Useimmilla valmennettavilla ravihevosilla ajetaan Ruotsissa kaksi kertaa viikossa hiitti eli lyhyt, intensiivinen treeni, jossa syke on yli 200 lyöntiä minuutissa. Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tutkimukseen mukaan otetut 76 hevosta valittiin eri tavoin hevosia ruokkivilta valmentajilta sen mukaan, miten paljon ne saivat tärkkelystä vuorokaudessa. Ruokinnan mukaan hevoset jaettiin kolmeen eri ryhmään.
Kaikki hevoset olivat ravivalmennuksessa ja niillä oli ajettu hiittejä ja lähes kaikilla oli startattu tutkimuksen aikaan tai niillä kilpailtiin tutkimusta seuraavina vuosina. Hevosten iät vaihtelivat kahden ja 12 vuoden välillä. Joukossa oli tammoja, oreja ja ruunia. Näytteitä otettiin kahdesti kuukauden välein.
Näytteenottopäivinä kaikilla hevosilla oli hiitin tai startin aikana sykemittarit. Verinäytteet otettiin 10–60 minuuttia ennen rasitusta hevosen ollessa levossa ja 9–25 minuutin sisällä intensiiviharjoituksen jälkeen.
Hiitin jälkeen vähiten tärkkelyspitoista väkirehua saaneilla hevosilla oli alhaisimmat lihasentsyymiaktiivisuustasot veriplasmassaan. Korkeat lihasentsyymiarvot viittaavat lihassolujen vaurioitumiseen.
Keskeinen tulos tutkimuksesta olikin, että vähäinen tärkkelyksen saanti vähentää hevosen lihaskudoksen hajoamisriskiä, kun taas tärkkelyspitoisten väkirehujen syöttäminen korkean suoritustason hevosille voi lisätä lihassoluvaurioiden riskiä.
”Tämä on tärkeää tietoa, koska tietoiset ruokintastrategiavalinnat vaikuttavat hevosen kestävyyteen ja terveyteen”, tutkijat toteavat.
Tutkijat eivät tällä hetkellä tiedä, mikä tämän aiheuttaa. Tärkkelyksen yhteys lihasvaurioihin voi heidän mukaansa liittyä korkeampaan niin sanottuun hapettumisstressiin tai korkeampiin maitohappopitoisuuksiin harjoitusten aikana. Aiemmissa tutkimuksissa maitohappopitoisuuden ja korkean tärkkelyksen saannin yhteys on todettu.
Tutkimuksessa tammojen tärkkelyksen saanti oli keskimäärin alhaisempi kuin orien ja ruunien. Tästä huolimatta tammojen lihasentsyymiaktiivisuus oli korkeampi hiitin tai kilpasuorituksen jälkeen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tammoilla on suurempi riski kehittää lihasongelmia kuin oreilla ja ruunilla, minkä tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat.
Tutkijoiden mukaan lihasvaurioiden vähentäminen kilpahevosilla, joiden palautumisaika harjoitusten välillä on lyhyt, on kiinnostuksen kohteena.
”Tämä tutkimus osoittaa, että yksi strategia lihasvaurioiden vähentämiseen voisi olla energia-aineenvaihdunnan muuttaminen vähän tärkkelystä sisältävillä ruokavalioilla. Yksi tapa tähän on lisätä paljon energiaa sisältävän karkearehun osuutta ruokinnassa ja vähentää tärkkelyspitoisia rehuja vastaavasti”, tutkijat ehdottavat.
Vinkkinä käytännön ruokintaan he ehdottavat, että heinäpelleteillä ja -kuutioilla saadaan lisättyä karkearehun syöntiä, mikäli hevonen ei muuten tunnu syövän riittävästi heinää.
Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on SLU:n asiantuntijoiden mukaan osoitettu, että valmennettavien lämminveriravureiden vapaaehtoinen heinän syönti lisääntyy pihattoryhmissä verrattuna yksittäisissä karsinoissa pidettäviin hevosiin.
SLU:n tutkimus julkaistiin kesäkuun alussa Journal of Animal Physiology and Animal Nutrition -tiedelehdessä.
Linkki englanninkieliseen tutkimukseen
