Ruotsi palkitsi suomalaisen

Ruotsin ratsastajainliitto jakoi toissa viikolla ensimmäistä kertaa eliittiratsastajan arvonimiä. Kolmen ensimmäisen palkitun joukkoon kuului Piia Pantsu-Jönsson.

Toiset kaksi olivat kouluratsastaja Jan Brink ja esteratsastaja Rolf-Göran Bengtsson. Palkinnon perusteissa mainittiin muun muassa Pantsun kilpailutulokset ja hänen roolinsa ratsastuksen opettajana Flyingessä.

Ruotsi on tällä hetkellä maailman paras esteratsastusmaa. Pantsun mukaan ”Ruotsin ihme” muodostuu siitä, että kaikki tekevät tosissaan, johto on hyvä ja valmennus toimii. Kaikki ovat myös sitoutuneita nimenomaan urheiluun. Jotain tästä kertoo se, että Pantsun miehen Fredrik Jönssonin ykköshevosesta Cold Playsta kerrotaan tarjotun aikanaan 9 miljoonaa euroa, mutta sitä ei myyty, että se olisi voittamassa Ruotsille olympiakultaa Tokiossa.

Pantsu siirtyi kenttäratsastuksesta esteratsastukseen vuonna 2007. Esteillä hän ei noussut mestaruuskilpailutasolle, mutta päätöstään hän ei ole silti katunut hetkeäkään. Siihen aikaan kenttäratsastus tuntui menettävän roolinsa Ruotsissa, ja Pantsu ajatteli, että hänen pitää joko muuttaa Englantiin tai muuttaa lajia.

Kenttäratsastuksessa hän valmentaa Norjan maajoukkuetta.

”Silloin kun kenttäratsastus on hyvää, se on todella nautittavaa katsoa. Mutta radoilla on liian paljon niitä, jotka eivät ole valmiita tehtäviin. Silloin se ei ole tv-ystävällistä”, Pantsu sanoo.

Hevosalan sosiaalinen lisenssi eli alan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys on Pantsulle tutuksi käynyt asia.

”Kun toimin Flyingessä, kaiken on oltava läpinäkyvää. Se on tehnyt aika varovaiseksikin”, hän sanoo.

Pantsu kertoo pyrkivänsä aina kunnioittamaan hevosen ikää, koulutustasoa ja rakennetta. Toisaalta kun hän on tottunut katsomaan laitumella riehuvia kolmevuotiaita hevosia, hän ei osaa pitää ongelmana sitä, kun ihminen sanoo päälle juoksevalle hevoselle, että tästä ei sitten tulla.

Hyvinvoinnin kannalta hyvä ratsastus on oleellinen asia, ja siinä yksinkertainen on parempi. Tarvitaan hyvin istuva ratsastaja ja oikeaoppinen ratsastus, jossa uskalletaan myös mennä ulos ja laukata siellä. Liikkuva hevonen on onnellisempi kuin lihava ja vatsahaavainen, joka kävelee tallista suoraan maneesiin ulkona käymättäkään.