

Montéstakin tunnettu esteratsastaja Miisa Pulkkanen on viettänyt talven Anna-Julia Kontion ja hänen miehensä Jens Vandenberkin tallilla Belgiassa.
Pulkkanen näki viime syksynä Kontion etsivän ratsastajaa kotitallilleen ja päätti käyttää tilanteen hyödyksi. Lentokone Belgiaan lähti lokakuun alussa.
”Intohimosta lajia kohtaan olen täällä, se on aina ykkössijalla. Haluan palavasti kehittyä tässä lajissa. Kun mahdollisuus tuli, en miettinyt”, hän sanoo.

Päivät tallilla ovat pitkiä, mutta Pulkkanen on tyytyväinen. Hän menee aamuisin talliin viimeistään seitsemältä, tekee tallitöitä ja sitten ratsastaa. Omalla listalla on kymmenen hevosta, joista hän ratsastaa kiireisinä päivinä 5–6, mielellään kahdeksan.
”Joskus kuuden aikaan on päivä paketissa”, Pulkkanen kertoo.
Harjoituskilpailuissa käydään melkein joka viikko. Viime viikonloppuna Pulkkanen pääsi starttaamaan myös kansainvälisissä kilpailuissa kolmella hevosella 120–130-tasolla. Hyvin meni: kahdeksassa startissa putosi yhteensä yksi puomi. Edellinen kansainvälinen kilpailu hänellä oli vuonna 2019 Dolandalla.
”Totta kai se oli kauhean hienoa. Tänne tullessani en ajatellut tällaista mahdollisuutta. Valkoiset housut pakkasin mukaan sen varuilta, että jos ne kerran saisi pukea jalkaan”, Pulkkanen paljastaa.
Hän kertoo, että lisämahdollisuuksia kilpailemiseen olisi tulossa hyvinkin, kunhan hän saa jotenkin järjestettyä opiskeluilleen lykkäystä. Jäljellä olisi vielä pari vuotta maisteriopintoja ennen juristiksi valmistumista.
”Nämä ovat valintoja. Välillä on painotettu raviurheilua ratsastuksen kustannuksella ja nyt toisinpäin. Molempia ei voi tehdä samaan aikaan.”
Pulkkanen kertoo, että varsinaisia valmennustunteja hänelle ei pidetä, mutta sekä Kontio että Vandenberk neuvovat ja auttavat ratsastuksessa. Valtavasti inspiroituu ja oppii myös vain katsomalla heidän ratsastustaan ja seuraamalla tallin käytäntöjä.
Hän kertoo, että mitään isoa muutosta hänen ratsastukseensa ei ole haluttu, eikä sen myötä ole tullut isoa ahaa-elämystäkään. Sen sijaan joka päivä tulee pieniä asioita ja vinkkejä. Illalla nukkumaan mennessä jatkuu prosessointi siitä, miltä mikäkin hevonen tuntui ja miten sitä voisi viedä eteenpäin.
”Ehkä ennen muuta olen saanut oman fiiliksen takaisin rutiinin kautta, kun olen päässyt jatkuvasti päässyt tekemään tosi erilaisten hevosten kanssa”, Pulkkanen miettii.

Vaikka hän antaa haastattelun varsin proosallisesti siivotessaan karsinoita, on selvää, että hänen sydämensä sykkii ensisijaisesti hevosille. Juristin ammatti tulee olemaan ennen muuta niiden kanssa toimimisen mahdollistaja.
”Mutta totta kai minulla on myös alaa (oikeustiede) kohtaan kiinnostusta, eihän sitä opiskelua muuten olisi jaksanut”, Pulkkanen lisää.
Ratsastusalan tulevaisuudesta Suomessa hän on huolissaan. Ratsuttajille on töitä maassa vain muutamalle henkilölle ja muuten pitäisi laittaa omat tallit ja paikat. Realistisesti ajatellen ammatti on hankittava muualta.
”Kai se täytyy ajatella, että jollain ratsastus on kustannettava. Jos ajatellaan hevosurheilun tilannetta Suomessa, niin se ei ole paras mahdollinen”, hän huokaa.
Pulkkasen puoliso Patri Filatoff pitää isänsä kanssa ratatallia Turussa, ja sen myötä Pulkkanen on päässyt tekemään uraa myös montéssa. Hän toteaa, että kyllä hänellä on montésatulaankin ikävä.
”Nämä ovat valintoja. Välillä on painotettu raviurheilua ratsastuksen kustannuksella ja nyt toisinpäin. Molempia ei voi tehdä samaan aikaan”, hän sanoo.
Mutta kun paluu Suomeen koittaa, aikoo Pulkkanen palata myös raviradoille.
”Ehdottomasti, jos vaan eivät ajokit ole kaikonneet. Niistä on kova kilpailu, joten on oma juttunsa löytää valmentajat. Mutta eiköhän siellä joku ainakin kotitallilla ole”, hän sanoo.

Kaikkiaan tulevaisuuden suunnitelmat ovat kuitenkin yhtä aikaa selvät ja auki.
”Jos liian tarkasti suunnittelisi tulevaisuuttaan, niinhän enhän minä olisi uskaltanut tätäkään mahdollisuutta käyttää”, Pulkkanen naurahtaa.
”Mutta kyllä se olisi se, että pystyisi mahdollisimman täysipainoisesti olemaan hevosten kanssa sillä tasolla ja systeemillä, kuin on mahdollista. Mihin se sijoittuu, sen aika näyttää.”
Ulkomaille siirtyminenkään ei ole mahdoton ajatus.
”Patrillakin on isoja haaveita hevosurheilun suhteen. Mikään ei ole poissuljettua”, Pulkkanen sanoo.
Kaikkia ajatuksiaan hän ei edes halua julkistaa.
”Ei anneta muiden ihmisten pilata omia unelmia”, hän sanoo hymyillen.