Lakiuudistus nostaa kunnallisten eläinlääkäreiden ei-välttämättömien palvelujen hintoja maltillisesti

Kuntien tarjoamat eläinlääkintäpalvelut jaotellaan ensi vuoden alusta lähtien lakisääteisiin, välttämättömiin palveluihin ja niin sanottuihin täydentäviin palveluihin, jotka on lain kirjaimen mukaan hinnoiteltava markkinaperusteisesti.

Kuluneen vuoden ajan kunnallisesta eläinlääkäritoiminnasta vastaavilla 62:lla yhteistoiminta-alueella on tehty alueelliset palvelutarjonnan kartoitukset. Päätökset eläinlääkintäpalvelujen järjestämisestä uuden lain voimaantulon alkaessa on suurimmalta osalta saatu valmiiksi ja julkaistu kuntien verkkosivuilla.

Päätökset sisältävät lakisääteisiä eläinlääkäripalveluja täydentävät palvelut sekä niiden uuden hinnaston. Pääsääntöinen lähtökohta uudella lailla on, että kunnallinen eläinlääkäripalvelu on turvattava tuotantoeläimille entisessä laajuudessaan yhteiskunnan tukemalla hinnalla.

Lemmikkien ja hevosten kohdalla laki rajaa niille kunnissa tarjottavan hoidon välttämättömään hoitoon, joka sisältää eläimen ensiavun ja perushoidon, kuten eläimen yleistutkimukset ja terveydentilan arvioinnit, rokotukset ja loislääkitykset sekä suun terveydenhuollon välttämättömät perustoimenpiteet.

Täydentävä palvelutarjonta ei saa kilpailla alueen yksityisten eläinlääkärien kanssa, mikäli yksityistä tarjontaa on alueella riittävästi. Kilpailurajoituksen vuoksi täydentävinä tarjottavat palvelut kallistuvat. Niiden hintoihin lisätään aluekohtainen, kunnalle menevä klinikkamaksu ja esimerkiksi tuntihinnoitteluun ja laitekäyttöön perustuva maksun korotus.

Eri kuntien ja yhteistoiminta-alueiden hinnoittelupäätöksistä käy ilmi, että täydentävien palvelujen maksujen nostaminen on melko maltillista. Hintojen korotukset menevät kunnille, eivät hoitoa antaville eläinlääkäreille ja vastaanottojen hoitajille.

”Markkinaperusteiseen hinnoitteluun perustuva maksu pyrkii tasaamaan hinnoittelusta johtuvia kilpailueroja julkisen ja yksityisen sektorin välillä, kun tehdään täydentäviä palveluita. Täydentävien palveluiden kohdalla, jos alueella on yksityistä palveluntarjontaa, julkinen puoli toimii kilpailluilla markkinoilla, eikä näitä palveluita voida tuottaa verovaroin tuettuna. Tästä syystä tarvitaan erillinen kunnalle menevä maksu”, avaa Suomen eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Mikko Turku tilannetta.

Hän toteaa, että kunnat ovat olleet itsenäisiä tekemään ratkaisunsa, joten oli hyvin odotettavaa, että erilaisia ratkaisuja myös muodostuu.

”Lisäksi alueet ovat erilaisia sekä tuotantoeläinten että seura- ja harraste-eläinten määrien suhteen että yksityisen palveluntarjonnan suhteen. Termi seura- ja harraste-eläimet kattaa myös hevoset, jotka joskus unohtuvat keskustelusta.”

Tampereen seutu on yhteistoiminta-alueista se, jolle vuodenvaihde tuo kenties eniten rakenteellisia muutoksia.

”On tämä ollut aikamoinen palapeli, täytyy myöntää. Lakimuutos muuttaa valtakunnallisesti kunnaneläinlääkärin työnkuvaa. Pelkoa ja epävarmuutta on varmaan ollut”, sanoo kahdeksan kunnan alueella toimivan Tampereen eläinlääkintähuollon päällikkö Merja Bojang.

Yksi alueen eläinlääkärivastaanotoista, Tampereen Lielahdessa toiminut kahden eläinlääkärin vastaanotto, lakkautetaan vuoden loppuun mennessä. Myös Oriveden vastaanotto lakkautetaan kesällä ja sieltä eläinlääkäri siirtyy Kangasalan vastaanotolle. Kangasalan lisäksi alueelle jäävät vastaanotot Valkeakoskelle ja Urjalaan.

Muutosten myötä suureläinpäivystystä tekevien eläinlääkäreiden määrä putoaa kahdeksasta kuuteen. Seitsemäntenä eläinlääkärinä alueella on yksi vastaanotoilla sijaisena kiertävä eläinlääkäri. Yhteistoiminta-alue sisältää Tampereen, Kangasalan, Oriveden, Juupajoen, Pälkäneen, Valkeakosken, Urjalan ja Akaan.

Bojang toteaa, että palvelukartoituksen jälkeen alueella tehtiin päätökset tarjottavista täydentävistä palveluista. Hevosille täydentävinä palveluina tarjolla ovat yhä esimerkiksi lisääntymiseen liittyvät tarkastukset ja tutkimukset ja lisääntymisongelmien hoitaminen, myös keinosiemennys.

”Tuotantoeläinten ja hevosten osalta ei tule suuria muutoksia. Toki voi olla, ettei alueen eläinlääkäreillä ole enää suuria resursseja hevosiin panostaa”, Bojang toteaa.