

Natalie Slögs huokaa pitkään puhelimessa.
”Muutamia punkkeja olen ottanut hevosistani irti, mutta ei ollut käynyt mielessäkään, että hevosella voisi olla borrelioosi. Onpas sitä ollut jotenkin hölmö.”
Hänen omistuksessaan varsasta asti ollut, vuonna 2017 syntynyt islanninhevonen Hólmar oireili nelivuotiaasta lähtien eri tavoin. Ensiksi oireet laitettiin nuoren oriin syntymäkodistaan muuttamisen piikkiin. Sinkoilua, pystyyn hyppimistä, kaikin puolin outoa käyttäytymistä hevoselta, joka aiemmin oli ollut lastenkin taluteltavissa oleva nallekarhu.
Koska ongelmat alkoivat pian sen myötä, kun talli vaihtui, niitä pyrittiin ratkaisemaan käyttäytymishaasteina. Kun käsittelykoulutus ei tuonut tuloksia, Slögs varasi hevoselleen klinikalta täydet tutkimukset ja vaihtoi sen kotia pienemmälle tallille.
”Pyysin klinikalla, että kaikki mahdollinen kuvataan, ultrataan, tähystetään ja hampaat katsotaan. Ainut löydös oli tuolloin pienen pieni vatsahaava. Se oli eläinlääkärin mukaan niin vähäinen, ettei hän nähnyt sitä ongelmien syynä. Itse ajattelin tutkimusten jälkeen, että ehkä hevonen on vain todella herkkä.”
Natalie Slögs päätti ruunauttaa viisivuotiaan orinsa, mutta ennen ruunausta kuitenkin astutti sillä oman tammansa.
”Jälkikäteen ajateltuna onneksi, sillä minulla on nyt Hólmarista muistona sen oikein ihana kolmevuotias poika. Tätä osaa arvostaa.”
Ongelmat eivät missään vaiheessa täysin poistuneet, mutta Slögs sai kuitenkin hevosta koulutettua eteenpäin, pääsi kursseille ja kävi yhdet kilpailutkin. Sinkoilu ja muu arvaamaton käytös kuitenkin jatkui.
Hólmarilla kävi hieroja neljän viikon välein. Slögs kertoo, että hierontatilanteessa alkoivat välillä näkyä vapinaoireet.
”Hevonen nojaili ja heijaili hierottaessa ja veti välillä turvan ryntäisiinsä ja kaulan kaarelle. Silloin alkoi etuosan vapina. Ajattelin, että syynä on talvi ja kylmä sää. Alkuun mietittiin myös olisiko tärinä epilepsian kaltaista, mutta se loppui aina kun nosti hevosen pään ylös.”

Hän otti Hólmarin lopulta kotitalliinsa nuoren poikansa seuraksi. Sielläkin kuitenkin tuli ongelmia, sillä Hólmar osoitti aggressiota laumassaan olevaa ponia kohtaan. Omistaja alkoi myös epäillä hevosensa näkökyvyn heikentyneen.
”Kotitallilla huomasin, että aina iltaisin puuroa sisällä syödessä Hólmarin etuosa väpätti. Vapina siirtyi etuosasta taaemmas, ja näytti siltä kuin hevosen maha kouristelisi. Ruuna ei oikein saanut puurojaan syötyä, vaan läpsytteli annoksen pintaa. Väliin sen jalat meinasivat tippua alta.”
Oma eläinlääkäri teki Hólmarille lähetteen klinikalle neurologisiin tutkimuksiin. Vapinan syy ei siellä kuitenkaan selvinnyt, ainoastaan se, että hevosen toimintakyvyssä oli hieman puutteita ja sillä oli jännevamma. Natalie Slögs oli pettynyt. Ei vieläkään, vuosien oireilujen jälkeen mitään tietoa siitä, mikä hevosta vaivasi.
Sitten oma eläinlääkäri sanoi ratkaisevan lauseen: ”Mitä jos poissuljetaan borrelioosi?”
Verikoe kertoi, että borrelioosista oli kysymys, vasta-ainearvot olivat rajusti koholla. Alkoi pitkä lääkityskausi antibiooteilla ja vatsansuojalääkkeillä.
”Useiden viikkojen lääkitys ei tehonnut toivotusti. Eläinlääkärimme totesi, että Hólmarin oletettu neuroborrelioosi oli kroonistunut. Vuosi sitten Hólmar lopetettiin 8-vuotiaana.”
Borrelioosi, bakteeriperäinen
Oireet: jalkaa vaihtava ontuma, jäykkyys, tasapainohäiriöt, kuume, kasvohermohalvaus, silmätulehdus, harvinaisena keskushermostohäiriöt.
Diagnoosi: vasta-ainetestauksen jälkeen erotusdiagnoosi muiden samanlaisia oireita aiheuttavien sairauksien pois sulkemiseksi.
Hoito: antibioottilääkitys.
Anaplasmoosi, bakteeriperäinen
Oireet: kuume, heikkous, tasapainohäiriöt, ruokahaluttomuus, jalkojen turvotus, limakalvojen kellerrys.
Diagnoosi: bakteerin osoittaminen verisivelynäytteestä, PCR tai vasta-ainetestaus.
Hoito: Menee usein ohi itsestään, nuorilla hevosilla yleensä vähäisemmät oireet. Kipulääke- ja antibioottikuuri tarvittaessa.
Piroplasmoosi, bakteeriperäinen
Oireet: akuutissa muodossa kuume, ruokahaluttomus, anemia, limakalvojen kellerrys, turvotuksia, ähkyoireita, hengitysvaikeuksia. Kronisessa muodossa lievä ruokahaluttomuus, suorituskyvyn lasku, laihtuminen.
Diagnoosi: alkueläimen osoittaminen verisivelynäytteestä PCR tai vasta-ainetestaus.
Hoito: yksi tehoava lääke, sairastunut hevonen jää usein taudin kantajaksi.
Puutiaisaivokuume TBE, virusperäinen
Oireet: oireeton tai neurologisia oireita.
Diagnoosi: vasta-ainetestaus ja muiden syiden poissulkeminen (ks. Borrelia).
Hoito: oireenmukainen hoito, viruslääkkeitä kokeiltu.