
Sastamalan Kiikoisissa asuva 71-vuotias Esko Härkälä on tehnyt pitkän päivätyön suomenhevosten kasvattajana. Hänen nimiinsä on syntynyt hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen rekisterin mukaan 98 suomenhevosta. Kun lukuun otetaan yhdessä vaimo Hilppa Härkälän kanssa kasvatetut hevoset, määrä kasvaa 48:lla. Naapurissa asuvan tyttärensä Heidi Helmisen kanssa Härkälä on kasvattanut 12 varsaa.
”Lisäksi joitakin varsoja syntyi yhteisomistuksessa nyt jo edesmenneen veljeni Erkin kanssa”, Esko Härkälä muistelee.
Härkälän hevoset ovat aina olleet suomenhevosia.
”En sitä toista rotua ole ottanut edes vaihdossa... Suomenhevonen on ollut niin korvaamaton asia suomalaisille. Sodassakin ne vetivät tykkejä ja olivat kovissa paikoissa. Ja sodasta palattuaan olivat maatilojen töissä, siis ne, jotka selvisivät hengissä. Annan suuren kunnian suomenhevoselle.”
Härkälä kuuluu siihen maaseudun sukupolveen, joka on ehtinyt tehdä maatilan töitä hevosilla.
”Aikanaan isä teki kaikki peltotyöt hevosilla, traktorit tulivat vasta myöhemmin. Olen itsekin kylvänyt, jyrännyt ja äestänyt hevosella, kyntöäkin olen kokeillut. Ja tietysti ajanut metsästä puita.”
Härkälän ensimmäinen kasvatti on syntynyt tilastojen mukaan 1981. Kasvatteihin on osunut mukavasti menestyneitä ravureita vuosikymmenten varrella.
Esimerkiksi tamma Passin Liina voitti vuonna 2009 nelivuotiaana Satakunta-ajon ja juoksi 2 100 metrin tasoitusajossa edelleen voimassa olevan Suomen ennätyksen 1.26,9. Tamma Ponten Piku puolestaan oli Kriteriumin finaalissa jo 1991.
Pitkän kasvatustyön helmi on vuonna 2018 päivänvalon nähnyt Lipassi. Ori aloitti viime vuonna kilpauransa kolmella voitolla ja on nyt nelivuotiaiden kärkinimi, kun se kaksi viikkoa sitten seppelöitiin tärkeimmän ikäluokkakilpailun Kriteriumin voittajana.
Heikki ja Riitta Hoffrenin omistama Apassin ja Kihiliinan jälkeläinen kuuluu suurten suomenhevoslahjakkuuksien joukkoon. Härkälät arvostavat Kriteriumin voiton erittäin korkealle.
”Heikki osti Lipassin ja saman ikäisen Väiskin Passin jo kesävarsana. Hienosti hevonen on pärjännyt”, Esko Härkälä myhäilee.
”Esko on tehnyt ison työn hevosten kanssa vuosien mittaan, joten kyllä tämmöinen onnistuminen lämmittää. Onnittelujakin on tullut aivan mahdottomasti hevosihmisiltä ympäri maata”, itsekin käytännön hevosihmiseksi tunnustautuva Hilppa Härkälä sanoo.
”Jos tietäisi, että varsat menevät aina kaupaksi, niin mikä siinä, vaikka näitä olisi enemmänkin.” Esko Härkälä
Härkälät pitivät aiemmin kymmenien vuosien ajan lypsykarjaa. Lehmistä on luovuttu joitakin vuosia sitten, mutta hevosten heinät ja kaurat korjataan edelleen omilta pelloilta.
Tällä hetkellä tilan tarhoissa ja laitumilla on yhteensä 22 hevosta. Tämänkesäisiä varsoja on seitsemän. Loput ovat siitostammoja ja niiden vanhempia varsoja.
Mittakaava on Esko Härkälän arvion mukaan sopiva, hevosmäärää ei ole tarkoitus ainakaan kasvattaa. Joitain vanhempia tammoja on tarkoitus laittaa poiskin syksyn mittaan.
”Jos tietäisi, että varsat menevät aina kaupaksi, niin mikä siinä, vaikka näitä olisi enemmänkin”, mies sanoo.
Varsat hän myy mieluiten jo niiden syntymävuonna. Viime vuonna kauppa kävi hyvin, mutta tänä vuonna varsoja on vielä myymättä.
”Onneksi niissä on paljon Lipassin sukulaisia, luulisi niiden ajastaan menevän.”
Suomenhevosten sukulinjojen kaventuminen tuo huolta myös pitkän linjan kasvattajalle.
”Jos näin jatkuu, niin millä astutetaan kymmenen vuoden päästä? Kyllä orien tammamäärän rajaaminen on hyvä asia”, Härkälä tuumii orikohtaisesta sadan tamman maksimista.