SRL:n työryhmän puheenjohtajaksi nimetty eläinlääkäri Liisa Harmo kertoo olleensa yllättynyt hakijoiden suuresta määrästä.
”Kyllä valvoin öitäni hakemusten kanssa. Pohdin varmaan kuukauden, ennen kuin näihin valitsemiini päädyin. Hakijat olivat hyviä”, Harmo kertoo.
Kaikkiaan 58 hevosalan osaajaa ilmoitti kiinnostuksestaan osallistua vapaaehtoispohjalta toimivaan liiton hyvinvointiryhmään.
”Heti ensi viikon alussa kyselen ryhmään valituilta, milloin saisimme ensimmäisen kokoontumisen sovittua. Tapaamisessa kuulen kaikkien mielipiteitä siitä, miten kukin haluaa osallistua ja sovimme ryhmän pelisäännöt”, Harmo toteaa.
Hän kertoo toivovansa nyt valituilta jäseniltä omaa aktiivisuutta tiedon hankkimisessa ja jalostamisessa. Ryhmässä on asiantuntijoita esimerkiksi hevoseläinlääketieteen, ruokinnan, koulutuksen ja käyttäytymisen osa-alueilta.
Harmo korostaa, että työryhmä ei ole viranomaiselin, vaan sen tarkoituksena on tarjota koottua ja pureskeltua tietoa suomeksi hevosalan uusimmasta tutkimustiedosta. Hyvinvointiryhmä voi antaa hevosalalle suosituksia ja ottaa tarvittaessa kantaa mahdollisesti esiin tuleviin hyvinvointiongelmiin.
Harmo kiteyttää toiminnan ytimen seuraavasti:
”Me tuotamme tietoa, emme tuomioita.”
SEY Suomen eläinsuojelu ry:n toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati White on yksi hyvinvointityöryhmään valituista jäsenistä. Hän suorittaa parhaillaan kansainvälistä eläinlääkärin erikoistumiskoulutusta eläinten hyvinvoinnin, lain ja etiikan aloilta.
”Hain mukaan ryhmään, koska olen itse toiminut hevosten kanssa koko elämäni ja minulla on vahva koulutuksellinen ja työn tuoma osaaminen aiheesta”, White kertoo.
Hän toteaa omana lähtökohtanaan ryhmän työskentelyyn olevan hevosen arkisen hyvinvoinnin näkökulman.
”Perustekijä on, millaisissa oloissa hevonen elää ja miten sitä sen arkisessa elämässä kohdellaan. Eli millainen hevosen elämänlaatu on.”
White toteaa, että hevosen yhteiseloon ihmisen kanssa sisältyy kriittisiä pisteitä.
”Sisällyttäisin kriittisiin pisteisiin hevosen kouluttamisen, elinolosuhteet ja sen, miten se pystyy elämään kuten hevosen pitää. Eli liikkumisen, lajikontaktit sekä ihmisen ja eläimen väliset kontaktit.”
”Hevonen on monimutkainen eläin, eikä ole helppoa sekä käyttää sitä että pitää huolta sen hyvinvoinnista.” Kati White
White toteaa, että oleellista on pohtia, tehdäänkö hevosen ja ihmisen yhteistyö eläimelle mielekkääksi koulutuskeinojen valinnalla. Hän kertoo huomanneensa, että aivan parin vuoden sisällä on tässä mielessä hevosalalla vaikuttanut tapahtuneen iso muutos positiiviseen suuntaan.
”Uskon, että muutos lähtee materialisoitumaan entistä enemmän, kun siitä puhutaan alan sisällä. Tässä näen tärkeänä sen, että koulutusta on saatavilla, jotta uusia hyviä käytäntöjä saadaan siirrettyä seuraaville sukupolville.”
Yhtenä käytännön pienenä, jokapäiväisenä esimerkkinä White mainitsee tavan kiittää hevosta.
”Usein kiinnitän huomiota siihen, että hevosia paljon taputetaan kiitokseksi, vaikka tiedetään, että mielekkäin tapa kiittää on rapsutus.”
Hän toteaa, että kilpailutilanteita ja pitkiä kilpailumatkoja pitää ryhmässä myös käsitellä. Tästä Tanskan eläineettinen neuvosto antoi muutama viikko sitten suosituksensa, jossa se kehotti hevosalaa asettamaan vuotuisen enimmäisajan, jonka hevonen saa viettää poissa omasta elinympäristöstään kilpailumatkoilla.
”Hevonen on monimutkainen eläin, eikä ole helppoa sekä käyttää sitä että pitää huolta sen hyvinvoinnista”, White sanoo.
Liisa Harmo toteaa, että hyvinvointiryhmän puheenjohtajana hän haluaa, että ryhmä jalostaa keräämäänsä tietoa konkretiaksi.
”Varmaan tulee sellaisia asioita ja käytäntöjä, joista on vakaasti oltu jotain mieltä, mutta ne voivat osoittautua vääriksi.”
Harmo kertoo ryhmää kootessaan pysähtyneensä miettimään omaakin hevoshistoriaansa vuosikymmenten varrelta. Hyvin moni asia on muuttunut, eivätkä kaikki pienen tallitytön oppimat käytännöt olleet hänen mukaansa aikaa kestäviä.
”Paljon oli vuosikymmeniä sitten asioita, joita tehtiin hyvässä uskossa, mutta joita en tekisi tänä päivänä vahingossakaan.”
Harmo kertookin yhtenä omana tavoitteenaan ryhmälle, että sen työssä päästään tämän päivän ongelmiin kiinni ajoissa eikä vasta kantapään kautta. Keskustelua on tarkoitus käydä ja tietoa jakaa hevosalalla moniin suuntiin, vaikka tämä ryhmä käsitteleekin hevosta ratsun näkökulmasta.
”Meihin saa myös olla yhteydessä, dialogi toimii toivottavasti molempiin suuntiin. Työryhmän ulkopuolelle jäi paljon asiantuntevia henkilöitä”, Harmo korostaa.
Puheenjohtaja Liisa Harmo, ELL
Jäsenet:
Tiina Harrinkari, maaseutuyrittäjä, MMM (agr.), Equine Science Certificate.
Heli Hyytiäinen, eläinlääketieteellisen tiedekunnan dosentti, MSc, PhD.
Sonja Koski, apurahatutkija, ohjaaja tohtoriohjelmassa, biologisen antropologian dosentti, MSc, PhD.
Anne-Mari Olbricht, toiminnanjohtaja, Suomen Hevostietokeskus ry, ELL, eläintenkouluttaja (eat), ammatillinen opettaja.
Tiina Seppälä, väitöskirjatutkija (hevosten ravitsemus), ruokinnan asiantuntija, maanviljelijä ja yrittäjä, MMM (agr.).
Minna Tallberg, hevostenkouluttaja, tietokirjailija, eläintenkouluttajan at & eat, erikoistumisena hevosten ongelmakäytöksen hoito.
Kristina Tarkkala, ratsastuksenopettaja, ammattivalmentaja.
Salla Varenti, SRL:n hallituksen edustaja, ratsastuskouluyrittäjä, ratsuttaja,
ratsastuksenopettaja (eat), hevosten valmentaja (at), agrologi (YAMK).
Kati White, toiminnanjohtaja, SEY Suomen eläinsuojelu, ELL, suorittaa eläinlääkäreiden eurooppalaista erikoistumiskoulutusta (eläinten hyvinvoinnin, lain ja etiikan aloilta).
Ryhmän sihteerinä ja viestijänä toimii SRL:n viestintäpäällikkö Kati Hurme.
