Veera Manninen lähtee Pieksämäeltä Pariisin olympialaisiin - rauhallinen ratsastaja ja omalaatuinen hevonen sopivat yhteen

Kenttäratsastaja Veera Manninen ja hänen erityisen herkkä ruunansa Sir Greg kilpailevat ensi kesänä olympialaisissa, jotka ratsastetaan Versailles’n palatsin puistossa. Kenttäratsastus koostuu kolmesta osasta: kouluratsastuskokeesta, estekokeesta ja kenttäkokeesta.

23-vuotiaan Mannisen viisivuotissuunnitelma kohti olympialaisia sujui hämmästyttävän hyvin viime syksyn kahteen viimeiseen kilpailuun saakka. Toiseksi viimeisessä kilpailussa Ranskassa ratsukko kaatui, kun hevoselta oli irronnut kenkä ja se oletettavasti liukastui ponnistuksessa, osui esteeseen ja meni ympäri.

Kaatumisesta selvittiin vammoitta, mutta seuraavissa kilpailuissa, Mannisen elämän ensimmäisissä senioreiden EM-kilpailuissa, Sir Greg liikkuikin huonosti ensimmäisessä verryttelyssä. Sen jalan luukalvosta löytyi tulehdus, ja olympiarankingpisteiden keräämisen sijaan ruuna joutui neljän kuukauden kävelylomalle.

Takapakkien myötä Manninen ehti jo luulla, että Pariisin unelma on haudattava, mutta onnistuneen alkukauden ansiosta ranking-pisteet riittivätkin olympiapaikkaan.

23-vuotias Veera Manninen on kenttäratsastajaksi nuori, sillä lajissa 50-vuotiaskaan ei ole harvinaisuus. Kuva: Petteri Kivimäki

Veera Manninen syntyi Pieksämäellä toiseksi lapseksi isoa lihakarjatilaa ja ratsastuskoulua pitäneeseen perheeseen. Äiti Päivi Manninen harrasti kenttäratsastusta.

”Rintarepussa hän aloitti”, kertoo äiti, joka vauva mukanaan hyppäsi pieniä esteitäkin. Pikku-Veerasta kasvoi täysiverinen heppatyttö. Viisivuotiaana hän sai oman pikkuponin, ja pian hän alkoi kilpailuissa mankua, että koska hän pääsee mukaan kilpailemaan. Vuoteen 2018 asti äiti ja tytär kilpailivat yhdessä, mutta sitten äiti lopetti oman uransa ja siirtyi kokonaan tyttären tukijoukkoihin.

Hän painottaa, että ei halunnut patistaa tytärtään kilparadoille, mutta lapsen omaa intohimoa hän haluaa tukea kaikin voimin. Kansainvälinen kilpaileminen on kallista, pelkästään kilpailumatkoihin menee 20000–25000 euroa vuodessa. Ratsastajainliitolta saatiin viime vuonna pientä rahallista tukea, siihen asti tuki oli vain lähtömaksut ja 600 euroa matkatukea arvokilpailuihin. Vuodesta 2019 saakka on ollut satulasponsori, ja viime kaudelle tuli pari tukijaa lisää.

”Toinen antoi mukaan polttoainekortin Euroopan kisareissulla, muuten en olisi tiennyt, kuinka olisimme saaneet tankin täyteen”, äiti hymähtää.

Veeran isä Petri Manninen työskentelee nykyään kiinteistöhuollossa. Maata on 100 hehtaaria, joista 30 peltoa. Naudoista luovuttiin viitisen vuotta sitten.

Veera on lukion jälkeen opiskellut ratsuttajaksi, ja hän työskentelee kotitallilla välttäen kuitenkin raskaita ja yksipuolisia työtehtäviä. Hän käy muutaman kerran viikossa salilla, ratsastaa viisi hevosta päivässä ja pitää valmennustunteja.

Perheen lisäksi tärkein hahmo Mannisen uralla on valmentaja Petri Tolmunen, joka myös omistaa Sir Gregin.

Veera (vas.) ja Päivi Manninen ovat molemmat lähdössä olympialaisiin, Veera ratsastamaan, Päivi hevosenhoitajaksi. Kuva: Petteri Kivimäki

Millainen Manninen sitten on? Hyvin rauhallinen ja hiljainen. Mielellään sivustaseuraaja, joka antaa toisten puhua. Hän hymyilee paljon, vastailee ystävällisesti ja toteaa, että haastattelut ovat osa urheilua, joten nekin tehdään niin hyvin kuin pystytään.

Samalla hän kilpailee lajissa, joka voi olla hengenvaarallinen. Hermot eivät saa pettää, ja Mannisella ne eivät petä. Kaatumisen jälkeen hän ratsasti samana päivänä saman kurvin heti toisella hevosella hieman pienemmässä luokassa.

”Eräs tosi kokenut kilpailija sanoi viime kesänä, että on niin ihanaa olla Veeran kanssa samassa verryttelyssä, kun hänestä huokuu sellainen rauha muihinkin”, äiti kertoo.

Entä mitä Pariisin jälkeen? Hevosalalle Manninen aikoo jäädä, mutta kilpailemista on todennäköisesti vähemmän.

”Varmaan perheenperustamistakin pitää jossain vaiheessa miettiä”, Manninen yllättää.

Hän meni kihloihin viime kesänä, ja sen takia viime kesän epäonnistuneet EM:t jäivät mieleen myös hyvällä tavalla.

”Menimme kihloihin siellä Ranskassa linnan puistossa. Ei se ollut Casperin (Nykänen) suunnitelmana, mutta hän oli kuitenkin varautunut ottamalla sormuksen mukaan”, Manninen hymyilee.

Veera Mannisen kisakumppani Sir Greg on Saksassa syntynyt ruuna, jonka laadun ammattilaiset näkevät heti ensi askeleesta. Kuva: Petteri Kivimäki

Mannisen kilpahevonen Sir Greg on omanlaisensa persoona. Kun Sir Gregin kenkiä piti saada paremmin jalkaan kansainvälisissä kilpailuissa, puolalaiselta sepältä meni kokonainen tunti kahden naulan vaihtamiseen.

”Se on sellainen. Esimerkiksi kerran kilpailuissa yritimme tehdä niin, että toinen laittoi hokkeja samaan aikaan, kun toinen letitti, Greg meni ihan sekaisin”, Veera Manninen kertoo.

Ratsastettuna ruuna on kuuma, herkkä, pyrkivä ja rohkea. Aika pieni, ja hyvin, hyvin kapea, mistä ei ole ainakaan haittaa teknisillä maastoradoilla.

Sir Gregin löysivät alun perin olympiaratsastaja Elmo Jankari ja hänen kumppaninsa, myös Pariisin olympialaisiin lähtevä kenttäratsastaja Sanna Siltakorpi. He välittivät laadukkaan kenttäratsuaihion ensin toiselle suomalaisratsastajalle. Kesällä 2017 kilpailureissulla Ruotsissa Manninen kävi Sir Gregin selässä kerran, ja se tuntui heti parhaalta hevoselta, jonka satulassa hän on koskaan istunut. Hintalappu vain oli niin suuri, että ruuna päätettiin unohtaa.

Vuoden päästä omistajan äiti näki Manniset kilpailuissa ja kertoi, että nyt ruuna on Suomessa ja he voisivat ottaa sen kokeiluun. Äiti ja tytär ajoivat kotiin, ja molemmilla oli vahva tunne, että se hevonen pitää saada. Heti seuraavana aamuna he ajoivat kolmen tunnin matkan suuntaansa hakemaan Sir Gregiä. Ruuna on huono syömään, ja se oli erittäin kuivassa kunnossa. Tämä ei hälventänyt innostusta, sillä Manniset muistivat, kuinka hieno hevonen voi olla – ja toisaalta päivän kunto laski hintaa.

Vähän myöhemmin Päivi Manninen puhui Veeran valmentajalle Petri Tolmuselle, että Sir Greg on heillä. Tolmunen googlasi suvun ja hevosen taustat ja totesi heti, että voisin lähteä mukaan ostamaan. Äiti-Manninen oli pudota penkiltä, ja lopulta Tolmunen osti Sir Gregin näkemättä.

Yhteiset treenit aloitettiin, ja pian mukaan suunnitelmaan tuli Pariisi. Se oli aluksi kaukainen, vähän hassu unelma, mutta vähä vähältä se tuli lähemmäksi.

Ratsukon treeni on ollut koko ajan hyvin suunniteltua. Esimerkiksi koronatauko 2020 päätettiin olla kotona ja harjoitella laukanvaihtoja, vaikka niitä ei nuorten ratsastajien luokissa ollut. Nyt neljän kuukauden kävelyjaksolla on treenattu pysähdykset erinomaisiksi.

Kilpailukausi alkaa huhtikuussa, ja se sisältää kolmet tai neljät kilpailut ennen olympialaisia, jotka ratsastetaan heinäkuun lopussa.

”Me sovitaan hyvin yhteen. Sir Greg on kiltti ja miellyttämisenhaluinen, mutta omalaatuinen ja hyvin lämpiävä, joten sen kanssa pitää olla rauhallinen itse”, Manninen tiivistää.