”Otan koiran mukaan ja keitän nokipannukahvit. Luonto ja hiljaisuus ovat lähellä. Homma on siinä”, Otto Väihkönen kuvailee. Kuva: Otto Väihkösen arkisto
Ravituomari vastasi Lapin kutsuun: ”Luonto ja hiljaisuus ovat lähellä”
Sunnuntaina ravataan kauden ainoat ravit Kittilän Kaukosessa.Tilaajalle
Otto Väihkönen on ymmärrettävästi lumoutunut Lapin maisemista. Kuva: Otto Väihkösen arkistoOtto Väihkönen oli ensimmäistä kertaa raveissa jo sylivauvana 1970-luvun lopussa. Tammapraktiikkaa pitänyt äiti Leena Väihkönen oli lajissa kiinni, ja pikkupoikakin jäi koukkuun raveihin.
”Aloitin ravit pelipuolella. Ajankuluahan se oli yläkouluaikana, mutta parhaana vuonna yläasteella kiersin ravibussilla 103 ravit vuoden aikana. Viikon runko oli tiistaina Teivo, keskiviikkona Vermo, torstaina Jokimaa tai Kouvola, ja viikonlopun 65-ravit, jos ne olivat tarpeeksi lähellä”, Väihkönen naurahtaa.
Lahdesta kotoisin oleva Väihkösen mukaan pahimmillaan raveista kärsi koulunkäyntikin. Luonteva siirto pelipuolelta olivat hevosenhoitajan tehtävät, joita nuorukainen hoiti vuosien ajan Orimattilassa Tapio Perttusen tallilla.
”Tapsa on paras työnantaja, mitä on ollut. Palaute oli kovaa, mutta rehellistä. Se oli hienoa aikaa.”
Kun hevospuolella tunnit tulivat täyteen, Väihkönen suoritti alanvaihdoksen. Vuodesta 2004 nuorukainen aloitti liikuntapaikkojen hoitajana Lahdessa. Samalla alalla mies on edelleenkin.
2010-luvun alkupuolella myös ravihommat alkoivat vetää uudelleen puoleensa. Tällä kertaa Väihkönen kiinnostui ravituomarin tehtävistä.
”Mulla on tuomaritaustaa jalkapallosta ja salibandystä, joten tutun lajin tuomarointi rupesi kiinnostamaan. Suoritin tuomarikurssin harjoitteluineen, ja ensimmäisen kerran olin ravituomarina Jokimaalla vuoden 2013 alussa.”
Tehtävät ravituomarina ja ravien valvojana ovat jatkuneet näihin päiviin asti. Vuonna 2022 raviradat vaihtuivat, sillä edessä oli suuri elämänmuutos.
”Minulla oli ollut pitkäaikainen haave muuttaa pohjoiseen. Onneksi kotoa löytyi tähän vastakaikua. Kun ensimmäisen kerran puhuttiin siitä kotona ääneen, niin puolen vuoden päästä muutettiin Rovaniemelle.”
”Harrastukset ajoivat minut tänne. Kalastus ja syksyiset metsästysreissut. UIkoilmaelämä ja eräily ovat lähellä sydäntäni. Kyllästyin, että pitää ajaa tuhat kilometriä päästäkseen tunturiin.”
Lapissa Väihkösen lempipaikka voi olla hyvinkin lähellä. Riittää, että pääsee hälinästä irti, eikä liikenteen ääniä kuulu.
”Otan koiran mukaan ja keitän nokipannukahvit. Luonto ja hiljaisuus ovat lähellä. Homma on siinä. Mutta tärkeimmät paikat ovat tunturilammet Norjan ja myös Suomen puolella. Vähintään kerran keväässä on päästävä rautupilkille. Kesällä kalastetaan virvelillä.”
Luonnossa samoilun ja ravitoiminnan lisäksi myös jalkapallo on Väihkösen elämässä suuressa roolissa.
”Olen pelannut jalkapalloa kuusivuotiaasta asti. Nykyisin valmennan Rovaniemen Palloseuran junioreita, ja pelaan itse viitosessa maalivahtina.”
Väihkönen toimii sunnuntaina ajettavissa Kaukosen raveissa valvojana. Kokeneen tuomarin mukaan laji on pohjoisessa täysin samanlainen, vaikka puitteet ovat erilaiset.
”Etäisyydet Lapissa ovat pitkiä, ja ravipäiviä vähennetään koko ajan. On huoli, miten laji jatkossa menee täällä. Kaikki jännittää ensi vuoden ravikalenteria.”
”Suuri kysymys on, onko täällä jatkossa vain kesäratoja. Hevosenomistajia mietityttää etenkin talven kilpailumahdollisuudet. Ruotsin puolella Boden pelastaa jonkun verran, mutta sekään ei auta kylmäverisiä. Kesällä ajavat pikkuradat auttavat kokonaisuutta.”
Väihkösen mukaan ammattilaisten mahdollisuudet harjoittaa lajia kapenevat.
”Itselle raviurheilu on toki vain harrastus, ja täälläkin tietysti on enimmäkseen harrastajavalmentajia.”
Kesäravit ovat kokeneelle ravi-ihmiselle rakkaita.
”Kaukonen, Kurtakko, Kemijärvi ja Sodankylä ovat ihan huippuja”, Väihkönen päättää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
