten voltti.
Kouluradalla kulmat ovat paikka, jossa asiat saa valmisteltua, ja ne kannattaa ratsastaa aina treenissäkin huolella ja ajatuksen kanssa. Hevonen ei saa oppia jarruttamaan kulmissa, joten niihin kannattaa ratsastaa myös eteenpäin, lisätä vauhtia kohti kulmaa.
Istunta on tietysti Collianderinkin lempiasia, koska se vaikuttaa kaikkeen. Ratsastajan pitää keinua liikkeen mukana kaikissa askellajeissa. Jos ratsastaja puristautuu, hevonen jännittyy. Istunnan tahti on hyvä apu, sillä hevoset eivät ole vapaaehtoisesti eri tahdissa ratsastajan kanssa. Kevennyksestä on hyötyä monessa paikkaa.
”Mieluummin kannattaa ratsastaa kevyttä ravia vielä seitsemänvuotiaalla hevosella kuin istua alas, kun hevosen selkä on vielä vähän jäykkä”, Colliander sanoi.
Hyvä käsi ajattelee eteenpäin ja päästää hevosen käyttämään ylälinjaansa.
Käsien merkitys on valtava. Hyvä käsi ajattelee eteenpäin ja päästää hevosen käyttämään ylälinjaansa. Ohjilla ei vedetä taaksepäin, vaan ennemmin ne voi ajatella tönköiksi putkiksi, joilla pystyy työntämään hevosen kaulaa ja turpaa pidemmälle eteen.
Käsivarren tulee olla mahdollisimman kevyt ja joustava, ja hartiat tulevat taakse, lapaluut takana lähelle toisiaan. Ratsastajan kyljet tulevat pitkiksi ja korsetti vahvaksi. Ratsastaja ei saa olla niska pyöreänä kuin painijalla, eivätkä hänen kyynärpäänsä saa lähteä sivuun kuin linnun siivet. Ratsastaja on menossa hevosen kanssa samaan suuntaan.
Siirtymiset alaspäin hitaampaan askellajiin tai esimerkiksi keskiravista harjoitusraviin tehdään istunnalla, eikä tuomari halua nähdä jäykistyviä hartioita. Myös hetkellinen reisillä puristaminen toimii pidättävänä apuna, jolla ei häiritä suuta. Ravista käyntiin hevonen puhalletaan työntäen niskaa vähän eteenpäin.
Kädet Colliander haluaa alas, piiloon.
”Korkeat kädet kiinnittävä aina tuomarin huomion ja saavat hänet miettimään, miksi ne ovat siellä ylhäällä”, Colliander sanoi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
