Shakki ja matti: Örjan Kihlström on vienyt raviohjastamisen taidon uudelle tasolle

Örjan Kihlström on todennäköisesti 2000-luvun arvostetuin raviohjastaja Pohjoismaissa ja laajemminkin. Kihlström on tullut tunnetuksi kliinisen tarkoista ratkaisuistaan ravilähtöjen aikana ja hyvästä onnistumisprosentistaan, joka vain kasvaa suhteessa palkinnon suuruuteen.

Huomion kiinnittää myös, ettei hän leiju tippaakaan. Mikä mies on tämä Örjan, joka tulee, matittaa vastustajan ja poistuu paikalta ilman suuria eleitä?

Esimerkiksi Pohjoismaiden eniten voittoja ohjastanut kuski, Jorma Kontio, on joskus spontaanisti puuskahtanut: ”Jos Örjan on jossain lähituntumassa, kun kaarrutaan loppusuoralle, hän tulee ohi aina.” Kontio on asunut perheineen Ruotsissa koko 2000-luvun ja tietää, mistä puhuu.

Toki Jorma Kontio on itsekin ollut joskus ensimmäisenä maalissa useasti: pian tulee 12 000 voittoa koko uralla täyteen ensimmäisenä Pohjoismaissa. Voittojen määrässä Kihlström on tällä hetkellä 7500 paikkeilla urallaan, eikä hän todennäköisesti tule yltämään Kontion lukemiin. Nykyisellä vuosituhannella maailmasta ei kuitenkaan löydy ainakaan montaa arvostetumpaa ohjastaiteilijaa kuin Kihlström. Ajajaliigavoittoja on liuta, mutta niitä enemmän mies tunnetaan loputtoman pitkästä suurkilpailuvoittojensa luettelosta.

Viime vuosituhannella Örjan Kihlström sai lempinimen ”Gubben i lådan” eli vapaasti suomennettuna vieteriukko, joka ponnahtaa laatikosta ulos. Tämä viittasi Kihlströmin kykyyn piilottaa yllättäjiä usein sisäradan syövereihin tai muuten parijonoon loppusuoralle asti ja ennen kaikkea taitoon saada hevoset loppumetreillä ylivoimaiseen vauhtiin. Mistä ”se” oikein tuli, kuului usein vastustajien tai totopelaajien suusta?

Viime vuosikymmeninä lempinimi on jäänyt taustalle. Kihlström on päässyt ansaitusti ohjastamaan Euroopan huippulähtöjen ykköskorin hevosilla ja kehittänyt shakkipelin vivahteita edelleen: miten maksimoida huippuhevosen onnistuminen suuren palkinnon kisassa? Shakki ja matti: kerta toisensa jälkeen mies vääntää vastustajat siltaan!

Minkähän siirron tekisi seuraavaksi? Örjan Kihlström harkitsee jokaista vastausta tarkkaan, kuten jokaista manööveriään kilparadallakin. Kuva: Thomas Blomqvist

Ivar Örjan Kihlström näki päivänvalon Bollnäsissa Ruotsin suurten ravinimien, kuten Nordinin veljekset Sören, Gösta ja Gunnar, Stig H. Johansson ja Jan-Olov Persson, synnyinseuduilla. Bollnäs sijaitsee reilun 50 kilometrin päässä Hudiksvallista, missä seudulla muut edellä mainitut ovat syntyneet ja osaksi vaikuttaneetkin. Isä Ivar Kihlström siirtyi Solvallan valmentajaksi pääkaupunkiin Tukholmaan pojan ollessa kaksivuotias, ja Örjan kasvoi mieheksi käytännössä Solvallan tallialueella.

Örjan Kihlström on siis todellinen Solvallan ihminen, ja millä tavalla hän onkaan kirjoittanut tulikirjaimin nimensä kyseisen raviurheilun Ruotsin kansallisareenan historiaan. Viidesti hän on juhlinut kaikkein pyhimmän, Elitloppetin, voittoa. Daniel Redénin valmentaman Propulsionin 2020 voitto tosin otettiin valjakolta pois jälkikäteen, koska amerikkalaisoritta oli hoidettu kielletyllä tavalla sen viettäessä vielä varsavuosia rapakon takana.

”Olen tiennyt sen, että työni tulee olemaan hevoset, jokseenkin niin kauan kuin olen osannut sanoa nimeni”, Örjan Kihlström kertoo hymyillen.

”En ollut montaakaan vuotta, varmaan viisi tai alle, kun pääsin enoni kanssa ajamaan ardennereilla, isoilla työhevosilla, puukuormaa kesällä synnyinseudulla. Sain pitää ohjiakin.”

”Solvallassa olen tosiaan viettänyt aikaa ehkä enemmän kuin missään muualla. Toisaalta isäni siirsi tallinsa kesäksi aina takaisin kotiseudulle Bollnäsiin, joten se on myös yhtä lailla kotiratani, jossa pääkaupunkiin muutosta huolimatta olen viettänyt paljon ikimuistoisia aikoja. Siksi esimerkiksi Deliciouksen ME 08,6 kesällä 2015 tuntui jotenkin erityiseltä.”

Lauri Hyvönen haastattelee Örjan Kihlströmiä keväällä 2023, kun mies oli voittanut Mister Herculeksella Seinäjoki Racen. Kuva: Elina Paavola

”Hevoset tuntuivat hirmuisen kiinnostavilta ihan pienestä pojasta alkaen. Toisaalta kilpailujen tunnelma imi mukaansa jo ennen kuin ajoin kilpaa itse. Oli huikean jännää niinä päivinä, kun isä ohjasti kilpaa. Jotenkin hevoset ja kilpailujen tunnelma ovat vain vetäneet magneetin lailla minua. Koulun alussa lääkärintarkastuksessa kysyttiin tulevaa ammattia: ravivalmentaja. Se oli ollut siinä vaiheessa jo pitkään selvää minulle.”

”Aikaisin kouluikäisenä pääsin myös ohjastamaan ravureita varsinkin kesäisin Bollnäsissa. Suvun tallit olivat muutaman kilometrin päässä radasta. Normitreenit ajettiin metsätiellä, mutta vauhtiajokin oli jo aikaisin kuvassa mukana.”

”Hevoset kävelytettiin Bollnäsin radalle. Siinä oli pikkutietä ja asfalttitien ylikin mentiin. Yläasteikäisenä tallityöt Bollnäsissa olivat sitten jo kesätyönä. Aika hurjaakin hommaa näin jälkeenpäin ajatellen ajaa ilman kypärää lyhyistä kärryistä hevosella osin liikenteen seassa raviradalle, mutta silloin ei mietitty niin paljoa turvallisuutta. Toisaalta Tukholman päässäkin tulin tallille suoraan koulusta jokseenkin joka päivä.”

Myös kylmäveriset ovat tuttuja ajettavia Örjan Kihlströmille. Kuvassa hän valmistautuu vuoden 2022 Elitkampeniin norjalaistamma Åsrud Viljan kanssa. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Monesta suomalaisesta ja ruotsalaisesta ohjastajalegendasta arvioidaan, että kun he ovat nuorempana ajaneet hieman haastavammilla ajettavilla suomenhevosilla tai kylmäverisillä, taito ohjastaa kaikenlaisilla hevosilla on kasvanut. Hälsinglandin alue parisataa kilometriä pohjoiseen Tukholmasta itärannikon tuntumassa on perinteistä kylmäveriseutua, ja sieltä on tosiaan moni kova varsinkin 1900-luvun ravinimi naapurimaassa kotoisin.

”Oli meillä joskus kylmäverisiä, mutta minun aikanani on ollut kuitenkin valtaosaltaan lämminverisiä. Isoisä itseasiassa oli ratkaisevassa roolissa siinä, kun hän kasvattikin hevosia. Hän sanoi muun muassa, että jos me pärjäisimme kylmäverisillä, joku sanoisi kuitenkin, että olemme sekoittaneet joukkoon lämminveristä. Eli hänestä oli sama sitten ajaa kilpaa lämminverisillä, niin ei tulisi sanomista, jos pärjäisimme.”

Alkuun Örjan Kihlström pyrki nimenomaan ravivalmentajaksi isänsä Ivar Kihlströmin ja setänsä Börje Kihlströmin tavoin. Koulu ei suuremmin kiinnostanut, vaan peruskoulun jälkeen Örjan aloitti työt isänsä tallilla ja sai ajaa kilpaakin pian.

”Ensimmäisessä startissa tuli laukkaa. Aika pian hommasta alkoi kuitenkin tulla tuloksia. Taisi olla viides starttini, kun voitin isän tallin Jarramasilla. Olin kuitenkin aika kärsimätön kaveri siinä vaiheessa ja se aika ensimmäisestä startista ensimmäiseen voittoon tuntui niin pitkältä, että ehdin ajatella, että eihän tästä tule mitään: täytyy keksiä itselleen vissiin jotain muuta tekemistä kuin hevoset. Jarramasilla oli vähän odotuksiakin pärjätä. Onneksi onnistuin, niin innostus säilyi.”

Suuret saavutukset ja kokonaiset urat voivat joskus olla pienestä kiinni.

”Jarramas oli isän valmennettava. Hän on muutenkin vaikuttanut luonnollisesti eniten uravalintaani ja osaamiseenkin. Hän opetti kaiken perustaidon a:sta ö:hön ja itse asiassa hänen kilvanajonsakin on varmasti vaikuttanut minuun. Myös isä tykkäsi ottaa usein alun aika rauhassa hevosilla ja tulla kovempaa lopussa.”

”Tietenkään kaikkia lähtöjä ei voi ajaa samalla tavalla, vaan työkalupakissa pitää olla erilaisia vaihtoehtoja. Omalla urallani on varmaankin ollut merkityksellistä, etteivät vastustajat ole aina pystyneet arvaamaan, millä taktiikalla olen liikkeellä.”

Vastustajille tuttu tilanne maalisuoralla: Örjan Kihlström hivuttautuu edelle ja vain juuri sen verran kuin tarvitsee. Ajokkina on Whothehillareyou. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Seuraavana vuonna, 19-vuotiaana, Örjan Kihlström voitti ruotsalaismedia Travrondenin Kultakello-ajon, perinteisen oppilasohjastajakisan. Siihen aikaan 1980-luvun alussa oppilaita ei näkynyt ihmeemmin lauantailähdöissä, jotka olivat silloin V65-kisoja. Eikä heille varsinkaan järjestetty omia lähtöjä siinä yhteydessä.

”Se tuntui hyvin isolta saavutukselta silloin.”

Nuori Kihlström haaveili omasta tallista, ei niinkään pelkästä kilvanajosta.

Niinpä oma tallinpito alkoi jo 1985, vasta 23-vuotiaana. Kyseinen ikä oli alaikäraja lisenssivalmentajalle tuolloin, ja Kihlström aloitti siis heti kun se oli mahdollista. Hän on ollut jo niin pitkään huipulla ohjastajana, että monet unohtavat tai eivät tiedä, että hänen valmennustoimintansa oli myös erittäin menestyksellistä.

”Se oli hyvin tärkeää matkalla tämän päivän menestyksiin ohjastajanakin. Hieman harmittaakin, kun välillä puhutaan vain minun ohjastajaurastani. Voisin hyvin olla valmentajakin, mutta asiat 1990-luvun puolivälissä menivät vain niin, että minusta tuli pelkkä ohjastaja.”

”Isän oppina tuli muun muassa pyrkimys ymmärtää hevosten ajatusmaailmaa. Isä oli oppinut omat perustaitonsa nuorena työhevosten kanssa. Hän sanoi aina, että ei saa teettää hevosella enempää kuin minkä se jaksaa. Sillä ohjenuoralla se jaksaa tehdä töitä jatkossakin reippaana.”

”Toisaalta lisäoppi jossain muuallakin olisi varmaan ollut arvokasta. Olin pari viikkoa stipendiaattina Sören Nordinin tallissa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ei lisäoppikaan olisi todennäköisesti ollut huono asia.

”Koko ajan olen toki katsellut, mitä muut tekevät kotimaassa ja ulkomailla. Olen napsinut vaikutteita sieltä ja täältä. Ei kuitenkaan ole ketään erityistä esikuvaa, jonka voisin nimetä, isän lisäksi.”

”Isän kilvanajotyylikin on jäänyt selkäytimeen. Hänellä se oli sitäkin, että piti säästää ja kehittää hevosta jatkoa varten, koska samoilla hevosilla mentiin pitkään. Ei mikään hevonen kestä määräänsä enempää maksimitason suorituksia. Samalla tavalla pitää koittaa pitää huolta hevosista lainakuskinakin lopulta, joten ei se niin erilaista ole. Kuitenkin tuo ajatus lähti vähän jo isän maailmankatsomuksesta liikkeelle.”

Örjan Kihlström ja läheinen yhteistyökumppani, ravivalmentaja Daniel Redén juhlimassa Francesco Zetin neljän miljoonan kruunun arvoista Derby-voittoa. Kuva: Ville Toivonen

Örjan Kihlström tuli tunnetuksi valmentajana, joka pärjäsi monenlaisilla hevosilla. Mr Luckenilla (Able Mission) Kihlström voitti Gävle Stora Prisin 1989 ja pääsi samalla hevosella ravureiden epäviralliseen MM:ään Yonkers International Trotiin New Yorkiin syksyllä 1990. Valjakko sijoittui viidenneksi Ranskan Reve d’Udonin voittaessa. Siinä kohtaa ei tullut vielä mieleenkään, ettei nuori ruotsalaisvalmentaja pitäisi tallia jatkossakin. Örjan Kihlströmin tallissa olikin niihin aikoihin enimmillään jopa 85 valmennettavaa.

Myös Örjan Kihlströmin ohjastaman Miss Flaxyn (Tibur), oman valmennettavan, voitto Vincennesissä UET Grand Prixin karsinnassa 1985 oli jo kova saavutus, joka antoi suuntaa tuleville seikkailuille. Kihlström on ohjastanut Ranskan ravien superkisassa Prix d’Ameriquessa jo 16 kertaa ja voittanut sen Maharajahilla 2014. Miss Flaxyn finaalista irtosi nelossija, josta hän omalla valmennettavallaan Pripps Royalilla (Crowntron) pani paremmaksi 1991 samalla radalla: kolmas UET:n finaalissa.

Örjan Kihlströmin ensimmäinen Prix d’Amerique oli vuorossa 10 vuotta myöhemmin Stefan ”Tarzan” Melanderin valmentamalla Igor Brickillä (Super Arnie), jolla Örjan Kihlström oli viides maalissa. Mainitulla Stefan Melanderilla on muuten ansioluettelossaan voitto kolmesta maailman arvostetuimmasta ravikisasta Prix d’Ameriquesta, The Hambletonianista ja Elitloppetista. Örjan Kihlströmillä on ohjastajana kaksi kolmesta: The Hambletonian puuttuu vielä.

”Olinkin tuolloin 1980−1990 täysin fokusoitunut valmentamiseen. Tallissa oli paljon hyviä hevosia jo mainittujen lisäksi. Muun muassa Västerbo Gigolo (Tibur) tuntui siltä, että pärjäämme isoissa ikäluokkalähdöissä ja pitemmällekin. Se voitti Derbyn karsintansa, mutta sitten tapahtui jotain, eikä se voinut juosta finaalissa. En osaa selittää, mitä oikein tapahtui, mutta ori ei palannut tasolleen koskaan. Hevoselta vain katosi tehot.”

Örjan Kihlström on pyörittänyt aikanaan myös merkittävää valmennustoimintaa. Kuva: Thomas Blomqvist

1990-luvulla tapahtui kaksi tärkeää asiaa: Kihlströmit saivat perheenlisäystä ja Örjanin maine kasvoi ohjastajana. 1992 hän voitti ensimmäisen klassisen suurkilpailunsa Stochampionatetin Tommy Hannén valmentamalla Royalingilla. Kyseessä oli varsinainen gubben i lådan -voitto voittajakertoimella 94.

Samaan aikaan alkoi Pohjoismaissakin olla yleisempää, että joku saattoi suunnitella pelkkää ohjastajanuraa. Örjan Kihlström oli silti ensimmäinen Ruotsissa, joka aloitti määrätietoisesti pelkkänä ohjastajana. Suomessa Jorma Kontio suunnitteli samaa kotimaisen ja kansainvälisen ohjastuskysynnän kasvaessa. Ruotsissa Kihlströmin uranvaihdoksen aikoihin nuori Erik Adielsson, hänkin ravivalmentajan Hans Adielssonin poika, suuntasi suoraan koulusta ohjastajauralle.

”Halusin olla perheeni kanssa enemmän ja toisaalta paine ohjastajauralla kasvoi. Oli vakioasiakkaita sillä puolella, kuten Roger Walmann, jonka hevoset pärjäsivät laajalla rintamalla. Leif Rydgren oli ensimmäinen, jonka kanssa sovin, että ajan vakiona hänen hevosiaan.”

”Sitten tuli Stefan Melander ja myöhemmin Stefan Hultman, jotka ovat olleet tosi tärkeitä, kuten on ollut Daniel Redénkin sitten myöhemmin. En minä sitä 90-luvun suunnanmuutosta hirveästi suunnitellut, vaan yksi jos toinenkin asia johti seuraaviin askeliin. Ymmärsin toisaalta kuitenkin, että jos halusin aikaa perheelleni, piti tehdä joku muutos. Sillä tiellä ollaan edelleen.”

Catchdriver-urat olivat siis harvinaisempia siihen aikaan.

”Se tuntui luontevalta, enkä osannut hermoilla talouden kannalta esimerkiksi. Asiakkaita tuli onneksi nopeasti ja tajusin, että ehdin keskittyä tähän työhön vähän entistä huolellisemmin. Tulosta tulikin heti aika mukavasti. Isää huolestutti, että miten tuolla voi tulla toimeen, mutta aika nopeasti hänkin käsitti, ettei hätää ollut sittenkään.”

Don Fanucci Zet voitti St Michelin 2024 Örjan Kihlströmin ohjastamana. Toiseksi kiri Mats Djusen ajama Castor the Star. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Keskittymisestä on tullut entistä tarkempaa uran edetessä. Niinkin sanotaan, että Kihlström herää vasta, kun ykköspalkinto on miljoona.

”Olen koittanut pitää itsestäni entistä parempaa huolta uran edetessä, enkä haluaisikaan ajaa kilpaa ihan joka päivä viikosta. Toisaalta selän kanssa on ollut haasteitakin jo aika pitkään, mutta olen oppinut hoitamaan sitä jumppaamalla ja elämään jollain lailla ongelman kanssa. Toki isosta palkinnosta on vähän jännempää ajaa kuin pienestä, mutta yritän kyllä tehdä parhaani joka kerta kaikilla hevosilla.”

Örjan Kihlström tunnetaan kylmähermoisena suorittajana, joka on voittanut ”kaiken”. Kuinka motivaatio säilyy ja tuntuuko mikään voitto enää miltään?

”Olen innoissani kuin pikkupoika tästä lajista edelleen. Hienot hevoset vain kiinnostavat. Aina kun tulee joku lupaava uusi varsa, tuntuu jännältä miettiä, voisiko tästä tulla uusi tähti, esimerkiksi. Eikä voittamiseen kyllästy koskaan. Uskon että jatkan tätä niin kauan kuin pystyn sitä huipulla tekemään. Terveys on ratkaiseva tekijä uran jatkumisessa.”

Örjan Kihlström kuvailee olevansa pienten eleiden mies. Kuva: Thomas Blomqvist

”Olen ehkä aika pienten eleiden mies, mutta kyllä hyvä hevonen tai onnistuminen ohjastajana tuntuu sisällä edelleen tosi palkitsevalta. Tietenkin ensimmäiset isot voitot ovat jollain lailla ylittämättömiä tunnemyrskyinä. Se Royaling ja From Aboven voitto Elitloppetissa 2003 olivat kovia juttuja.”

”Tunteen määrässä myös Maharajahin Prix d’Amerique -voitto oli aika ylittämätön. Olin ollut oriin ohjastajana sen koko uran. Urassa oli paljon huippuja ikäluokkakisojen voittojen myötä, mutta myös alhoja, kun ongelmat välillä tuntuivat päättävän koko homman.”

”Sitten Vincennesissä oli jännitettävä, oliko Marren vire noussut riittävästi ongelmista johtuneiden taukojen jälkeen. Taktiset valinnat itse kisassa onnistuivat lopulta hyvin, mutta edelleen piti jännätä, miten se kiri irtoaa. Kun se lähti iloisesti, oli tunne huikea. Lähdön jälkeiset hetket olivat melkoista sirkusta. Edelleenkin, kun alkaa miettiä niitä hetkiä, suupielet nousevat.”

Seuraava vuosikuvasto ilmestyy helmikuussa 2025.