Ratsastuksen verotuskäytäntö jumitilanteessa – ”Jos on tarkoitus riidellä verottajan kanssa, pyytäkää veroasiantuntijaa auttamaan”

Hevosalan arvonlisävero on ollut kuuma aihe siitä lähtien, kun noin neljä vuotta sitten verottaja päätti ottaa ratsastustallit tarkastustensa kohteeksi.

Keskustelua on käyty erityisesti siitä, voiko ratsastuksessa tallipaikkaan liittyvät eri palvelut laskuttaa eri arvonlisäverokannoilla, kuten esimerkiksi ravintolalaskussa erotellaan ruoalle ja alkoholille omat veronsa.

Ratsastuskouluyrittäjät taas ovat taistelleet siitä, että pienissäkin ratsastusryhmissä noudatettaisiin alempaa liikuntapalveluiden arvonlisäverokantaa.

Näihin kahteen asiaan saatiin hallinto-oikeudelta viime vuonna hevosalan kannalta positiivinen päätös. Verottaja on kuitenkin ilmoittanut, että se ei aio muuttaa ohjeistuksiaan päätöksen takia.

Nyt asiassa tarvittaisiin korkeimman hallinto-oikeuden päätös, mutta tässä vaiheessa asia ei ole menossa sen käsittelyyn.

BOWA Legalin perustanut verojuristi Paula Bock näkee, että verottaja ei strategisista syistä valittanut päätöksestä, koska se ei halunnut, että päätös vahvistettaisiin viralliseksi ennakkopäätökseksi. Yrittäjä taas ei voi valittaa myönteisestä päätöksestä.

Jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, jokin verotustapaus pitäisi saada korkeimpaan hallinto-oikeuteen tai siellä pitäisi käsitellä jonkun verovelvollisen nimissä tehty ennakkoratkaisuhakemus. Jos tällaisia olemassa olevia tapauksia ei ole, esimerkiksi Ratsastajainliitto ei voi toimia asiassa.

Bock toteaa, että nykytilanteessa yksittäinen yrittäjä joutuu omaan riskinhallintakykynsä perusteella päättämään, noudattaako verohallinnon antamia ohjeita vai luottaako siihen, että myös hänen yritystoimintaansa kohdeltaisiin hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti.

Bock huomauttaa, että vaikka kyseessä ei ole ennakkopäätös, verotettava voi vedota päätökseen, sillä kaikkia tulee verotuksessa kohdella yhdenvertaisesti.

Periaatteessa omaan verotukseen on mahdollista hakea korjausta viimeiseltä kolmelta vuodelta.

”Mutta jos on tarkoitus riidellä verottajan kanssa, pyytäkään veroasiantuntijaa auttamaan. Nämä ovat oikeudellisia riitoja, joihin tilitoimistoissa ei yleensä ole koulutusta”, Bock sanoo.

Hyvin vaikea tapaus ovat tässä vaiheessa erilaiset itse- tai puolihoitotallit. Bock huomauttaa, että niiden lisääntyessä myös niiden verotuskohteluun olisi tärkeää saada järkevä ohjeistus.

Bock kävi webinaarissa läpi myös hevosalan nykyisen verotuskäytännön perusperiaatteet.

Lähtökohtaisesti kylmän tallitilan vuokraaminen on arvonlisäverotonta.

Maneesin ja kentän käyttöoikeus sekä mahdolliset rehumyynnit ovat alennettua, 13,5 prosentin verokantaa.

Erilaisista hoitopalveluista maksetaan yleistä 25,5 prosentin verokantaa. Mahdollisuus jakaa verokantoja riippuu siitä, onko kyseessä palvelu, jonka kuluttaja kokee kokonaisuutena.

Ratsastustunnit ovat lähtökohtaisesti liikuntapalvelua 13,5 prosentin alvilla. Sen sijaan valmennustunnit, joissa opetuksella on iso rooli, arvonlisävero on yleinen 25,5 prosenttia.

Alennettu verokanta koskee palvelua, jolla mahdollistetaan liikunnan harjoittaminen. Tässä ytimessä ovat liikuntatilat – hevosen vuokraamisesta käyttöön maksetaan korkeampaa veroa, aivan samoin kuin vaikka suksien vuokraamisessa.

Esimerkiksi koirien agilityhallin vuokraaminen taas on yleistä verokantaa, sillä verottaja ei katso agilitya samalla tavoin liikunnaksi kuin ratsastusta.

Alemmalla verokannalla liikuntaa saa ohjata, mutta ei opettaa. Golfin yksityistunti on valmennusta, mutta EU-tuomioistuimen mukaan kuntosalin personal trainerin yksityisohjaus katsottiin kuntokeskuksen käyttöön kuuluvaksi liitännäispalveluita.

Bock kertoo, että ratsastuksessa painotetaan sitä, että ratsastaja saa käyttöönsä liikuntatilat, hevosen, mahdollisuuden hoitaa ja myös tehdä opettajan teettämiä ohjattuja harjoituksia. Pääpaino ei ole lajin tehokkaassa ja oikeaoppisessa harjoittamisessa.

Kilpailuun tähtäävä yksityistunti tai kahden hengen tunti voidaan katsoa valmennukseksi, sen sijaan yhdelle ihmiselle järjestettävä tutustumistunti voitaisiin katsoa alennetun arvonlisäverokannan alaiseksi.

Bock kertoo, että asiasta on väännetty verottajan kanssa vuosien mittaan, kun tarkastusten mielivaltaisuudet tulivat ilmi. Välillä verottaja esimerkiksi halusi, että ratsastustunnin verokantaa muutetaan lennossa korkeammaksi, jos isompi ryhmä muuttuukin parin hengen tunniksi sairastumisten takia.

Ratsastuskouluratsastajia taas yritettiin luokitella valmennusasiakkaiksi sen perusteella, että nämä ovat joskus ratsastaneet kilpailuissa.

Ravi- ja ratsuhevosten valmentamiseen, kouluttamiseen ja kilpailuttamiseen liittyvissä palveluissa tilanne on yksinkertainen. Niiden suhteen on olemassa EU-tasolla tehty ratkaisu, että pääpaino on valmennuspalveluiden tarjoamisessa, ja hevosenhoito on liitännäinen palvelu. Siksi niissä noudatetaan yleistä verokantaa, eikä palvelua voi laskuttaa eri verokannoilla.