Niinisalossa painitaan talousongelmissa: tallinpito, maastorata ja tykkivaljakko uhattuina

Seura on tunnettu ahkerana kenttäkilpailuiden järjestäjänä, mutta jatkossa Puolustusvoimat tarvitsee maastoesteradan alueen käyttöönsä. Se vaikuttaa osaltaan seuran toimintaan ja talouteen.

Niinisalon Ratsastajien sihteeri ja pitkäaikaisjäsen Katri Anttinen toteaa, että ongelmia on niin monenlaisia, että on vaikea aloittaa. Hän kuvaa seuran taloudellista tilannetta brutaaliksi ja kertoo, että tilanteen rajuus tuli seuran hiljattain aloittaneelle uudelle hallitukselle yllätyksenä.

Hän näkee, että muutosliikkeitä olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten, kun leiritoiminnassa näkyivät ensimmäiset hiipumisen merkit. Viime vuosina ongelmia ovat syventäneet tallinpidon nousseet kulut, ratsastusharrastuksen hiipuminen paikkakunnalla ja hevosten pidon siirtyminen harrastajien kotipihoihin taloustilanteen kiristyessä.

Niinisalon Ratsastajilla on oma talli vuokratontilla, ja 30-vuotinen sopimus siitä katkeaa vuoden kuluttua.

”Nyt meidän pitäisi kehitellä, mitä tehdään seuraavaksi”, Anttinen sanoo.

Tallissa asuu lähinnä seuran jäsenien hevosia reilut 10 kappaletta. Omia hevosia seuralla on vain yksi, mutta sillä on kaikkiaan käytössä 3–5 tuntitoimintaan sopivaa hevosta käytössä. Ratsastustunteja pidetään 2–4 iltana viikossa. Niitä piti 1960-luvulta lähtien Katrin isä, majuri evp Heikki Anttinen, mutta koronan aikoihin ja sairastelun vuoksi hän on jäänyt pois säännöllisestä toiminnasta.

Kaikkiaan tallilla on työskennellyt kaksikin työntekijää, vaikka varaa ei olisi ollut oikein yhteenkään, Anttinen sanoo.

”Nyt meidän on seurassa päätettävä, mikä olisi yhteinen suunta. Helpolla ei pääse mihinkään suuntaan”, hän sanoo.

Niinisalon Ratsastajat (NR) on vanha kilpailujärjestäjä, joka on viime vuosikymmeninä painottunut kenttäratsastukseen. Seuran maastorata hiekkapohjaisessa mäntymetsässä on ollut lajin vanhoja tukipylväitä.

Anttinen kertoo, että tulevalla kaudella kilpailut vielä päästään järjestämään normaalisti, mutta sen jälkeen edessä on muutto.

”Varuskunta laajenee ja tarvitsee sen pläntin, missä meidän maastorata menee”, Anttinen sanoo.

Asiassa tullaan viisaammaksi huhtikuussa, kun järjestetään alueen maankäyttöön liittyvä Hämeenkangas-foorumi.

”Silloin selviää, minkä alueen ulkopuolelle meidän pitää siirtyä”, Anttinen kertoo.

Hän luottaa siihen, että senkin jälkeen valtion tai muiden maanomistajien maita saa käyttöön. Radan siirtoon tarvittaisiin kuitenkin paljon ulkopuolista talkooapua, koska seuran tämänhetkiset omat resurssit eivät siihen riitä.

Anttinen toivoo, että kenttäkilpailu saataisiin pidettyä Niinisalossa ja hän miettii, josko apua löytyisi Suomen Ratsastajainliiton jäsenapupalvelusta tai ehkä kenttäratsastusyhteisöltä.

”Se on ehkä se seuraava oljenkorsi”, hän sanoo.

Heikki Anttinen ja S.A. Uusi-Matti ruunan viimeisenä elinvuonna 2019. Kuva: Miia Lahtinen

Yksi tärkeä osa Niinisalon Ratsastajien toimintaa on ollut perinnevaljakon ylläpitäminen. Kankaanpään seudun Tykistökillan tykkivaljakkoa on vetänyt neljä hevosta ja mukana on ollut kärkihevonen ratsain. Nämä hevoset ovat olleet NR:n tallissa, hoidossa ja käytössä.

Anttinen miettii, että jos seura saadaan pidettyä toiminnassa, valjakon koko kutistunee kolmeen hevoseen. Hevosten pitäisi pystyä tienaamaan kaurarahansa muun aikaa vuotta ratsastuskoulussa, ja nyt sellaisia hevosia ei ole tarpeeksi.

”Ystävämme Sirpa (Sirvelin Loiste) kyllä vetäisi yksin koko tykin ja muut hevoset samalla, mutta kun sillä ei ole yhtään askellajia, niin se ei oikein sovi tunneille”, Anttinen kertoo hymyillen yhdestä valjakon nykyisestä hevosesta.

Seura järjestää asioistaan 29.3. hätäkokouksen, johon Anttinen toivottaa kaikki mukaan kannatusjäsenyyden hinnalla. Ehdotuksia kuunnellaan muutenkin laajasti.

Anttinen kertoo, että mietinnässä ovat ratsastuksen tukien mahdollisuudet, mutta myös museo- ja perinnetoiminta. Erilaisia hankkeita varten olisi kuitenkin perustettava uusi yhdistys, sillä rahoitusta saadakseen yhdistyksellä pitää olla vakaa talous.

”Nyt haluamme tietää, mitä tarpeita, näkemyksiä ja tahtotilaa aluetta ja tykkivaljakkoa, maastorataa, tallia ja tunti- ja leiritoimintaa kohtaan on. Emme halua sulkea mitään vaihtoehtoja pois. Eikä meidän tarvitse päästä nousukiitoon, vaan kuopasta ylös”, Anttinen sanoo.

Seuran asia on myös Anttiselle itselleen merkittävä. Hänen isänsä Heikki on ollut seuran kantavimpia voimia ja jo isänisä Kaarlo toimi mukana seurassa. Katri itse tekee parhaillaan maisematutkimuksen pro gradu -työtä sukunsa ylisukupolvisesta maisemakokemuksesta käsitellen Hämeenkangasta. Hänen tyttärensä Viivi Hämäläinen sekä opettaa ratsastusta Niinisalon ratsastajien tallilla että työskentelee Puolustusvoimille.

Tähän saakka asioita on pohdittu seuran hallituksen kesken. Anttinen kertoo, että hänen on vaikea sanoittaa niiden tunnelmaa.

”Itse olen peruspositiivinen ihminen, jolla on hyvä tunnelma vaikka hautajaisissakin”, hän ensin naurahtaa. ”Mutta onhan tässä vaakakupissa se, että laitetaanko pillit pussiin. On kuitenkin niin paljon ihmisiä, jotka välittävät tästä seurasta. Hallituksen voimin emme pysty tilannetta ratkomaan.”