
Yleinen trendi Suomessa ja myös muualla kärryurheilevassa maailmassa on, että kilvanajo huipputasolla keskittyy yhä harvemmille ohjastajille. Viime sunnuntaina ajettu Suur-Hollola-ajon finaali oli tästä hyvä esimerkki.
Kisan kahdentoista ohjastajan joukossa oli kahdeksan eniten Suomessa kilpaa tänä vuonna ajanutta ohjastajaa. Heidän lisäkseen ohjastajien joukossa olivat tutut menestysnimet Iikka Nurmonen ja Juha Utala sekä isänsä Pekka Korven valmentamaa Run For Royaltya ajanut Janne Korpi.
Tusinan kuitenkin täydensi isoissa kisoissa harvinaisempi nimi. Alma Cotterin Suur-Hollola-finaalin kymmenenneksi ajanut Markus Rauhala ohjasti suurkisassa vasta kauden seitsemännen kilpailunsa.
Vielä lauantain karsinnoissa Markus Rauhala ei ajanut Timo Korvenheimon valmentamaa Alma Cotteria. Tilaisuus aukesi Rauhalalle, kun Alma Cotteria karsinnassa ajanut Jarmo Saarela valitsi finaalin ajokikseen Irina Sarinin valmentaman Amazing Playerin.
Ennen karsintoja Markus Rauhala ei ollut miettinyt mahdollisuutta päästä ajamaan finaaliin. Aivan puskista komennus ei hänelle kuitenkaan tullut.
”Karsintojen jälkeen minulle tuli vähän sellainen aavistus, että Timo voisi laittaa minut ajamaan tammaa finaalissa. Hienoltahan se tuntui, kun näin tapahtui”, Rauhala kiittelee.
Markus Rauhala oli Timo Korvenheimolle luonteva valinta, sillä Rauhala on jo kahdeksan vuoden ajan työskennellyt koko- tai osa-aikaisesti Korvenheimon palveluksessa.
”Teen nykyään Timolla kolmena arkipäivänä töitä. Minulla ei ole passihevosia, mutta kengitän esimerkiksi kaikki Korvenheimon hevoset. Lisäksi olen ajoapuna sekä teen tallihommia tarpeen ja kysynnän mukaan”, Rauhala kertoo.

Ensi kuussa 38 vuotta täyttävä Markus Rauhala on ajanut yli 400 kilpailua ja 21 voittoa. Vaikka Suur-Hollola-finaali oli hänen uransa ylivoimaisesti suurin kisa, 80 000 euron ykköspalkinnosta ajaminen ei tuonut lisäpainetta.
”Ei noin kovassa lähdössä ollut mitään menestysodotuksia tai paineita, varsinkaan kun Alma Cotter sai kasiradan. Omistaja Kauko Sokkanenkin oli finaalin jälkeen tyytyväinen, kun emme olleet viimeisiä. Hieno kokemus finaalin ajaminen joka tapauksessa oli.”
Markus Rauhala on työskennellyt hevosten parissa käytännössä koko aikuisikänsä, mutta taustaltaan hän on kaupunkilaispoika. Vielä yläasteikäisenä hän ei ollut lainkaan käytännön tekemisissä hevosten kanssa.
”Isän kanssa olin kyllä käynyt raveissa monesti, eli laji sinällään ei ollut vieras. Hevosten käsittelystä tai niiden kanssa työskentelemisestä minulla ei kuitenkaan ollut hajuakaan”, hän kertoo.
Yläasteen viimeisellä luokalla jatko-opintoja miettiessään Rauhala kuitenkin kiinnostui maatalousalasta.
”Koulunkäynti oli minulle aika helppoa, mutta halusin opiskella jotain käytännönläheistä alaa. Menin maatalouspuolen kouluun ja siellä valitsin suuntautumisvaihtoehdoksi hevosalan. Sen jälkeen olenkin tehnyt enimmäkseen hevoshommia.”

Koulusta valmistumisensa jälkeen Rauhalan ensimmäinen työpaikka oli tuolloin ammattivalmentajana toimineen Samuli Innasen talli Nastolassa. Rauhala työskenteli Innasella useamman vuoden, mutta Innasen lopettaessa ammattivalmentajana myös Rauhala teki välillä muita töitä.
Muutaman vuoden tauon jälkeen veri kuitenkin veti täysipäiväisesti takaisin raviurheilun pariin.
Nykyisin Rauhala tekee omasta halustaan osa-aikaista työviikkoa Korvenheimon tallilla. Jäljelle jäävän ajan vievät hänet omat valmennettavansa.
Nyt Rauhalan valmennuslistalla on neljä hevosta, mutta varsojen opetusaikaan niitä oli keväällä tuplasti sen verran. Hevoset asuvat Orimattilan hevoskylässä Tommi Mäenpään tallista vuokratuissa karsinoissa.
”Puolisoni auttaa omien valmennettavien kanssa, ja meillä on muutenkin hyvä porukka auttamassa ympärillämme”, Markus Rauhala kiittelee.
Rauhala kehuu Orimattilan hevoskylän valmennusolosuhteita sekä sijaintia.
”Ei missään päin Suomea ole paremmin pidettyjä ajopaikkoja kuin hevoskylässä”, hän olettaa.
”Ratamestari Erkki Suhonen hoitaa paikat kolme kertaa päivässä. Myös kilpailumahdollisuudet ovat Orimattilasta hyvät, 120 kilometrin säteellä on todella monta rataa.”
Vaikka raviurheilu on koko ikänsä Lahden seudulla asuneelle Rauhalalle intohimo, suhtautuu hän kuitenkin realistisesti lajin tulevaisuuteen. Hän nostaa esiin sekä taloudelliset uhkakuvat että raviurheilun yhteiskunnallisen aseman tulevaisuudessa.
”En ikävä kyllä ole kovin toiveikas raviurheilun kehityksen suhteen”, hän myöntää.
”Omaa toimintaa ei ole tarkoitus suuremmin laajentaa, sillä en halua sitoa liikaa talouttani raviurheilun tulevaisuuden varaan. Taloudellisten riskien lisäksi tulee usein mietittyä, kuinka yhteiskunta suhtautuu eläimillä kilpailemiseen tulevina aikoina. Sekin voi nousta aika isoksi kysymykseksi.”

Samalla Rauhala korostaa raviurheilun hienoutta.
”Tietysti toivon, että saan tulevaisuudessakin leipäni raviurheilusta, mutta samalla pitää osata pitää myös muita vaihtoehtoja jollain lailla auki.”
Samanlaisella realismilla Rauhala suhtautuu myös kilvanajoon. Muuta vuosi sitten hän ohjasti yli 50 startin kausia, mutta viime vuosina kilpailumäärät ovat tippuneet.
Taustalla on myös uudenlainen elämäntilanne.
”Saimme esikoisemme viitisen vuotta sitten, ja lapsen syntymän myötä päätin, että en käytä iltojani raveissa kiertämiseen lainaohjastajana. Voisin ehkä saada kasaan 100 starttia kaudessa, mutta en halua olla se, joka kuusikymppisenä harmittelee, ettei tullut oltua lapsen kanssa kotona, kun kiersin sen ajan ympäri Suomen ohjastettavien perässä.”
Keskiviikkona Rauhala kuitenkin matkaa Vermoon sekä valmentajan että lainaohjastajan ominaisuudessa. Hänen oma valmennettavansa Angel Face starttaa Tino Paldanin ohjastamana neljännessä T65-kohteesa. Rauhala itse ajaa seuraavassa lähdössä Timo Korvenheimon valmentamaa Sahara Visionia.
Angel Facen Rauhala odottaa olevan hyvältä lähtöpaikaltaan totokamppailussa.
”Sillä on ollut lihasarvo-ongelmia, mutta olemme löytäneet sille sopivat valmennussysteemit”, hän mainitsee.
”Sahara Visionille taas sopii pitkä matka. Ajellaan sisärataa pitkin, ja katsellaan lopussa kuinka paljon voimia hevosella on jäljellä.”