Varsat, joilla ei ole vielä passia, ovat erityistapauksia pitkän varoajan tai teuraskiellon aiheuttavissa lääkityksissä. Kuvituskuva. Kuva: Ville Toivonen
Teuraskiellon pitää aina olla hevospassissa ja passin siellä missä hevonen on
”Hevosen omistajan tekemä teuraskieltomerkintä on kuin zombie, joka vielä jonkin aikaa jatkaa kävelyänsä”, toteaa eläinten lääkitsemisen valvonnassa Ruokavirastossa työskentelevä erityisasiantuntija Saija Kalenius.Tilaajalle
Merkinnän hevosen teuraskiellosta on aina oltava hevospassissa, missään muualla oleva tieto asiasta ei täytä lainsäädännön vaatimuksia. Kilpailevan hevosen lääkekirjanpito on aina pidettävä doping-sääntöjen takia ajan tasalla, vaikka sillä olisi teuraskielto. Kuvituskuva. Kuva: Ville ToivonenVuonna 2021 voimaan tullut koko EU:n laajuinen hevospassiasetus muutti hevosten elinikäisen teuraskiellon merkitsemissäännöksiä. Jo yli kolmen vuoden ajan asetus on määrännyt, että teuraskieltomerkinnän hevosen passiin voi tehdä vain hoitava eläinlääkäri. Passin myöntäjä merkitsee teuraskiellon vain tapauksessa, jossa passi on kadonnut ja se uusitaan.
Saija Kalenius Ruokavirastosta toteaa, että selvästikään asetuksen sisältö ei ole jatkuvasta viestinnästä huolimatta tavoittanut kaikkia hevosenpitäjiä. Toinen hankala asia on määräys siitä, että hevospassin pitää aina olla siellä missä hevonenkin. Esimerkiksi tallipaikalla olevien hevosten passien paikka ei ole omistajan kotona vaan tallinpitäjän huomassa.
”Kaikkein tärkein asia, joka meillä on huolena, on se, että hevospassi on käsillä tilanteessa, jossa hevosta joudutaan lääkitsemään. Tilanne on viime vuosina parantunut, mutta yhä passi usein puuttuu”, Kalenius toteaa.
”On hevosen omistajan vastuulla huolehtia siitä, että passi on aina saatavilla hevosen luona.”
Hänen mukaansa hevosen passi on valvovan viranomaisen näkökulmasta tärkein asiakirja, johon hoitavan eläinlääkärin pitää kirjata hevosen elintarvikekäyttöön vaikuttavat merkinnät. Näitä merkintöjä ovat elinikäinen teuraskielto ja kuuden kuukauden varoajan sisältävät lääkitykset.
Mikäli hevosen passi ei ole käsillä lääkitystilanteessa, vähenee Kaleniuksen mukaan hoitavan eläinlääkärin käytettävissä oleva lääkearsenaali, kun puolen vuoden varoajan tai elinikäisen teuraskiellon sisältäviä lääkkeitä ei voi antaa passittomalle hevoselle. Pahimmassa tapauksessa hevonen saattaa jäädä ilman tarvitsemaansa lääkitystä.
”Passilla ei tee mitään, jos se on omistajalla kotona lukkojen takana ja hevonen on esimerkiksi treenissä, astutuksessa tai kesälaitumella ehkä satojen kilometrien päässä”, hän sanoo.
Kalenius kertoo kokemuksesta, ettei ole suinkaan tavatonta, että hoitava eläinlääkäri tulee tallille, jossa on useita eri omistajien hevosia ja paikalla vain tallinpitäjä tai hoitajatyttöjä. Mutta ei hevosen passia.
”Sitten eläinlääkärin pitäisi tietää, mikä on hevosen historia ja miten sitä saa hoitaa. On hevosen omistajan vastuulla huolehtia siitä, että passi on aina saatavilla hevosen luona.”
Erityistapaus pitkän varoajan tai teuraskiellon vaativissa lääkityksissä ovat varsat, joilla ei vielä ole passia. Nämä voidaan lääkitä, mutta varsa pitää hoidon yhteydessä tunnistaa ja hoitavan eläinlääkärin pitää hoitaa merkintä myöhemmin passiin, kun varsa sen saa.
Kalenius painottaa, että merkintä teuraskiellosta tai kuuden kuukauden varoaikalääkityksestä hevosrekisteriä pitävän hevoskasvatuksen ja raviurheilun keskusjärjestön Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmässä ei ole ainoana merkintänä viranomaiselle ja teurastamolle riittävä.
”Hyvä on, jos teuraskieltomerkintä on Heppa-järjestelmässä, mutta hevospassin merkintää ei mikään korvaa, sillä Heppa ei ole viranomaisjärjestelmä. Heppa-järjestelmä voi joskus olla apuna, jos jossain asiassa on epäselvää.”
”Jos hevonen on kilpahevonen, on mentävä doping-säännöstöjen mukaan.”
Niin kauan kuin hevosella ei ole passiinsa merkittynä elinikäistä teuraskieltoa, se on osa elintarvikeketjua. Kun teuraskielto on merkittynä passiin, ei lääkityskirjanpito viranomaisen näkökulmasta enää ole tarpeellista. Kilpailevilla hevosilla kaikki doping-varoajan aiheuttavien lääkitysten kirjaaminen on kuitenkin välttämätöntä, vaikka hevosella teuraskielto olisikin.
”Jos hevonen on kilpahevonen, on mentävä doping-säännöstöjen mukaan. Kilpaileminen on ihan oma, hevoselinkeinon sisäinen asiansa, koska se ei liity elintarviketurvallisuuteen. Meidän viranomaisten vastuut ja kiinnostus loppuvat siihen, kun eläin poistuu elintarvikeketjusta. Sen jälkeen hevonen on meille kuin kultainen noutaja, koska se ei ole päätymässä elintarvikeketjuun.”
Kalenius toteaa, että hevonen on sikäli poikkeuksellinen eläinlaji, että se voi olla sekä elintarviketuotantoeläin että ei-tuotantoeläin. Kilpailevien hevosten doping-varoaikoja seuraavat säännöstöjen luojat, alan keskusjärjestöt Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto.
Lue Ruokaviraston muistilista hevosen lääkintää koskevista vaatimuksista viraston sivuilta
- Osaston luetuimmat
