Kilparatsastajat älähtivät maajoukkuetoiminnan äkkijarrutuksesta
Pararatsastaja Suvi Javanainen ihmettelee sosiaalisen median päivityksessään, miksi liitto peräänkuuluttaa urheilijoilta menestystä samaan aikaan, kun tukirakenteita kavennetaan.Tilaajalle
Pararatsastus on tärkeässä roolissa Suomen maajoukkuetoiminnan kokonaisuudessa. Kuvassa Jonna Aaltonen ja Laxton for U Riesebeckissä Euroopan mestaruus -kilpailuissa vuonna 2023. Kuva: Leanjo de Koster”Menestystä ei voi vain vaatia. Menestykselle täytyy myös luoda edellytykset”, Suvi Javanainen kirjoittaa.
Taustalla on muun muassa liiton ilmoitus, että se irtisanoo tässä vaiheessa maajoukkuevalmentajien sopimukset, ja huippu-urheilun budjettia leikataan ensi vuodelle noin 700 000 eurosta noin 500 000 euroon.
Javanainen muistuttaa, että ratsastajat tekevät juuri nyt päätöksiä ensi kautta ajatellen, ja asiat ovat sitä ajatellen liian levällään. Hän itse on kilpaillut kertaalleen Pohjoismaiden mestaruuksissa, mutta painottaa, että kyse ei ole hänestä itsestään, vaan urheilun kokonaisuudesta.
Javanaisen kokemuksen mukaan suomalainen maajoukkueurheilija on hyvin yksin. Tavallisiin kansainvälisiin ei saa edes alennusta edustuslippiksestä, kun jo Ruotsin parajoukkueella on kaikki merkittynä sinikeltalipuilla pinteleitä myöten. Ruotsissa toimii myös yhteistyö, jossa ratsastajat ja hevoskasvattajat kohtaavat toisensa kaikkia hyödyttävin tavoin.
Vaikka raha on tiukassa, Javanainen peräänkuuluttaa Suomen liittoa etsimään esimerkiksi ryhmiin kohdistuvia tukisopimuksia. Hän mainitsee kesällä huomanneensa, että liitolta oli jäänyt sopimus laivayhtiön kanssa uudistamatta, jolloin jäsenalennusta kuljetuksesta ei ollut mahdollista saada. Liitto ei myöskään varaa hotellihuoneita tai matkoja, vaan kaikki on huolehdittava itse. Samalla ne on tehtävä usein viime tipassa, kun urheilijavalinnat selviävät.
”Ratsastajainliitto on urheilun lajiliitto, ei vain harrastusliitto. Eihän hiihtäjillekään sanota, että menkää tuonne metsään hiihtämään!” Javanainen puuskahtaa.
Hän toteaa ymmärtävänsä, että rahat ovat vähissä, mutta lajiliiton tehtävänä on silloinkin tukea urheilijoita.
Samalla Javanainen kiittää maajoukkuevalmennusta ja lajikapteeni Tiina Tarkkalaa.
”En tiedä, menenkö enää itse koskaan kansainvälisiin kilpailuihin, mutta haluan herätellä ajattelemaan tätä asiaa”, hän sanoo.
”Eikö meillä pitänyt nyt olla kaiken olla avointa, piti olla keskustelua”, Javanainen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
