Varsojen tunnistajan urakka loppusuoralla

Keski-Pohjanmaan hevosjalostusliiton toiminnanjohtajan Susanna Mastokankaan varsantunnistusurakka alkaa olla lopuillaan tälle vuodelle. Suurin osa alueen tänä vuonna syntyneistä varsoista on tunnistettu, mutta joitakin yksittäisiä voi vielä ilmaantua.

Mastokangas tunnistaa varsoja ja tuontihevosia Keski-Pohjanmaan alueella sekä Kalajoella, Reisjärvellä, Teerijärvellä ja Kruunupyyssä. Hän laskee tunnistaneensa tähän mennessä 31 suomenhevosvarsaa, 31 lämminveriravurivarsaa ja seitsemän ratsu- tai ponivarsaa. Tuontihevosia hän on tunnistanut parisenkymmentä. Aaseja tai muuleja ei tänä vuonna ole ollut tunnistettavana.

”Varsojen määrä on meidän alueella tippunut viime vuodesta noin 30 prosenttia. Ja tämän vuoden astutustietojen perusteella ensi vuodesta on tulossa vielä hiljaisempi”, Mastokangas arvioi.

Tunnistuksen yhteydessä varsasta tarkistetaan väri, kaikki merkit ja karvan pyörteet. Ne merkitään tunnistuslomakkeeseen sekä piirtämällä että kirjoittaen. Varsan hännästä otetaan jouhinäyte, joka lähetetään laboratorioon DNA:n varmistamista varten. Lisäksi varsan niskaan laitetaan mikrosiru, jossa on yksilöllinen numero. Tunnistaja kirjaa tiedot myöhemmin myös raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen sähköiseen rekisteriin.

Jos varsassa ei ole mitään merkkejä, kuten esimerkiksi erivärisiä karvoja tai sukkaa jalassa, merkitään pelkät pyörteet ja niitä vähintään viisi kappaletta.

Susanna Mastokangas varmistaa lukulaitteella, että juuri asennettu mikrosiru toimii. Kuva: Antti Savolainen

Tänä vuonna syntyneet varsat mikrosirutetaan niin sanotulla lämpösirulla. Siitä voi lukea mikrosirunumeron lisäksi hevosen lämpötilan. Perinteiseen peräaukosta mittaamiseen verrattuna lämpösiru on etenkin isoille talleille aikaa säästävä uudistus.

”Sirunlukijoita saa ostaa noin satasella. Se on hyvä huomioida, että sirusta mittaamalla ja perinteisellä mittaamisella saa hieman eri lukemat”, Mastokangas kertoo.

Varsat tunnistetaan yleensä aikaisintaan neljän kuukauden vanhoina. Ennen sitä varsakarva ei ole vaihtunut ja värin määritys voi olla hankalaa.

Mastokangas huomauttaa, että poikkeus vahvistaa säännön. Jos varsalle joudutaan antamaan lääkettä, jonka käytöstä seuraa teurasvaroaika, varsa on mikrosirutettava pikimmiten ja samalla on luonnollista tehdä tunnistuskin kokonaisuudessaan. Tämä johtuu siitä, että hevonen on lainsäädännössä tuotantoeläin, joka voi kulkeutua elintarvikeketjuun.

Tunnistaminen on osa varsan rekisteröintiä. Ensimmäisenä tehdään ilmoitus varsan syntymisestä tehdään Suomen Hippokselle, joka vastaa kavioeläinten rekisterin pidosta. Se on edullisinta kuukauden sisällä varsan syntymisestä tehtynä. Tunnistaminen pitää tehdä 10 kuukauden sisään varsan syntymästä, kuitenkin viimeistään syntymävuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Ravurivarsoilla kilpailuoikeuden saaminen edellyttää varsan syntymätodistuksen lunastamista orin pitäjältä syntymävuoden loppuun mennessä.

”Käytännössä pyrin tunnistamaan varsat syntymävuotensa loppuun mennessä. Vuoden ikäisellä hevosella pitää olla jo oma Hippoksen myöntämä hevospassi, siihen asti se voi liikkua väliaikaisesti syntymätilaltaan tunnistuskopion kanssa. Ja loppuvuodesta passien tekemisessä tahtoo usein olla useammankin kuukauden viive”, Mastokangas kertoo.

Lukulaite näyttää mikrosirun numeron ja varsan lämmön. Kuva: Antti Savolainen

Mastokankaan kokemusten mukaan varsat ovat nykyään pääsääntöisesti käsiteltyjä, eli ne ovat oppineet toimimaan ihmisen kanssa.

”Tunnistajan toiveena on, että varsaa on tosiaan käsitelty säännöllisesti ja sillä pitää olla riimu päässä tunnistettaessa. Sen pitää olla tallissa valmiina ja sillä tavalla puhdas, että merkit näkee myös jaloista.”

”Jos on tiedossa jo etukäteen, että varsan kanssa voi tulla ongelmia, niin sitten vaan varataan riittävästi apulaisia paikalle tai annetaan lisää aikaa varsan käsittelyyn ennen tunnistusajankohtaa. On tärkeää, että varsanpitäjä on rehellinen varsan toimivuudesta, kun tunnistaja ottaa yhteyttä.”

Susanna Mastokangas on myös valmentanut ravihevosia. Nuorempana hän oli armoton Isla J Braven fani ja kävi sen mukana raveissakin. Kuva: Antti Savolainen

Keski-Pohjanmaan hevosjalostusliiton toiminnanjohtaja ja varsojen tunnistaja Susanna Mastokangas on ollut hevosten kanssa tekemisissä lähes koko ikänsä. Hevoset tulivat hänen elämäänsä jo lapsena Halsualla.

”Olinkohan kuuden tai seitsemän vanha, kun minut vietiin ensimmäisen kerran tallille”, Mastokangas muistelee.

Peruskoulun jälkeen tie vei Kaustisen raviopistoon.

”Sinne oli paljon hakijoita, joten todistuksenkin piti olla kunnossa. Se antoi motivaatiota koulunkäyntiin.”

Koulusta hän kävi harjoittelujaksolla Italiassa ja jäi sinne koulun jälkeen neljäksi ja puoleksi vuodeksi hevosenhoitajan töihin. Sitten tie vei Yhdysvaltoihin pariksi vuodeksi.

”Työviisumin saaminen sinne ei ollut helppoa. Muuten olisin siellä varmaan vieläkin. Lähdin sitten kolmeksi vuodeksi matkaoppaaksi ennen kuin palasin Suomeen. Tänne tultuani olin töissä matkailualalla ja kävin vapaa-ajalla talleilla.”

Keski-Pohjanmaan hevosjalostusliitossa Mastokangas on työskennellyt kolme vuotta. Työnkuvaan kuuluvat varsojen tunnistamisen lisäksi muun muassa tamma- ja varsanäyttelyt, ajolupakurssit, toimistotyöt ja yleinen neuvonta. Liiton työ on osa-aikainen ja osittain kausiluonteinen, joten hän työskentelee myös Kauhavan Vuokra-asunnoilla maahanmuuttokoordinaattorina.

Ravituomarina Mastokangas on ollut pian kymmenen vuotta. Kaustisella hän on tuomaristossa kaikki ravit ja jonkin verran lähiseudun raveissakin.

”Siinä saa ihan erilaista näkökulmaa raviurheiluun. Tärkeintä on olla tasapuolinen kaikkia kilpailijoita kohtaan. Kehuja ei paljon tule, mutta pakko raveissa on tuomaritkin olla. Rohkaisen kyllä kaikkia kiinnostuneita mukaan tuomarikoulutuksiin”, Mastokangas sanoo.

Hän kuuluu myös raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen sääntö- ja lisenssivaliokuntaan.