”Kaikki kilpailulliset ja urheilulliset tavoitteet ovat ihmisen luomia” – Tanskan eläineettinen neuvosto esittää, että hevosesta ei puhuttaisi urheilijana

Tässä kuussa antamassaan lausunnossa Tanskan eläineettinen neuvosto (Det Dyreetiske Råd) toteaa, että se ei sinänsä näe ongelmaa hevosten urheilukäytössä. Neuvosto kuitenkin katsoo, että olisi tärkeää poistaa käsite hevosesta ”urheilijana” ja puhua avoimesti siitä, että kaikki hevosta koskevat kilpailulliset ja urheilulliset tavoitteet ovat ihmisen luomia.

Neuvosto korostaa, että ei ole hyväksyttävää, että urheilutoiminta aiheuttaa hevosille kipua, vammoja ja muuta epämukavuutta.

Tanskan elintarvike-, maatalous- ja kalastusministeriön asettama kansallinen eläineettinen neuvosto koostuu tutkijoista ja virkamiehistä sekä eläinsuojelujärjestöjen ja maatalousalan edustajista. Neuvoston on eettisen arvioinnin perusteella seurattava eläinten hyvinvoinnin kehitystä ja annettava neuvojaan ministeriölle.

Lausunnossa mainittuihin epäkohtiin eläineettinen neuvosto olisi valmis antamaan hevosalan toimijoille vuoden aikaa tehdä parannuksia esitettyihin asioihin. Tämän jälkeen neuvosto suosittelee valtiota aloittamaan erillisen hevosten urheilukäyttöä koskevan lain valmistelun.

Lausuntoaan varten neuvosto tarkasteli este- ja kouluratsastusta, mutta toteaa, että parannusehdotusten periaatteet ovat yleistettävissä muihinkin lajeihin, kuten ravi- ja laukkaurheiluun sekä islanninhevosratsastukseen.

Neuvosto ei pidä ongelmallisena, että hevosta käytetään urheilussa, jonka tarkoituksena on viihdyttää ihmisiä. Eikä sitäkään, että hevosta koulutetaan suorittamaan kilpailuissa.

”Neuvosto tietää, että hevosella on silloin hyviä mahdollisuuksia saada liikkumistarpeensa tyydytettyä sekä muitakin virikkeitä, kuten kouluttamista. Neuvosto huomauttaa kuitenkin samalla, että urheilukäyttö myös sisältää riskin, että hevosta rasitetaan ja rajataan tavoilla, jotka voivat heikentää sen hyvinvointia sekä fyysisesti, fysiologisesti että käyttäytymismielessä”, lausunnossa todetaan.

Neuvoston mukaan on tarpeen keskustella, missä raja kulkee. Lausunnon mukaan alalla pitää kohdistaa enemmän huomiota siihen, miten hevosta voi käyttää urheiluun samalla, kun sen hyvinvointi priorisoidaan ja sitä parannetaan.

Jo 11 vuotta sitten neuvosto ilmaisi, että hevosalan tulisi kiinnittää huomiota niihin metodeihin, joita hevosten kouluttamisessa ja valmentamisessa käytetään.

”Hevosia voi rasittaa monella eri tavalla hevosurheilussa. Ihminen voi toivoa, että hevonen juoksee nopeammin tai hitaammin, hyppää korkeammalle tai pitää päänsä tai jalkansa tietyissä asennoissa sekä suorittaa sellaisia liikkeitä, joita se ei tekisi omatoimisesti kyseisessä tilanteessa, jos saisi valinnanmahdollisuuden. Lisäksi urheiluhevosen elämään voi sisältyä muitakin poikkeuksia, jotka liittyvät suoraan valmennukseen ja kilpailemiseen, esimerkiksi hevosen pitotapa”, lausunnossa sanotaan.

Koulu- ja esteratsastuksen korjattavia epäkohtia lausunnossa mainitaan useita. Yksi niistä ovat kansainvälisesti ja Suomessakin keskustelussa olevat kouluratsastuksen palkitsemiskäytännöt, joiden on todettu käytännössä joskus poikkeavan säännöistä.

"Toimikunta toteaa, että kilpailuissa olisi palkittava vain sellaisia suorituksia, joissa hevonen ei ilmennä konfliktikäyttäytymistä, kipua tai muunlaista epämukavuutta."

Tässä yhteydessä neuvosto nostaa esiin ratsun kaulan ylitaivutuksen, joka myös tunnetaan rollkurina, eli asentona, jossa hevonen on voimakkaasti kuolaimen takana, turpa lähes rinnassa kiinni.

”Kaulan ylitaivutus voi vaikeuttaa hevosen selän pitämistä ylhäällä ja takajalkojen tuomista rungon alle. Ylitaivutus voi lisätä selkä- ja jalkaongelmia. Hevosen pitäminen ylitaivutetussa asennossa voi rajata hevosen näkökenttää, estää sitä vapaasti liikuttamasta päätään ja kaulaansa sekä aiheuttaa ongelmia nielemisessä ja hengityksessä.”

Neuvoston mukaan näistä syistä ylitaivutus voi tehdä hevosesta epävarman ja pelokkaan. Myös nuorten ratsujen kilpakäyttöön eläineettinen neuvosto ottaa kantaa:

"Monia hevosia ratsutetaan 3-vuotiaina ja niitä ryhdytään käyttämään ratsuina 4-vuotiaina. Hevosen luusto on kuitenkin valmis vasta 5‒6-vuotiaana, ja selkä sekä kehon yläosa kehittyy viimeisinä. Liian suuri rasitus hevosen keholle liian varhain voi lisätä riskiä ontumille ja vammoille.”

Neuvosto toteaa, että ihmisen toiveet hevosen nopeasta kehityksestä, jotta nuori hevonen voi esimerkiksi osallistua kilpailuihin, saattaa aiheuttaa hevosen hyvinvoinnille riskin.

"Osa hevosista voi olla valmiita kilpailuihin 4-vuotiaina, mutta eivät kaikki. Neuvosto suosittelee kilpailuikärajan nostamista vähintään yhdellä vuodella. Tämä koskisi myös oritestejä. Hevosen ikä olisi sen todellinen ikä, eli syntymäpäivänsä jälkeen se olisi viisivuotias, ei kuten nykyään eli heti tammikuun 1. päivänä."

Hyvinvointiongelmana neuvosto näkee myös kilpahevosten pitkät kilpailu- ja valmennusmatkat. Hevonen saattaa joutua olemaan matkoilla kolmanneksen vuodestaan, jolloin sillä ei välttämättä useinkaan ole mahdollisuutta päästä isoon tarhaan tai laitumelle.

"Neuvosto suosittelee, että hevosala määrittelee enimmäisajan, jonka hevonen saa olla pois omasta elinympäristöstään esimerkiksi kilpailumatkoilla tai valmennuksessa."

Muita asioita, joihin neuvosto lausunnossaan puuttuu, ovat muun muassa varusteiden käyttö. Niitä pitää käyttää vain siihen, että hevonen ymmärtää mitä siltä pyydetään, ei rankaisuun, pakottamiseen tai muuttamaan hevosen luonnollista liikkumistapaa.

Kaikki kilpailuihin osallistuvat hevoset pitää neuvoston mukaan tarkistaa ennen ja jälkeen suorituksen suu- ja muiden vammojen varalta. Neuvosto esittää, että kilpailuissa hevosen hyvinvointia valvoisivat puolueettomat, koulutetut valvojat. Doping-testien lisäämistä esitetään myös, jotta ongelman mittakaava selviäisi.

Kaikkien hevosten pitää neuvoston mukaan saada liikkua vapaasti isossa tarhassa tai laitumella päivittäin. Ihmisten tietoisuutta hevosen konfliktikäyttäytymisen merkeistä pitää saada lisättyä ja valmennuksen pitää toimia hevosen oppimista ja käyttäytymistä koskevan tuoreen tiedon mukaisesti. Tähän sisältyy neuvoston mukaan myös positiivisen vahvisteen käyttö ja hevosen liian suuren fyysisen tai psyykkisen kuormittuneisuuden tunnistamiskyky.

"Varusteiden aiheuttamat haavat ja vammat eivät mitenkään ole hyväksyttävissä. Jos niitä esiintyy, pitää löytää syy ja tehdä tarvittavat muutokset, jotta niitä ei enää esiinny. Hevoselle pitää myös antaa aikaa parantua."

Tanskankielisen alkuperäistekstin vapaa käännös Minna Tallberg

Tanskan eläineettisen neuvoston lausunto: Udtalelse om brug af heste til sport (2023)